lucid

lucid-final

Tutustu tuoksuun, kuvaile sitä, nimeä seUnelmatehtävä, mutta yllättävän haastava sellainen.

Kun ei tiedä, miltä tuoksun pitäisi tuoksua, ei siitä meinaa erottaa tuttuja vivahteita sitten millään. Ja vaikka lunttaisi tuoksun tärkeimmät ainesosat, ei niiden tunnistaminen kokonaisuudesta ole helppoa sittenkään.

Viimeistään tämän projektin myötä minulle kirkastui, miten suuri osa hajuvedelle kirjoitettu tarina tuoksukokemusta onkaan. BYREDOn kymmenvuotisjuhlatuoksulle nimeä ja identiteettiä keksiessäni olen tullut samalla käsitelleeksi läpi koko tuoksuhistoriani ja oivaltanut, miten paljon tuoksun kuvaus vaikuttaa paitsi ostopäätökseen, myös siihen, mihin pulloon minäkin aamuna tulee tarttuneeksi.

Mutta kun tuoksun kyljessä ei tarjoiltukaan valmista tarinaa, tuntui tuoksusta kiinni saaminen jopa hieman haastavalta. Pidän kyllä, mutta kuka tämä on? Mitä hajuveden on ajateltu viestivän, millaisia piirteitä ja ominaisuuksia tällä tuoksuvalinnalla vahvistaa?

Olen käyttänyt nimettömänä tarjoiltua BYREDOa pari viikkoa ja tehnyt siihen tuttavuutta aivan toden teolla. Puuta? Talkkia, puuteria? Makea vivahde, olisiko aavistus vaniljaa? Mutta hieman kirpakkuutta, ehkä pientä potkuakin? Enpä menisi vieläkään varmaksi vannomaan.

Aikani koostumuksen saloja (turhaan) analysoituani ymmärsin viimein luovuttaa. Väliäkö sillä, millaisia nyansseja tuoksusta erottaa – keskity kuule kokonaisuuteen, sellaisena sitä kuitenkin kannetaan.

Vaikka tuoksu on pehmeänä, omaan nenääni jopa aavistuksen makeana ja jollain oudon itsevarmalla tavalla herkkänä jotain aivan muuta kuin hajuveteni yleensä, on meistä tullut hyviä ystäviä. Enpä ollut tajunnutkaan, että (suhteellisen kattavasta) tuoksuvalikoimasta oli puuttunut jotain olennaista: lempeiden aamujen pullo.

Vaikka tuoksusta löytyy luonnetta, sävyjä ja eräänlaisia vastakohtiakin, on kokonaisuus mielestäni kuitenkin selkeästi omanlaisensa: valoisa, kimmeltävä, kuulas.

Saanko esitellä: BYREDO LucidSeesteisiin päiviin, selkeyttä tuomaan. Hänelle, joka tietää, mitä tahtoo, mutta uskoo tulevansa parhaiten kuulluksi olemalla silkkaa selkeää kahdella jalalla horjumatta seisovaa rauhaa kaiken hälyn ja huomiota hakevan huudon keskellä.

***

BYREDOn kymmenvuotistuoksua sekä merkin muita tuotteita voi tilata Suomeen Petit St Louisin uunituoreesta verkkokaupasta

Muiden personoimia BYREDO Unnamed -pulloja voi selailla Instasta esim. hashtageilla #smellslike ja #BYREDOunnamed, omia nimi-ideoitaan voi virtuaalimallailla pullon kylkeen osoitteessa unnamedperfume.com

Tuoksu saatu testiin ja ”työn alle” BYREDOlta ja Petit St Louisilta. Kiitos!

päämaja avotakassa

Avotakka 9/2016

Kotikuvia vuosien varrella kaipailleille tiedoksi: nyt niitä saa! Avotakan syyskuun numerosta löytyy niin jonkinmoista sisustusfilosofiaa kuin kuviin päätyneitä palasia kodistamme, vieläpä yhdeksän (!) sivun verran.

Mukavaa oli saada koti ikuistettua kuviin, vaikka ei tällaista elämänmittaista asumisprojektia koskaan kai valmiiksi voikaan kutsua. Jääpähän muisto yhdestä vaiheesta – ja vieläpä sen lehden sivuille, jota lapsuudenkodeissakin on aina hartaudella luettu!

Syyskuun numero taitaa olla kaupoissa aina tuonne 12.10. saakka, kipinkapin siis kauppaan tai kioskille kurkistelemaan.

Kiitos suuresta kunniasta, Avotakka – sekä superhyvästä jutusta ja kivasta kokemuksesta, jutun toimittaneet, kuvanneet ja stailanneet Riikka, Suvi ja Emilia!

 

näe punaista

Chanel Rouge Allure "Rouge Tentation"

No nyt se sitten koitti, päivä jota en uskonut näkeväni: huulipuna pysyi! Paitsi paikoillaan, myös hyvännäköisenä ja -tuntuisena. Kaikkea sitä.

Aiemmin olen nimittäin kohdannut lähinnä punia, jotka:

– pysyvät kyllä paikoillaan, mutta kuivattavat huulet kiristäväksi, halkeilevaksi rusinaksi ja/tai yhdeksi kapeaksi viivaksi alle tunnissa (mattapunat)
– pysyvät, mutta tuntuvat huulissa kammottavan vahamaisilta ja jänkkisiltä (peittävät, mutteivät täysin matat punat)
– pysyvät ja levittyvät ihan kivasti, jos käyttää pohjustusainetta ja sitoutuu olemaan päivän syömättä ja juomatta (tässä ei päde mikään logiikka, joku yksilö toimii pohjustuksen kanssa ja joku sitten todellakaan ei)
– tuntuvat hyvältä, mutta eivät sitten todellakaan pysy huulissa (kaikki kuultavat, kiiltävät sekä kosteuttavat, öljyiset punat)
– eivät tunnu kovin kamalalta, mutta väri paakkuuntuu ja kerääntyy epämääräisiksi läikiksi huuliin (tummat viininpunaisen sävyt, joiden väristä erityisesti pitäisin)

…ja jos joku yksilö olisi sattunut olemaan keskivertoa paremmin toimiva, on valitsemani sävy tietysti ollutkin sitten hieman off.

Koska en ikinä opi, olen tietysti sinnikkäästi sekä hankkinut että käyttänyt huulipunia, joka ilmeisesti kannatti, koska tunnen viimein saaneeni korvauksen kaikista tekemistäni (huulipuna)uhrauksista. Palkintoni nimi on Chanel Rouge Allure, sävy Rouge Tentation. 

Ei muuten kuivata eikä jänkkää, vaan tuntuu huulissa enintään silkkisen puuteriselta – jos siltäkään. Siinä vaiheessa, kun olet aivan varma, ettei huulissa ole enää väriä jäljellä, saat todeta olleesi väärässä. Ja jos punaa haluaa lisätä, onnistui se pyyhkimättä aiempia pois ja lopputulos pysyi silti siistinä. Eikä puna karannut juonteisiinkaan (kyllä, olen viimein saavuttanut iän ja päässyt kokemaan tämän ilmiön).

Sävy on syvänpunainen, sinipohjainen ja hirmu hyvin peittävä. Eikä haittaa, että puna myydään kotelossa, josta puikko pompsahtaa esiin sitä pohjasta painamalla. (Plus että kyllähän sitä mielummin kaivaa käsilaukusta Chanelin punan kuin, noh, minkä tahansa muun punan.)

Maksaa tietysti aivan helvetisti huulipunaksi, mutta niinpä maksaa sekin, että ostaa seitsemän sinnepäin-versiota ja tulee siitä vain vihaiseksi ja kurttuhuuliseksi.

Sitä, ovatko punan muut sävyt yhtä toimivia teknisesti kuin tämä syksyn kausikokoelmaan (TIETYSTI, tätä ei varmasti saa enää toista tuubia) kuuluva Rouge Tentation, en tiedä – nämä puna-asiat tuntuvat olevan vähän tällaisia henkimaailman hommia. Mutta on kyllä niin hyvä sävy, että kokeile ihmeessä, sopisiko sinullekin.