parisian chic

Sara kirjoitti viime viikolla Inès de la Fressangen kirjasta Parisian Chic. Taisin klikata kirjan virtuaaliseen ostoskoriini ennen kuin olin ehtinyt edes lukemaan Saran tarinaa loppuun, olin aivan myyty.

Kirja tuli kotiin eilen, nyt olen ehtinyt sivulle 28. Masennuin. Ei minulla ole miesbleisereitä ja tyylikkäitä trenssitakkeja, vyötäröäkään ei juuri vöillä korosteta kun sitä ei ole vielä muutenkaan tähän päivään mennessä löytynyt. A.P.C.:tä tosin löytyy kuulemma jokaisen ranskattaren vaatekaapista, mutta kirjassa puhutaan vain merkin ajattoman klassisista farkuista. Ei sanaakaan niistä retrohtavista kukkaismekoista ja merihenkisistä naamiaisasuista, joita minä olen kaappeihini haalinut! Raakadenim sitä paitsi tuntuikin hieman raa’alta, housuista tuli sovittaessani mieleen puuvillainen haarniska. Haarniskassa oli muuten kolmekymmentä senttiä liian pitkät lahkeet. Excusez-moi.

Taitaa olla huono päivä. Ehkäpä annan kaikelle tälle viehättävälle ja silmiähivelevälle ranskalaisuusyliannostukselle uuden mahdollisuuden huomenna. Ensimmäisenä loma-aamuna parisienne-kupposen ääressä, ruusunpunaisten lasien läpi luettuna suostun ehkä ymmärtämään, että tulen ikinä olemaan tasan niin ranskalainen kuin lyhyt, lapsenkasvoinen ja Lapista lähtöisin oleva kalliolainen tulee koskaan olemaan. Saa sitä silti ihastella, tuollaista huoletonta huoliteltua. Ja kyllähän minä samppanjastakin tykkään, macaronseista ja patongistakin. Ja ne juustot, ja…

Laitan kuitenkin varmuuden vuoksi raitapaidan ja Chanel-veskan tyrkylle tuohon tuolinkarmille – eihän sitä koskaan tiedä, josko kirjasta vaikka tarttuisi vahingossa jotain vaikutteita.

cos on kulman takana

Huominen vielä ja sitten voi olla möllötellä vaan, koko heinäkuun. Tai no, onpa tuo lomakalenterikin päässyt täyttymään.. Mutta siitä ei sovi valittaa. Lauantaina Berliiniin, enpäs ole kaupungissa aiemmin vieraillutkaan. Jotain mielenkiintoisilta vaikuttavia paikkoja ja kauppoja on jo merkkailtu karttaan, pöydällä lojuu kaksi keikkalippua (samaa bändiä kävimme katsomassa myös Nykin reissulla, mitä mäihää!) ja yksi pöytävarauskin on tehtynä, ihan vain varmuuden vuoksi. Voi kyllä me ollaan spontaaneja…

Vierailua COS:iin odottelen, enpäs ole vuosiin liikkeessä piipahtanutkaan. Josko nyt olisin tarpeeksi aikuinen heidän vaatteilleen – edellisellä visiitillä ne kieltämättä viehättivät, mutteivät vielä tuntuneet omilta. Sittemmin olen osannut (noh, enimmäkseen) jättää leggingsit kotikäyttöön, hupparit lentomatkustamiseen ja kulahtaneet trikootunikat siivouspäiviin. Voi toki olla, että romahdan heti välittömästi kaiken tuon kohtuuhintaisen minimalismin edessä ja juoksen muihin liikkeeseen etsimään kukkamekkoja.

Berliinivinkkejä saa muuten nakkailla kommenttiboksiin, olisimme niistä hurjan kiitollisia!