Kotimatka oli kohtalokas. Menin Beamiin odottamani neuleen perässä, poistuin kevättakki kainalossa.
Pitäisi pihistellä ja säästellä hankintoja huhtikuun NYC-reissulle. Mutta minullapas on tälle takille perustelut.
1) Olen huonohko shoppailemaan matkoilla. Menen paniikkiin ja ahdistun, kun tiedän ettei aikaa sovitteluun ole rajattomasti. Eikä toiselle puolelle kaupunkia palata sen mietityttämään jääneen t-paidan perässä enää seuraavana päivänä. En joko osta mitään – ja kadun – tai ostan ja kadun.
2) Joskus matkoilla tulee tehtyä tyhmiä hankintoja. Sitä heittäytyy mukaan lomakaupungin tyyliin, ostaa joskus epähuomiossa vaatteita jotka eivät sovi millään yhteen loman jälkeen koittavan arjen ja rutiinien kanssa.
3) Ei se vaate ole sen hienompi, jos se on ostettu ulkomailta. Miksi odotella ulkomaille, jos täydellinen tulee vastaan kotikulmilla? Ja joo, ”vielä hienompi” voi tulla vastaan ulkomailla. Useimmiten sellaiseen ei sitten kuitenkaan ole rahaa, eikä varsinkaan lomalla. Hotellit, ulkonasyömiset, pääsy- ja metroliput, satunnaiset kaffekupposet ja viinilasilliset maksavat, vaikka valuutta olisi mikä.
Matkaa odotellessa ja takkiin tyytyväisenä lavastin asun, joka saattaa olla päälläni sitten New Yorkissa taapertaessamme The Whitest Boy Aliven keikalle. Ja takki.. Se on niin minua.
Takki A.P.C.
