Lukeekohan joulupukki meidän blogia? Äiti ainakin, mitenkäs muut perheenjäsenet? Tässä olisi pientä joululahjalistaa, olenkin ollut erityisen kilttinä tänä vuonna. Kaikki ovat sellaisia vaatteita, joita kipeästi kaipailisin, mutta sellaisia, joihin en ole valmis laittamaan näin paljon rahaa. Joku suhteellisuuden taju ilmeisesti minullakin.. Ja valitettavasti myös sukulaisilla, kenties joulupukillakin.
Pooloneule, housut, huivi ja kengät ovat kaikki hyvin minimalistisia ja ajattomia. Toisin sanoen juuri sellaisia joista pidän ja sellaisia, joita haluan lisää – aina ja ikuisesti. Untuvatakki todistaa vuorostaan, että perinteikäs Moncler on viimein herännyt melko pitkän kooman jälkeen. Ainakin minut se vakuuttaa… Aivan mahtavan hieno luomus, josta varmasti tulen haaveilemaan jonkin aikaa.
Costume National – Wool Roll Neck Sweater, 240 €, farfetch.com Moncler – Quilted Tailored Jacket, 1 176 €, farfetch.com
Ann Demeulemeester – Tailored Wool Trousers, 479 €, farfetch.com
Engineered Garments – Flannel Wool Scarf, n. 80 €, contextclothing.com Jil Sander – Jagged Chelsea Boot, 527,49 €, oki-ni.com
Lempibändin*) kolmas levy on ilmeisesti ulkona jo nyt eikä 7.10, kuten alunperin muistaakseni piti. Päättelen olevani oikeassa, koska levy oli ilmestynyt ilmeisesti hyvän haltijan toimesta jääkaapin päälle maanantaina. Kings of Conveniencen uusi levy on juuri niin täydellinen kuin ikinä uskalsin odottaa… Ja parasta on, etteivät nämä ole muuttuneet yhtään mihinkään suuntaan. Kaikkien ei tarvitse uudistua, nämä eivät edes saa.
Levythän nyt kannattaa aina muutenkin hakea Stupidosta, mutta tällä ja ensi viikolla kannattaa olla erityisen aktiivinen musahamsteri. Stupidon kun juhlii 20-vuotiasta taivaltaan vähentämällä 20% jokaisen levyn hintalapusta. Juhlaa!
*) Lempibändiä nyt on mahdoton määritellä. Kings of Convenience on taatusti yksi niistä, eikä muiden lempibändien olemassaoloa tahdo oikein muistaa tätä kuunnellessaan. Paitsi tietysti The Whitest Boy Aliven, Erlend Øye kun on mukana molemmissa. Kaikki muut lempibändit tekevätkin sitten oikeastaan täysin erilaista musiikkia ja muistuvat mieleen muissa yhteyksissä. Loogista.
Nyt alkaa olla kuukausi mineraalimeikkaamista takana, lienee pienen yhteenvedon paikka. Kertaukseksi ensimmäisen postauksen missanneille: täällä ollaan siis testailtu mineraaleja Bare Escentuals Get Started -pakkauksen kanssa. Ohessa omia kokemuksiani sekä valaistuneen amatöörin laatima käyttöopas mineraalipuutereille.
Meikin olen nykyään pohjustanut pakettiin kuuluneella vitamiinivoiteella (1). En tiedä, onko siitä ollut erityistä hyötyä, mutta eipä ole kyllä ilmennyt haittaakaan.. Ja on vaikea sanoa, olisinko yhtä tyytyväinen mineraalimeikkeihin ilman tällä pohjustamista. Kosteusvoiteen olen aamuisin skipannut, vaikka vitamiinivoide ei sitä varsinaisesti kuulemma korvaakaan.
Itse ehostus alkaa meikkipuuterilla (2). Toistaiseksi olen käyttänyt pakkauksen mukana tulleesta kahdesta sävystä (Light ja Fairly Light) tummempaa versiota, vaaleamman käytän pois, kun taas kalpenen talveksi. Jauhe on ollut uskomattoman riittoisaa – kuukauden päivittäisen käytön jälkeen testauspaketin 2 gramman purkista on vielä ainakin puolet jäljellä. Veikkaan, että myyntikokoisesta 9 gramman purkista riittäisi riemua varmasti puoleksi vuodeksi! Uskomatonta.
Olen hoitanut samalla tuotteella paitsi pohjustuksen, myös silmänalusten, punoittavien nenänpielten ja pienten virheiden peittämisen. Jäljen peittävyyttä olen onnistunut säätelemään yllättävän hyvin pakkauksen mukana tulleilla siveltimillä – samalla jauheella tekee vaikka mitä.
Aloitan meikkipuuterin levittelyn yleissiveltimellä (5). Puuteriahan pitää ravistella purkista pieni määrä rasian kanteen, pyöritellä se siveltimen sisään ja koputella ylimääräiset jauheet pois. Pienestä määrästä voi toki olla monenlaisia käsityksiä, mutta määrittelisin sen hyppyselliseksi… Ja hyppysellisenkinhän jokainen määrittelee omalla tavallaan, tietty. Oikean määrän oppii varmasti ripottelemaan käyttäessään, mutta parempi aloittaa vähällä – kuten sanottu, nämä ovat riittoisia.
Yleissiveltimellä sivelen siis puuteria ohuelti kasvoilleni, silmäluomia unohtamatta. Kabuki-siveltimellä (6) pyörittelen lisää peittävyyttä niihin kohtiin, joiden koen sitä tarvitsevan – yleensä poskipäille, otsaan ja leukaan. Viimeisen silauksen taputtelen paikoilleen peitevoidesiveltimellä (7). Superpeittävän jäljen saa aikaiseksi, kun ensin painelee siveltimellä peitettävää kohtaa, sitten sivelee jäljen tasaiseksi. Erillistä peitevoidetta en ole toistaiseksi kaipaillut, vaikka merkin Bisque-peitepuuteri onkin kuulemma loistotuote.
Meikkipohjan levittelyn jälkeen olen orjallisesti tupsutellut pakkaukseen kuulunutta “aurinkopuuteria” (3) poskiin varjostuksenomaisesti ja tuomaan väriä kasvoille.. Mutta enköhän jatkossa pärjäisi ilmankin, pelkkä poskipunakin riittää minulle. Viimeistely ja meikin kiinnitys hoidetaan värittömällä puuterilla (4), joka poistaa sen viimeisenkin kiillon kasvoilta. Näiden tuotteiden levittäminenkin hoituu siis tuolla perussudilla.
Kaikista purkeista, puteleista ja harjoista huolimatta käyttö on ensimmäisen viikon pienen kömpelyyden jälkeen tuntunut superhelpolta. Itse asiassa tuotteita ja tavaroita ei ole sittenkään entistä enempää – perinteiseen varustearsenaaliini kun kuuluivat myös meikkivoide, peitevoide, irtopuuteri, poskipuna ja aurinkopuuteri, meikkisieni ja -sivellin, peitevoidesuti, poskipunasivellin ja puuterivippa. Huh.
Itse meikki pysyy siistinä koko päivän. Puuterit tuntuvat sopeutuvan päivän myötä iholle puskevaan rasvaan hyvin ja imevän sitä itseensä vielä pitkään levittelyn jälkeenkin. Pakkeloidulta ei ole olo tuntunut missään vaiheessa! Liekö sattumaa, mutta mitään kummempia näppylöitä ei ole tämän kuukauden aikana naamaan ilmaantunut. Vannon, että normimeikkivoiteiden aikana tällaista hyvän ihon kuukautta ei ole ollut! Ja voi, kunpa olisin tiennyt tällaisista tuotteista jo teini-iässä iho-ongelmien kanssa kamppaillessani.
Jos jotain miinusta pitää keksiä, niin hinnat ovat Suomessa melko suolaiset.. Ja oikean meikkivoidesävyn valitseminen netin avulla on tuurin ja googlailun varassa. Itse päättelin – olen suomalainen, blondi ja kalpea, joten testipakettien neljästä sävyvaihtoehdosta oli loogisinta valita se vaalein. Tadaa! Lisäksi purkkien pitäminen suorassa on hieman haastavaa. Jos purkki pääsee kierähtämään meikkipussissa ylösalaisin, on kannen alla odottamassa reiluhko jauhekasa. Siitäpä onkin sitten haastavampaa tupsutella kannelle tarpeeksi vähän jauhetta kasvoille levitettäväksi..
Suosittelenko? No kyllä. Ehkä joskus vielä päädyn testailemaan jotain perinteistä, ihmeitä lupaavaa meikkivoidetta, mutta uskon pysyväni mineraaliuskollisena vielä pitkään. Sen verran hyvännäköistä on näillä aikaansaatu jälki, ja ihon kunnossakin on tapahtunut joku selittämätön muutos positiivisempaan suuntaan. Testipakkaus ei netistä tilattuna noin 45 euron hinnallaan ole saatavien tuotteiden määrään nähden mitenkään järjettömän kallis ja mikäli jauheilla ehostaminen ei tunnu omalta jutulta, jää käteen ainakin kolme perushyvää sivellintä.
Sunnuntain ratoksi kävimme piipahtamassa Kaapelilla Helsinki Vintage -tapahtumassa. Myönnettäköön, että emme ehkä ole aivan tapahtuman ominta kohderyhmää saatikka luovimpia tai innokkaimpia vintagepukeutujia, mutta toisinaan on ihan mukavaa käydä vähän kurkistelemassa oman aitauksensa ulkopuolellekin. Ja upeaa on, että tällaisia tapahtumia järjestetään, koska kiinnostusta näyttäisi riittävän – aamulla paikalla oli ilmeisesti ollut sellainen vilske, että meitä heikompia olisi hirvittänyt.
Vaikka molemmat menevätkin hieman jumiin tavaranpaljouden yllättäessä – varsinkin kun jokaista esinettä on vain yksi laatuaan – jäi muutama juttu erityisesti mieleen. Ira Honkosen pöydästä löytyneet vanhat, hellyttävät radiot kelpaisivat kodin harvojen koriste-esineiden joukkoon. Itse asiassa samaan sisustustavaroiden sakkiin taitaisivat epämusikaaliseen talouteen päätyessään kuulua myös Aron Soittimen todella kauniit, elämää nähneet kitarat.
Ylärivin toinen kello vasemmalta Longitudin pöydässä jäi kummittelemaan Janin mieleen.. Ikävää, että kymmeniä vuosia vanhaa, täysin toimivaa Tillanderia ei ihan hetken mielijohteesta pysty sunnuntaikävelyllään kotiuttamaan. Ja kuvan silinteri.. No, ymmärrettävistä syistä se jäi vielä odottelemaan Monopoli-miehen saapumista, mutta oikean alanurkan herkkä hiusruusu olisi ehkä hillitympi ja enemmän kantajansa näköinen valinta. Supersööttejä ja herkkiä, uudesta ja vanhasta materiaalista valmistettuja koruja ja asusteita saa onneksi tilailtua Fruntimmerin nettikaupasta, jos sunnuntain tapahtuma sattui menemään sivu suun.
Erityiskiitokset myynnissä olleen tavaran korkeahkolle tasolle. Vaikka suomalainen vintage ei ehkä ole ihan sitä samaa kuin esimerkiksi vintage Keski-Euroopassa, olivat myyjät kuitenkin valikoineet pöytäänsä meikäläisittäin arvokkaampaa, oikeasti vanhaa tavaraa tai henkeen sopivaa uusvanhaa kamaa. Minkäs teet – taitaa olla oikeastaan vasta meikäläisten sukupolvessa tekeillä niitä mummoja, jotka jättävät jälkikasvulleen Chanelin veskoja.
Tässäpä olisi vaihteeksi A.P.C.:ltä ihana, ajaton ja yliklassinen villapaita talveksi ja viideksi seuraavaksikin. Yhdistäisin ainakin vaaleansiniseen samanmerkkiseen hameeseen ja mustiin herrainkenkiin, saattaisi toimia myös farkkujen ja edelleen haussa olevien luonnonvalkoisten, varrettomien Conversejen kanssa laiskempina päivinä.
Hinta on tietysti melko kauhea, mutta materiaalin pitäisi olla sataprosenttisen laadukasta villaa ja neuloksen tiheää. Tällaisissa paidoissa hienointa on se, että ne eivät oikein koskaan ole varsinaisesti muodissa, enintään ne ovat joskus hieman enemmän ajankohtaisia. Tyylikkäitä ne ovat silti aina.
Jälleen kerran täytynee nostaa hattua tanskalaisille. Frost Birgensin kudottu, juuri sopivan rosoinen villaneuleen ja pikkutakin yhdistelmä on tosi hieno. Paksusta langasta kudotut neuleet vetoavat ilmeisesti tällä hetkellä minuun. Kyynärpäälaput ja kaulukseen piilotettu nappi (huomaa napinreikä) ovat toimivia yksityiskohtia ja jälkimmäisen avulla pysyt taatusti lämpimänä kylmempinäkin syysiltoina.
Mutta vaikka tanskalaiset hallitsevat hienojen vaatteiden valmistamisen, niin verkkokaupan puolella homma ontuu – pahasti. Ei yhtään mitään infoa materiaaleista tai koosta. Harmittaa.
Mitä isompi hankinta, sitä enemmän tuskailen päätöksen kanssa. Hyvä esimerkki on viime viikkoinen talvitakin tilaaminen netistä – sovittamatta. Kyllähän se auttaa, että kaikki muut vaattteet jotka omistan kyseiseltä merkiltä ovat M-kokoa, mutta silti jännitys paketin saapuessa oli valtaisa. Olin täysin vakuuttunut, että takki kuitenkin on aivan liian ohut talvitakiksi tai sitten vain väärän kokoinen, ja että seuraava tekoni olisi potentiaalisen unelmatakin palautus Pariisin varastoon.
Onneksi kävi toisin. Perjantaina esittelyssä ollut kauluri oli paketissa päällimmäisenä ja se tulee varmasti olemaan yksi talven käytetyimpiä asusteita. Kaulurin alta löytyi todella kaunis pukupussi, jonka sisältä paljastui aiemminkin ihastelemani A.P.C.:n duffeli.
Aivan jumalaisen pehmeää kangasta, juuri oikea harmaa sävy, ihana napitus ja täydellinen istuvuus. Ja vaikka olinkin vähän huolissani takin pituudesta, nostan käteni pystyyn ja myönnän olleeni aivan väärässä. Vähän jopa hävettää.. Kuinka saatoinkaan kyseenalaistaa lempimerkkini osaamista. Onneksi voin nyt sanoa olevani valmis talven koitoksiin.
Ruotsalainen Minimarket on ihastuttanut minua eritoten kahden edellisen mallistonsa upeilla kengillä ja muilla asusteillaan. Tämän syksyn mallistossa on useampiakin minua puhuttelevia vaatekappaleita… Ja veikkaan, että syy yllättäen kukkaan puhjenneeseen Minimarket-rakkauteen on tämän syksyn malliston niukka värienkäyttö. Siedänhän minä toki muutakin kuin mustaa, mutta aiempien mallistojen räikyvät punaiset, siniset ja vihreät ovat tuntuneet itselle vierailta väreiltä.
Vasemmanpuoleisen kuvan nappihame saattaisi kuin saattaisikin olla ratkaisu minua vaivaavaan kapealinjaisen mustan hameen puuttumiseen, keskimmäisen kuvan jakku saattaisi olla tarpeeksi lyhyt näyttääkseen napakalta tällaisen ihmistyngänkin päällä. Huomaa keskimmäisen kuvan korkkarit, vetskarireunus on upea idea. Tekevätköhän ne sukkiksille pahastikin hallaa?
Keskimmäisen kuvan punahilkkamekko tuntuu iskevän satuhahmohermooni, haluaisin niin päästä sovittamaan tuota. Kuvan perusteella on suhteellisen mahdotonta päätellä, meneekö mekko sitten kuitenkin kategoriaan “koulunäytelmän rooliasut” ja onko ainoa sen kanssa toimiva asuste rottinkikori.
Musta kaksirivinapitettu, pitkähihainen samettimekko on aivan täydellinen. Olen huomannut viime aikoina tarvitsevani pari epäjärkevää mekkoa. Siis sellaista, jotka ovat näyttäviä ihan sellaisinaan ja niissä on jokin niin näkyvä detalji tai muu elementti, joka tavallaan estäisi niiden asustamisen erilaisiksi. Eihän kaiken aina tarvitse olla niin ylikäytännöllistä ja “toimia myös jakkujen ja villatakkien ja housujen ja pipojen ja kumisaappaiden” kanssa. Voisi olla vaihteeksi aika ihanaa vain heittää mekko päälle, kengät jalkaan ja lähteä illanviettoon. Uskoisin, että tuo musta samettimekko olisi juuri sellainen, joka pärjäisi parhaiten omillaan ja hylkisi koruja, huiveja ja muita tilpehöörejä. Kytätään, josko mekko sattuisi tulemaan myyntiinkin jonnekin.. Tuntuu, että tänä syksynä nettikaupat ovat saaneet itsensä kesäalejen jälkeen pystyyn todella hitaasti, jos laisinkaan.
Huivi on ollut haussa melko kauan, sopivaa en kuitenkaan ole löytänyt vielä. Taidan olla melko nirso, mitä tällaisiin ostoksiin tulee. Väriskaala on tietysti sama vanha tuttu – harmaan sävyistä mustaan. Väri on kuitenkin vain yksi kriteeri muiden joukossa, pehmeys ja laatu ovat vähintään yhtä tärkeitä.
Lisäksi minusta on aivan liian vaikeaa sitoa huivi oikein. Oikealla tarkoitan totta kai sellaista sitomistekniikkaa, että lopputulos paitsi lämmittäisi, myös näyttäisi hyvältä. Olen pinnallinen, tiedän. Isoveljeni on kuitenkin opettanut, että pinnallisuus on ihan ok, kunhan tiedostaa sen.
No mutta, tulevan talven huivinsitomisongelmat ovat historiaa, sillä aina yhtä rakkaalta A.P.C.:ltä tuli eilen aikainen joululahja… minulta itselleni. Sisällä oli ratkaisuja talven ongelmiin. Ensimmäisenä esittelyssä – kauluri!
Ihanan pehmeä ja juuri sopivan korkea lämmike, jonka avulla pystyn taistelemaan tuulta ja talvea vastaan. Helppo käyttää ja näyttää hyvältä. Vielä jos saisin samanlaisen mustana, kiitos! Materiaali on 100% kamelia, voisiko joku selittää?
Lukeekohan joulupukki meidän blogia? Äiti ainakin, mitenkäs muut perheenjäsenet? Tässä olisi pientä joululahjalistaa, olenkin ollut erityisen kilttinä tänä vuonna. Kaikki ovat sellaisia vaatteita, joita kipeästi kaipailisin, mutta sellaisia, joihin en ole valmis laittamaan näin paljon rahaa. Joku suhteellisuuden taju ilmeisesti minullakin.. Ja valitettavasti myös sukulaisilla, kenties joulupukillakin.
