issues

Melkein hävettää kirjoitella tällaisesta itsestäänselvyydestä, mutta ehkäpä tätä eksyy lukemaan joku toinenkin myöhäisherännäinen, jolle vinkistä saattaisi olla hyötyä.

Parisen vuottako siitä nyt on, kun suihkutettavat kuivashampoot tulivat ryminällä markkinoille. Kaiken hypetyksen innoittamana hankin tuolloin itselleni putelin Tigin Rockaholic-sarjan Dirty Secret -kuivashampoota. Kaksi vuotta myöhemmin pullostani on edelleen jäljellä ainakin kaksi kolmasosaa – käyttämättä jäi.

Olen hysteerinen hiustenpesijä ja ajautunut vuosien varrella melkoiseen pesukierteeseen: hiukset on pakko pestä joka päivä, koska muutoin ne näyttävät ja tuntuvat jo seuraavana aamuna törkeän likaisilta. Tilannehan saattaisi korjautua pesukertoja harventamalla, mutta ei tule kauppoja, ainakaan niin kauan kuin kuvioissa on myös otsatukka. Rasvaisen raskas ja kasoihin kerääntynyt eilispäivän otsis ei kyllä varsinaisesti ole kannustanut jättämään aamupesua väliin.

Toivoin, että kuivashampoosta olisi ollut nopeuttamaan aamutoimia, mutta ei – itse tunnuin saavan sillä aikaan vain hieman mattapintaisemman ja entistä klimppiintyneemmän version siitä rasvaisesta ja kasaantuneesta eilisen otsiksesta.

Hiukseni ovat tässä kuluneen vuoden aikana päässeet – hieman itsellenikin yllätyksenä – venähtämään pituutta ja tummentumaan melkoisesti. Kampaaja on kehottanut kokeilemaan uuteen tukkaan erilaisia kampauksia, mutta minä olen jumittanut samoissa rutiineissa kuin ennenkin – pesu, föönäys, pikasiloitus suoristusraudalla ja menoksi. Tuossa yksi lauantai juhliin lähtöä tehdessäni aloin kuitenkin jostain syystä väkertämään hiuksiin yksinkertaista ponnarinutturaa. Siitä tulikin mitä melkoisen kiva.. Kunnes viisi minuuttia myöhemmin huomasin valtaosan liukkaista hiuksistani luikerrelleen pois kuminauhan puristuksesta.

“Hieman likaisia hiuksia on helpompi käsitellä kampauksia tehtäessä”, julistavat naistenlehdet jokaisen kampausjutun yhteydessä. “Kuivashampoolla saa hiuksiin kivasti tekstuuria”. Kokeilin, mutta vasta kun olin vilkaissut kelloa ja todennut ajan riittävän uusintapesuun mikäli kaikki menisi rajusti pieleen. Eipä mennyt, pääsin juhliin ajoissa ja kampauskin oli mitä melkoisen kiva ottaen huomioon tekijän lahjattomuuden ja nollatason vaikeusasteen.

No, eihän tämä ponnarilla väsätty sykerö nyt mikään kampausten kuningatar taida olla, mutta nyt se ainakin pysyy paikoillaan ja näyttää jotakuinkin kuohkealta. Se on aika paljon se, ottaen huomioon että kuontaloni vaikuttaisi koostuvan noin kahdestasadasta muovipinnoitetusta suortuvasta.

Joku nyt ehkä saattaa miettiä, että miksei se vain jätä hiuksiaan pesemättä, suoristusrautaa käyttämättä ja tee sitä nutturaansa ilman keinolikaa, mutta.. Kontrollifriikki on kontrollifriikki ja sekainen sykerökään ei voi olla vain sattumaa. Huoh.