näe punaista

No nyt se sitten koitti, päivä jota en uskonut näkeväni: huulipuna pysyi! Paitsi paikoillaan, myös hyvännäköisenä ja -tuntuisena. Kaikkea sitä.

Aiemmin olen nimittäin kohdannut lähinnä punia, jotka:

– pysyvät kyllä paikoillaan, mutta kuivattavat huulet kiristäväksi, halkeilevaksi rusinaksi ja/tai yhdeksi kapeaksi viivaksi alle tunnissa (mattapunat)
– pysyvät, mutta tuntuvat huulissa kammottavan vahamaisilta ja jänkkisiltä (peittävät, mutteivät täysin matat punat)
– pysyvät ja levittyvät ihan kivasti, jos käyttää pohjustusainetta ja sitoutuu olemaan päivän syömättä ja juomatta (tässä ei päde mikään logiikka, joku yksilö toimii pohjustuksen kanssa ja joku sitten todellakaan ei)
– tuntuvat hyvältä, mutta eivät sitten todellakaan pysy huulissa (kaikki kuultavat, kiiltävät sekä kosteuttavat, öljyiset punat)
– eivät tunnu kovin kamalalta, mutta väri paakkuuntuu ja kerääntyy epämääräisiksi läikiksi huuliin (tummat viininpunaisen sävyt, joiden väristä erityisesti pitäisin)

…ja jos joku yksilö olisi sattunut olemaan keskivertoa paremmin toimiva, on valitsemani sävy tietysti ollutkin sitten hieman off.

Koska en ikinä opi, olen tietysti sinnikkäästi sekä hankkinut että käyttänyt huulipunia, joka ilmeisesti kannatti, koska tunnen viimein saaneeni korvauksen kaikista tekemistäni (huulipuna)uhrauksista. Palkintoni nimi on Chanel Rouge Allure, sävy Rouge Tentation. 

Ei muuten kuivata eikä jänkkää, vaan tuntuu huulissa enintään silkkisen puuteriselta – jos siltäkään. Siinä vaiheessa, kun olet aivan varma, ettei huulissa ole enää väriä jäljellä, saat todeta olleesi väärässä. Ja jos punaa haluaa lisätä, onnistui se pyyhkimättä aiempia pois ja lopputulos pysyi silti siistinä. Eikä puna karannut juonteisiinkaan (kyllä, olen viimein saavuttanut iän ja päässyt kokemaan tämän ilmiön).

Sävy on syvänpunainen, sinipohjainen ja hirmu hyvin peittävä. Eikä haittaa, että puna myydään kotelossa, josta puikko pompsahtaa esiin sitä pohjasta painamalla. (Plus että kyllähän sitä mielummin kaivaa käsilaukusta Chanelin punan kuin, noh, minkä tahansa muun punan.)

Maksaa tietysti aivan helvetisti huulipunaksi, mutta niinpä maksaa sekin, että ostaa seitsemän sinnepäin-versiota ja tulee siitä vain vihaiseksi ja kurttuhuuliseksi.

Sitä, ovatko punan muut sävyt yhtä toimivia teknisesti kuin tämä syksyn kausikokoelmaan (TIETYSTI, tätä ei varmasti saa enää toista tuubia) kuuluva Rouge Tentation, en tiedä – nämä puna-asiat tuntuvat olevan vähän tällaisia henkimaailman hommia. Mutta on kyllä niin hyvä sävy, että kokeile ihmeessä, sopisiko sinullekin.

nimeä vailla

Lempparituoksutaloni BYREDO juhlistaa kymmenvuotista taivaltaan kuten parhaiten taitavat: lanseeraamalla juhlatuoksun. Tuoksu on jätetty nimeämättä ja kunnia siirretty merkin tuoksujen ystäville, jotka voivat kirjoittaa oman näkemyksensä pullon kylkeen mukana tulevin siirtokirjaimin.

BYREDO sekä tuoksujen ainoa Suomen jälleenmyyjä Petit St Louis haastoivat tämän vannoutuneen fanin nimeämään omansa, ja haaste oli varsin helppo ottaa vastaan, kun olin aloittanut itselleni mieluisan nimen pohdiskelun heti tuoksulanseerauksesta kuultuani.

Paitsi että idea itse nimettävästä tuoksusta on mielestäni todella hauska, olen myös tutustunut nimettömänä tarjoiltuun tuoksuun aivan eri pieteetillä kuin parfyymeihin yleensä. Normaalisti analyysi on kuitenkin aiemmin jäänyt pitkälti tasolle pidän – en pidä – RAKASTAN, enintään muutamalla maltillisella adjektiivilla tai tunnistetulla ainesosalla höystettynä.

Olen toki aiemminkin tiedostanut hankkivani uuden tuoksun yhteydessä myös tietynlaista imagoa ja mielikuvaa. Kyllähän koko paketti täytyy pystyä allekirjoittamaan, jos meinaa tehdä siitä tuoksujäljen, joka parhaimmillaan jää ihmisten mieliin ja sulautuu tunnistettavaksi osaksi sinua? (Ainakin allekirjoittaneelta on tultu töissä kysymään, että etkö olekin sä ollut tänään siinä-ja-siinä neukkarissa, koska siellä tuoksui IHAN sulta! Laitoin varuiksi muuten seuraavana päivänä suihkauksen vähemmän.)

Nyt olen tässä pari päivää tuoksutellut uutuutta ja tutustunut siihen ihan toden teolla. Tuoksun ainesosista löytyy mm. rosépippuria, giniä, iirisjuurta, orvokkia, sammalta sekä pihtaa, joka tietysti kuulostaa mielestäni ihan erilaiselta kuin millaisena tuoksun itse koen.

Outojen ruusuparfyymien ja syvien, savuisten puutuoksujen ystävänä pääsin tämän hajuveden myötä kokeilemaan jotain minulle uudenlaista, kuitenkin pienellä häivähdyksellä tuttua ja turvallista. Kahden päivän kokemuksella koen tuoksun pehmeänä ja hieman mausteisena, lempeän puuterisena… Mutta tämä kaikki tuntuu tapahtuvan täysin ilman lässyttämistä. Tuoksu on unisex, uskon että mukautuisi kyllä miespuolisellekin kantajalle. Itse asiassa – haluankin heti välittömästi kuulla tuoksusta jonkun omille mielipiteilleni ja muille taustatiedoille altistumattoman tyypin tulkinnan…

Tuoksun kokeminen ja määrittely on ollut yllättävän haastavaa, kun siihen ei ole annettu minkäänlaisia ohjenuoria. Siis pitäisikö minun löytää tästä nyt puuta vai kukkia, tulisiko tämän kuvastaa herkkyyttä vaiko rajatonta itsevarmuutta?!

Teen tuttavuutta tuoksuun vielä muutaman päivän, sitten uskaltaudun pullon kimppuun siirtokirjainten kanssa. Kasassa on jo kolme ideaa sekä yksi semiuneton yö – raportoin tuloksista mahdollisimman pian.

Rajoitettu erä tuoksua tulee myyntiin tänään, torstaina 15.9.2016 Petit St Louisiin (Rautatienkatu 18, Lahti). Petit St Louisin kauppa-auto toimittaa tilauksia pääkaupunkiseudulle (siis vitsi mitä palvelua!) – tilaukset ja tiedustelut heidi (at) petitstlouis.fi

Muiden personoimia pulloja voi tsekkailla Instasta esim. hashtageilla #smellslike ja #BYREDOunnamed, itse keksittyä nimeä voi virtuaalimallailla osoitteessa unnamedperfume.com

Byredo Unnamed

Tuoksu saatu testiin ja ”työn alle” BYREDOlta ja Petit St Louisilta. Kiitos!