Jee jee jee, Florence and the Machine tänään Tavastialla. Harmi, että hataramuistinen Dementi-Jan buukkasi itselleen työmatkan keikan päälle, onneksi pääsen keikalle silti hyvässä seurassa.
Hitsi, kun hyvät keikat olisivat aina viikonloppuisin. Itse en koskaan saa ihan täyttä riemua irti keikoilla keskellä viikkoa.. Minulla kun on vauvan unirytmi – kymmeneltä sänkyyn, puoli seitsemältä ylös. Tieto väkisinkin typistyvistä yöunista väistämättä ahdistaa ja saa minut katselemaan kelloa kesken kaiken, vaikka keikka olisi kuinka timanttinen. Olen kylläkin enemmän kuin kiitollinen Tavastian kympiltä alkavista, aikaistetuista arkikeikoista, minun puolestani ne voisivat tosin alkaa vaikka kuudelta.
Töissäkin päivä venyi enkä ehtinyt edes nukkumaan päikkäreitä ja täydentämään univarastoa. Liukuvasta työajastakaan ei ole mitään hyötyä, kun olen mennyt sopimaan paljon puuhaa heti aamukahdeksaksi. Olen tuhoontuomittu… Mutta antakaahan luunappi, jos näette minut Tavastialla kellottamassa pitkään odottamaani keikkaa. Ja aamulla keitetään sitten tömäkät kaffit.
