Paul & Friends on vuonna 1991 perustettu tukholmalainen liike sekä vaatemerkki. Heidän liikkeensä valikoimaan kuuluu omien vaatteiden lisäksi muitakin tuttuja merkkejä kuten Acne, Martin Margiela ja Rick Owens. Tästä huolimatta juuri heidän omat vaatteensa olivat ainakin omasta mielestäni joukon kiinnostavimmat. Heidän omaan valikoimaansa sisältyy niin pukuja, neuleita ja kauluspaitoja, kuin myös asusteita. Itse innostuin tällä kertaa eniten kuvassa näkyvästä kauluspaidasta. Istuvuus on täydellinen, pituus juuri sopiva ja valmistettu määrä rajallinen. Vastaan saattaa kävellä maksimissaan kuusitoista samankokoista paitaa, Suomen puolella varmaan sitäkin harvempi. Kauluspaidan lisäksi mukaan liikkeestä tarttui myös solmio ja ”asustenenäliina”, jotka ovat esittelyssä kunhan pääsen taas photoshopin ääreen.
Upeiden vaatteiden lisäksi sain aivan huikean hyvää asiakaspalvelua heidän NK:n liikkeessään. Minusta tuntui tosiaan siltä, että olin ystävien seurassa. Hienoa!
Vilpittömät pahoitteluni kuluneesta – toisaalta niin hiljaisesta mutta toisaalta ah niin kaoottisesta – blogiviikosta. Paitsi että Jan on ollut työmatkalla ja pois internetin ihmemaasta (ainakin bloggaamisen osalta), olen itse tehnyt paitsi paljon töitä, ollut myös omassa mittakaavassani hypersosiaalinen. Torstai-illankin sitten hassasimme palautteen kirjoittamiseen ja kanavoimiseen sekä hedelmällisiin ja hauskoihin keskusteluihin sosiaalisesta mediasta ja siitä, miten sen parissa ei ainakaan toimita. Tästä lisää sitten myöhemmin – kiitos monista ja monisanaisista kommenteistanne, olemme siirtäneet pallon nyt eteenpäin ja hiljennymme odottamaan vastinetta.
Onneksi kengät piristävät aina. Minulla on kaksijakoinen tyylipersoonallisuus ja nämä kenkäkollaasit sitä ehkä onnistuvat ilmentämään. Haluaisin kaikki, vaikka tiedostankin ettei valinnoissani oikeastaan ole minkäänlaista järkeä tai minkäänlaista punaista lankaa… Edes kirjaimellisesti. Heh.
Toinen puoleni taitaa olla pehmeä, söpöilevä ja vähän hassuttelevakin – ripaus ranskalaista koulutyttöä ja mollamaijaa mukana.
Ja se toinen puoli.. Se on kylmä, karu, tummanpuhuva ja puhdaslinjainen.
Samankaltainen sekamelska sööttiä ja graafista velloo myös vaatekaapissani. Kai se sitten on jonkinlainen hallittu kaaos – toisinaan kahden eri maailmasta kotoisin olevan vaatekappaleen liitto on enemmän kuin osiensa summa, mutta toisinaan peilistä nähty totuus pakottaa harkitsemaan tarkemmin. En ole edelleenkään enempää kumpikaan – turha makuaan on kumpaankaan suuntaan yrittää ohjailla. Aina löytyy se mustanpuhuva napakkaleikkauksinen vaatekappale, joka saa pitsimekon putoamaan kädestä… Ja joskus sitä vaan on hankittava ne julmanoloiset kengät, jotka eivät pakottamallakaan taivu ruutumekon pariksi.
Ehkäpä se tyyliskitsofrenia on tyyli jo sinällään.. Ja yksin en asian kanssa ole, samasta ihanasta taudista tuntuu kärsivän myös Surface To Air. Kaikki kuvien kengät ovat samaa perhettä, ihan omanlaisia yksilöitään. Rakastan.
Jee jee jee, Florence and the Machine tänään Tavastialla. Harmi, että hataramuistinen Dementi-Jan buukkasi itselleen työmatkan keikan päälle, onneksi pääsen keikalle silti hyvässä seurassa.
Hitsi, kun hyvät keikat olisivat aina viikonloppuisin. Itse en koskaan saa ihan täyttä riemua irti keikoilla keskellä viikkoa.. Minulla kun on vauvan unirytmi – kymmeneltä sänkyyn, puoli seitsemältä ylös. Tieto väkisinkin typistyvistä yöunista väistämättä ahdistaa ja saa minut katselemaan kelloa kesken kaiken, vaikka keikka olisi kuinka timanttinen. Olen kylläkin enemmän kuin kiitollinen Tavastian kympiltä alkavista, aikaistetuista arkikeikoista, minun puolestani ne voisivat tosin alkaa vaikka kuudelta.
Töissäkin päivä venyi enkä ehtinyt edes nukkumaan päikkäreitä ja täydentämään univarastoa. Liukuvasta työajastakaan ei ole mitään hyötyä, kun olen mennyt sopimaan paljon puuhaa heti aamukahdeksaksi. Olen tuhoontuomittu… Mutta antakaahan luunappi, jos näette minut Tavastialla kellottamassa pitkään odottamaani keikkaa. Ja aamulla keitetään sitten tömäkät kaffit.
Silmälasikuume iski kuten aina – pyytämättä ja yllättäen. Jatkoa seurasi, kun bongasin epähuomiossa nämä Osiriksen kehykset mennäviikolla piipahtaessani lounastauolla Miltton-showroomilla. Hienot ja kieltämättä melkoisen Cutler and Gross-henkiset, hintaa tosin olisi vain kolmasosa – linsseineen. Kehykset jäivät piinaamaan herkkää ja vaikutteille altista mieltäni, kävin sovittamassa niitä perjantaipäivän päätteeksi Specsaversilla. Hienot, mutta perhanan Jan kun ehti ensin – sanotaan näin, että yhdennäköisyys pyöreät rillit naamalla oli silmiinpistävä.
Ehkä aurinkolaseina. Ehkä.
Silmälasit S Osiris 721, 179 € linsseineen, specsavers.fi
No nyt se on vihdoinkin livenä, Our Legacyn oma verkkokauppa. Hyvän ja raikkaan näköinen, mutta nyt oikeasti. Seuraava lause jättää ainakin itselleni jonkin verran arvailun varaa:
”Our model Magnus is 189 cm (6,2 ft) in Height, he´s got a 32 inch waist and a 48 inch chest. Against all our clothes Magnus is wearing size Medium / 48.”
Hyvä Magnusille! Entäs kaikki muut potentiaaliset asiakkaat?
Hyvää maaliskuuta, kaverit! Ainakin tuolla ulkona oli tänään niitä pitkään ja hartaasti odoteltuja plusasteita. Niin, sekä räntää, jäätä ja loskaa, mutta eipäs mietitä sitä nyt vaan nautitaan näytön välityksellä pieni annos h-vitamiinia. Sehän on siis tosi tärkeä mielenterveyteen vaikuttava vitamiini, jota saa kaikista parhaiten ja helpoiten tuijottelemalla ja hipelöimällä Hermès-oransseja juttuja. Vitsi miten pirteänä pysyisinkään tuon emalirannekkeen avulla…
Ja oranssin piristävä vaikutus oli ilmeisen riittävä myös näin näytön välityksellä: hyvältä alkoivat yllättäen näyttää niin shortsit kuin purkkaritkin, molemmat minulle hieman vieraita vaatekappaleita. Kaikenlaista.
Elämäni ensimmäinen (työhön liittyvä) ulkomaanmatka häämöttää ja kuten otsikosta voitte päätellä, niin kohteena on Tukholma. Jännää. Pärjäänköhän omalla äidinkielelläni? Onko sanavarastoni ja argumentointini riittävän korkeatasoista myös (tai edes) ruotsiksi? Entäs pukeutuminen? Pukeudunko liian arkisesti? Pukeutuvatko kaikki ruotsalaiset business-miehet kolmiosaisiin liituraitapukuihin?
Toivottavasti ei, sillä itse olen päättänyt ammentaa inspiraatiota yllä olevista kuvista. Se, että vaatteet tuntuvat omilta on ainakin itselleni tärkeintä. Kuvissa näkyvät vaatteet täyttävät ainakin tämän kriteerin ja näyttävät lisäksi aivan loistavilta. Tuon näköisena kelpaisi kyllä juosta ympäri Tukholmaa loppuviikon ajan.
Yhden tällaisen tarvitsisin… Kiitos. Täydellinen, laiska koululaukku. Kahvasta raahattavat veskat ovat hieman haastavia. Mitä jos laukussa oleva puhelin sattuu soimaan? Miten tuon kassin remmi- ja lukkoviritykset avataan nopeasti, pysähtymättä ja kassia maahan laskematta? Okei okei, laukkuun kuulemma kuuluu myös irroitettava olkahihna, mutta tuo vain on hienompi ilman.
Tosin veikkaan, että mahdolliset kanto-ongelmat ja muut pienet epäkohdat eivät minua tule suuremmin haittaamaan.. Rahat kassin hankkimista varten kun puuttuvat myös. Onneksi tätä voi sentään ihailla ihan ilmaiseksi ja ongelmitta.
Yhdysvaltalaiset ja japanilaiset vaatesuunnittelijat voittavat tällä hetkellä eurooppalaiset kilpailijansa helposti. Melkein yhtä helposti kuin jenkit Suomen jääkiekossa.. Pahoitteluni urheilumetaforasta. Näistä kahdesta maasta tulee jatkuvasti uusia vaatemerkkejä, jotka ovat toinen toistaan kiinnostavampia. Samalla tuntuu kuitenkin siltä, että he ammentavat vaikutteensa samoista paikoista ja aikakausista. Työ- ja armeijavaatteita, 1900-luvun puoliväli ja americana. Valitettavasti hyvin harvaa näistä jenkki-japanimerkeistä on saatavissa Suomesta tai edes Euroopasta.
Tuorein tuttavuus on japanilainen merkki Kapital. Itse innostuin erityisen paljon heidän viime syksyn lookbookista, jossa on hiukan rosoisempi tyyli. Ei mitään maailmaa mullistavaa, mutta upeita pikkutakkeja, kauniita neuleita ja ennen kaikkea hyvin vaikuttavia partoja. Pitäisikö minunkin kasvattaa tuollainen?
Paul & Friends on vuonna 1991 perustettu tukholmalainen liike sekä vaatemerkki. Heidän liikkeensä valikoimaan kuuluu omien vaatteiden lisäksi muitakin tuttuja merkkejä kuten Acne, Martin Margiela ja Rick Owens. Tästä huolimatta juuri heidän omat vaatteensa olivat ainakin omasta mielestäni joukon kiinnostavimmat. Heidän omaan valikoimaansa sisältyy niin pukuja, neuleita ja kauluspaitoja, kuin myös asusteita. Itse innostuin tällä kertaa eniten kuvassa näkyvästä kauluspaidasta. Istuvuus on täydellinen, pituus juuri sopiva ja valmistettu määrä rajallinen. Vastaan saattaa kävellä maksimissaan kuusitoista samankokoista paitaa, Suomen puolella varmaan sitäkin harvempi. Kauluspaidan lisäksi mukaan liikkeestä tarttui myös solmio ja ”asustenenäliina”, jotka ovat esittelyssä kunhan pääsen taas photoshopin ääreen.
