issues

Blogia pidempään seurailleet varmaan jo tietävätkin allekirjoittaneen lämpeävän Samujin vaatteille. Tai no, eiköhän pointti ole tullut selväksi tuoreemmillekin lukijoille.. Minkäs sille voi, että herran näkemys naisten vaatteista osuu yhteen omani kanssa. Eikä nappiin mene pelkästään se näkemys: olen löytänyt Samujilta itselleni useita sopivia, hyvin istuvia ja vieläpä päällä mukavia vaatteita.

Kuten nyt esimerkiksi sinikukkainen mekkoni, jonka parissa olen viettänyt lähestulkoon huolestuttavan paljon aikaa. Laitoin sen juuri viikoksi jäähylle: minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä ei ole ilmassa, mutta tyylibloggaajan lienee syytä yrittää pukeutua välillä muuhunkin.. Kuten nyt esimerkiksi kahteen ikivanhaan ja yhteen uudempaan villamekkoon (vanhat musta ja harmaa, uusi tummansininen – kaikki mallia säkki), joista saa jännittäviä (not) ja lämpimiä asukokonaisuuksia yhdistelemällä niihin mm. eri värisiä villasukkahousuja (mustat ja tummanharmaat) sekä asusteita (pipo).

Samu-Jussi Kosken vaatteet löysin hänen Marimekko-aikoinaan. Olenkin teille jo aiemmin kertonut carriebradshaw-hetkestäni, kun suurin piirtein ensimmäistä hivenen tyyriimpää vaatetta itselleen hankkimassa ollut opiskelija-Inke päätyi onnellisten yhteensattumien myötä sovittamaan mekkoa päälleen suunnittelijan muokatessa sitä nuppineuloilla minulle sopivaksi. Harvemmin sitä saa henkilökohtaista palvelua tyypiltä, jonka kädenjälkeä on ihaillut kauempaa.

Sittemmin Samu-Jussi jatkoi matkaansa Marimekolta ja minä jäin odottelemaan suunnittelijan seuraavia siirtoja. Marimekko tosin sai minusta tuon yhteistyön myötä uuden asiakkaan itselleen: ennen Kosken vaatteita muistin koko putiikin vain yöpaitoja tai froteepyyhkeitä kaipaillessani. Toisin ovat asiat nyt, ja hyvä niin!

Olisiko sitten ollut vuoden 2010 loppupuolta, kun huhut suunnittelijan omasta Samuji-merkistä kantautuivat korviini. Sitten pärähtivät ensimmäiset kuvat nettiin, ja kun vaatteita viimein sai ostaa merkin showroomin taannoisesta pop up -storesta, olin ensimmäisten joukossa nykimässä ovenkahvaa. Sitten tulikin kaivattu oma puoti Kiseleffin taloon, joka muutti syksyllä – toivottavasti helpommin löydettävään sijaintiin – Espalle ja aukesipa loppuvuodesta hartaasti toivottu verkkokauppakin.

Lahkolaismekko, ruusumekko, sinikukkamekko, harmaa takki – vieläkin jaksan riemuita jokaisesta Samuji-hankinnastani. Kevään mallistoa on alkanut tupsahdella liikkeeseen ja verkkokauppaan, mutta ajatukseni harhailevat myös merkin tulevaan syysmallistoon.

Tässä nyt nimittäin pääsi käymään niin, että allekirjoittaneella oli kunnia vastaanottaa kutsu Samujin syysmalliston näytökseen Kööpenhaminan muotiviikoille. (Enkä edes uhkaillut, kiristänyt enkä varjostanut ketään!)

No, vaikka kiinnostusta olisi ihan hirmuisasti, ehkä lyhyehköllä varoajalla ei pystyisi kuitenkaan lennähtämään toiseen maahan näytöstä katsomaan. Mutta kuinkas sattuikaan, olimme uskomattomalla mäihällä sattuneet suunnittelemaan viikonloppureissun Köpikseen ensi viikon viikonlopulle. Ei meillä ollut mitään hajua, että siellä on silloin muotiviikot – Jan vain sattui olemaan työnsä puolesta siellä päin ja päätimme, että minä lennän perästä viikonlopun viettoon.

Tuuletin uskomatonta mäihääni melkoisen kovaäänisesti, kunnes tajusin tarkistaa lipuista lentoaikatauluni. Näytös alkaa kello 16.00, lentoni lähtee Helsinki-Vantaalta kello 18.35. Ff-ff-uuuuuuuh...

Samujin fanityttö numero yksi puri hammasta yhteen niin että veri ikenistä tihkui, kun joutui kiittämään mutta kieltäytymään kunniasta ja lähettämään paikalle poikaystävänsä kameroineen. Hannu Hanhi Jan kun sattuu olemaan kaupungissa jo valmiiksi… Ehkä tämä on kohtalon johdatusta, näytös kun olisi saattanut kärsiä mallien helmoissa roikkuvasta “mullemullemulle”-Niemisestä.

Olen vaiennut tästä “ei jumalauta” -hetkestäni muutaman viikon, mutta huomenna vietettävän Finnish Catwalk -tapahtuman johdosta järjestettävä bloggaajien kirjoituskilpailu kannusti minua jakamaan kanssanne tämän kauniin rakkaustarinan suomalaiseen merkkiin – vastoinkäymisineen kaikkineen.

Mikäli vuosien mittaisen, onnea tihkuneen tapahtumaketjun viimeisin käänne herätti sinussa sympatiaa tai vahingoniloa, olisin mielissäni, mikäli kävisit tykkäämässä tästä postauksesta Finnish Catwalkin Facebook-sivuilla (olen siis tämän sinne linkittänyt..) huomiseen, perjantaihin 27.1. mennessä.

Minä saatan tykkäystenne johdosta saada jonkinlaisen palkinnon (tai sitten en, koska todennäköisesti myöhästyn muutamalla tunnilla..), mutta fiksuja kun järjestäjät ovat, myös tykkääjiä palkitaan! Kaikkien osallistuneiden bloggaajien postauksista tykkänneiden kesken arvotaan viisi avec-lippua Finnish Catwalkin kutsuvierastilaisuuteen huomenna eli 27. tammikuuta. Joten tykätkää ja voittakaa tekin – voitaisiin Vanhalla sitten huomenna yhdessä nauraa minun huonolle mäihälleni.

Amerikkalainen Alden on valmistanut miesten kenkiä yli 125 vuotta, ja sen kyllä huomaa. Laatu ja mukavuus ovat heidän menestyksensä konsepti.

Voisipa melkein todeta, että merkillä taitaa olla jonkinlainen Midaan kosketus: nahka ja kumi muuttuvat heidän hyppysissään silkaksi kullaksi. Alden-Midaan käsi on hipaissut myös kuvassa näkyvää Kudu Bootia, jotka on nikkaroitu käsin antiloopin nahasta. Kultaa.

Vielä kun itsellänikin olisi Midaan kykyjä.. Antilooppisaappaat jäävät kaupan hyllylle odottelemaan esiin putkahtelevia kultaharkkopinoja.

Alden Kudu Boot, £455, thebureaubelfast.com

Lounastauolla horjahdin sisään työpaikan naapurissa sijaitsevaan ja varsin ihastuttavaan sisustus- ja sekatavarapuotiin. Poistuin kainalossani rullallinen New Yorkia. Järki lähti, en voinut vastustaa.

Tuli väkevähkö déjà vu -fiilis. Muutama kuukausi sitten eksyin lounastauollani työpaikkani naapurissa sijaitsevaan, myöskin vallan ihastuttavaan paperitavaraliikkeeseen. Sieltäkin onnistuin poistumaan Nyki-rullan kanssa.

Jospa sitä sitten hakisi Stockalta toiset samanlaiset mustat kehykset ja ripustaisi uuden New Yorkin sen vanhan viereen. Kelpaa noita tuijotella aamukahvia hörppiessä, mukava suunnitella seuraavaa reissua. Mutta toivotaan, että lounasretkieni varrelle ei enää kovin montaa uutta New York -printtiä tarjoavaa putiikkia löydy: näille minä en näköjään pysty sanomaan ei.

Bold & Noble New York City Type Map, 45 €, mariankadunolkkari.com

Paidan nimi on Jan. Kuinka sopivaa.

Minulle.

Samuji Jan Blouse, 175 €, samuji.com

Alkuvuoden julkaisutahti on ollut normaaliakin rauhallisempi, mutta leppoisan vauhdin ansiosta olen saanut rauhassa perehtyä Black Twigin loistavaan debyyttiin nimeltään Paper Trees. Alla yksi herrojen taidonnäytteistä, mutta omasta mielestäni levyn kahdeksas kappale Kouvola on jo itsessään riittävän hyvä syy kipittää lähimpään levykauppaan ostoksille!

Kolme sähköpostiosoitetta ja -laatikkoa, kaksi tietokonetta, kaksi älypuhelinta, kaksi puhelinnumeroa. Yksi sähköinen kalenteri, joka synkkaa tietoja koneen ja puhelimen välillä vaihtelevahkolla menestyksellä. Toisen puhelin kalenterista löytyvät kaikki työjutut sekä valtaosa omista menoista, toisessa puhelimessa lisäksi satunnaisia duplikaatteja vapaa-ajan menoista.

Lisäksi elämääni hallitsevat kaksi projektinhallintatyökalua, yksi excel-taulukko sekä neljä ladattua ja testattua muistioapplikaatiota. (Evernote, Wunderlist, Day One, Dragon Dictation.. Ai niin, ja iPhonen omat muistiot, ne ovat sentään aktiivikäytössä. Eli siis viisi.) Ai niin, Facebookhan muistaa myös muistutella riennoista, synttäreistä ja tupareista.

Työläppärin viereen on majoittunut A4-kokoinen ruutupaperilehtiö, johon vielä tehosteeksi on läntätty 2-5 neonväristä Post-it -lappua. Joskus olen liimannut puhelimeni takakanteen Post-it-lapun – varmuuden vuoksi. Lähettelen itselleni sähköposteja muistuttelemaan jutuista, muiden meilejä merkitsen lukemattomiksi kunnes olen ehtinyt vastaamaan niihin.

Koomisinta? En ole mitenkään krooninen unohtelija. Minusta tuntuu, että muistaisin helposti vähemmälläkin. Harvoin mikään unohtuu: ei kai mikään ihme, kun koko ajan jossain vilkkuu ja hälyttää.

Pari vuotta sitten jouduin työtä hakiessani psykologiseen testiin. Järjestelmällinen kaaos, sanoivat minusta. Sain paikan, kai se oli kohteliaisuus. Järjestelen ja kyttään kalentereja työkseni, kammoan unohtamista ja kokeilen mieluusti yhä uusia tapoja muistuttaa itseäni muistamaan asioita, jotka muistaisin muutenkin. (Kolme kalenteriahan hälyttäisivät joka tapauksessa, päivää ennen ja tuntia ennen tapahtumaa).

Piip-piip-piip. Muista viedä roskat. Piip. Hot Jooga ylihuomenna kello 19.25. Piip. Puhelinpalaveri tiistaina kello 13.00, aivan kuten on ollut lokakuusta alkaen ja on koko kevään ajan. Matkalle. Jan matkoilla. Työkaveri matkoilla. Kumminkaima matkoilla. Pakkaa laukut. Piip. Ajoissa nukkumaan. Herätys. Varmistusherätys eri laitteesta 5 min myöhemmin. Piip-piip. Vastaa meiliin, jonka laitoit lukemattomaksi jotta muistaisit vastata siihen, vaikka muistaisit kuitenkin, koska et siirtänyt sitä käsiteltyjen kansioon. Muista eväät.

Piip. Muista kuule keskenäs.

Nyt minä kävin ostamassa tällaisen mustan älylaitteen, jossa on monia erilaisia välilehtiä ja muistutukset yms. elintärkeä informaatio tarttuvat siihen, kun raaputtaa sellaisella puikolla sen käyttöliittymää. Täytyypä tutustua tarkemmin tämän ominaisuuksiin: sanelua se ei tallenna enkä ole vielä saanut sitä hälyttämään, mutta hiivatin hyvin tarttuvat nuo Post-it laput siihen.

Tarkoituksenani oli aloittaa pieni teknologiapaasto ja kasata aivan kaikki vaihteeksi yksiin kansiin. Ei teknologiassa ja muistuttelijoissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta onnistuin ajamaan itseni siihen pisteeseen, jossa yksi vempele muistuttaa katsomaan muistutusta toisesta. Kivojahan ne vempeleet ovat ja taatusti hyödyllisiä, kohtuudella käytettynä. Minä vain päätin olla superorganisoitunut ja keräsin ne kaikki. Sähkökalenterit ja applikaatiot aktivoitukoon yksi kerrallaan, sikäli mikäli onnistuvat tarpeellisuudellaan minut uudelleen vakuuttamaan.

Tuskin maltan odottaa, minkälaisia lisäosia muistioiden ja kalenterien väärinkäyttäjä saa rakennettua tuohon pikkumustaan. iPhone pikaliimalla takakanteen, johan taas hälyttää…

Moleskine-kalenteri Stockmannilta, n. 24 €. Muistutuksia hallinnoimmaan hankin lyijytäytekynän.

Pikkutakki Engineered Garments, £370, couvertureandthegarbstore.com
Raitapaita Nonnative, ¥13 440, nonnative.com
Reppu Outlier, $128, outlier.cc
Housut Levi’s x Frenchtrotters, 240 €, frenchtrotters.fr
Kengät Mark McNairy, $350, markmcnairy.com
Rillit Moscot, $255, moscot.com

Sunnuntai on kulunut seuraavaa Nyt-juttua valmistellessa. Ei se sentään ihan näin simppeliksi jäänyt…

Hyviä vaalivalvojaisia, porukat!

Onko tämä Engineered Garmentsin vaate pikkutakki vai kauluspaita? Mene ja tiedä, mutta hieno se ainakin on. Itse yhdistelisin sitä pikkutakin tapaan kaulus- tai t-paitaan.

Engineered Garments, ¥21 000, silver-and-gold.com

Lumene muisti bloggaajaa joulukuun alkupuolella toimittamalla Kallioon laatikollisen värikosmetiikkaa ja voiteita. Tästä lämpimät kiitokset: pitkän josnytvähänpuuteria -kauden jälkeen ehostaminen on taas alkanut kiinnostaa! Mikään värikäs, kokeileva saatika inspiroiva meikkaaja en taida vieläkään olla, mutta itseäni on uusien tuotteiden testailu ja sutien kanssa heiluminen piristänyt.

Niinäkin päivinä, kun huulipunat ja luomivärit ovat jääneet laatikon pohjalle lepäilemään, olen ilahduttanut itseäni kahdella tuubilla. Tähän kaksikkoon oli helppo rakastua…

Lumenen Arctic Aqua -tehohoitoa olen laittanut kasvoilleni kosteutta tuomaan ja meikkiä pohjustamaan jokaisena päivänä kuluneen talven aikana. Hienosti toimii: naamaa ei kiristä kylmyys eikä huoneistojen kuiva, lämmitetty talvi-ilma. Meikkipohjakin pysyy nätisti paikallaan. Iho ei kiiltele eikä hilseile, oma ihotyyppini osaa kyllä halutessaan hoitaa molemmat hommat yhtä aikaa.

Todelliseksi tähdeksi on osoittautunut merkin viidessä minuutissa rauhoittava tehovoide. Mieletöntä kamaa: tällä on pysynyt naaman talvihilseily kaukana ja iho on pysynyt muutenkin varsin kiitettävässä kondiksessa. Parhaimmillaan voide on pikkupakkasissa juostun lenkin ja sitä seuranneen tulikuuman suihkun jälkeen. Huh-hah-hei -punotus rauhoittuu tuota pikaa ja jäljelle jää silkka liikkumisen ilo ja hehku. Talven ensimmäinen kunnon nuhakuume on ollut voiteen viimeisin koetinkivi. Niistetty nenä ei ole irtoamassa, kiitos rasvan! Tai no, rasvan ja rasvan – minä pidän tästä voiteesta erityisesti siksi, että se tekee saman, mitä rasvaisin rasva parhaimmillaan tekisi, vaikka koostumus on kevyen voidemainen ja hyvin imeytyvä. (By the way, eräs nimeltämainitsematon mieshenkilö on yhytetty tuubin luolta harva se ilta. Kerran tarjosin testiin, kohtalokkain seurauksin.. Mitä minulle nyt jää?!)

Että niin, antaa tuulla ja paukkua vaan – ei tunnu missään!

Lumene Arctic Aqua 2 in 1 Kosteuttava ja Tasoittava Tehohoito, n. 15 € ja Sensitive Touch 5 min SOS Rauhoittava Tehovoide n. 20 €.