Muistatteko, kun pojotin blogissa viikko sitten Janin äidiltä lainatuissa Clarksin curling-kengissä? Tästä hetkestä seurasi paljon hyvää, sen lisäksi että jalkani pysyivät lämpiminä talvisessa Tukholmassa (itse olin pakannut mukaan vain Acnen tolpat). Bloggaamisen kulmakiviä on luonnollisesti jokaisen elämässä tapahtuvan pienenkin risauksen raportointi, joten onneksi en unohtanut postata lainakengistäkään. Jaa miksikö?
Blogia lukeva, jalkojeni talvikauden lämpötilasta huolestunut ystäväni oli niin kiltti, että otti postauksen luettuaan asiakseen lähettää minulle tekstiviestin huikealla alennuksella myytävistä Clarks-popoista – ”ettei sun tarvitsisi enää lainailla Janin äidin kenkiä”. Osui ja upposi. Kaikkien uusien ja vanhojen, kauniiden sekä korkeiden kenkieni lisäksi taisin todella tarvita yhdet todella järkevät kengät. Kengänhimoista eivät julkisen liikenteen pikku katkokset haittaa – matka keskustasta Kurvissa sijaitsevaan Alppilan Kenkään sujui näppärästi neljän ruuhkassa kävellen, ratikalla ja metrolla.
Paikan päällä kiva (ja ilmeisen hyvän maun omistava) tyttö sovitteli viimeistä paria koossa 36, minä runnoin toiveikkaana jalkoihini niitä puoli numeroa pienemmät curlingkengät. Mahtuivat, mutta veri ei välttämättä olisi pidemmän päälle enää kiertänyt. Ulkoilukäyttöön tarkoitetuissa talvikengissä kun olisi varmaan hyvä, jos varpaitaankin pystyisi liikuttamaan… Koko 36 oli siis oikea sekä minulle että aiemmin paikalle päässeelle (ja kenkien kanssa poistuneelle) tytölle, mutta eipäs hätäännytä vielä. Porvoonkadun myymälässä kokoa oli vielä jäljellä.
”Sehän on ihan tossa vieressä”, mietti todellisuudesta irtaantunut Inke Minimarketin tolppakengissään ja lähti tarpomaan halki sohjoisen ja jäisen Kallion. Jos joku muuten haluaa käyttökokemuksia Minimarketin vetskarikengistä, niin fiilikset ovat helposti simuloitavissa. Etsi jostain kuminen nuija (pikasimulaatio metallivasaralla), naputtele päkiöitäsi ja katsele samalla kuvaa kengistä. Silmiä hivelee, jalkoja polttelee. Aaah. Ja au.
Niin, asiaan. Porvoonkadun pisteessä kenkiä onneksi vielä oli, poistuin paikalta oman järkevän kenkäparini kanssa. Ja mitä maksoivat?
Kaksikymmentä euroa.
Jäljelle jäi vielä kokoja 35 ja 35,5, ehkä myös yhdet kolmekutoset. Ja joo, takaisin kotiin tajusinkin sitten kävellä Clarksit jalassa. Kiitos alevinkistä, Maikki!
(kuva Brandos)
Ostin ensimmäiset aavikkotossut tammikuussa ja olen ollut todella tyytyväinen niihin. Jalkani ovat pysyneet kuivina ja minä pystyssä niin liukkaalla kuin myös märällä kelillä. Tästä hyvästä olen päättänyt hankkia toiset samanlaiset, tällä kertaa kuitenkin beigenä. Näissä kelpaakin käpytellä töistä kotiin kevätauringon paisteessa työpäivän jälkeen.
