Arkisto heinäkuu, 2010

epic apple fail

31.7.2010, Klo 18:52 | Kirjoittanut

Huppistakeikkaa.

Tapahtui viime keskiviikkona, vieläkin kirpaisee. Maanantaina huoltoon. Kunnon hipster-fail: onnistuin siis paukauttamaan iPhonen näytön sirpaleiksi MacBookin laturilla. Joku jossain nauraa partaansa – ja makeasti.

Taskuomena.com saa hoitaa, hintaa fiksauksella on reilu 100 euroa vähemmän kuin virallisella huoltoputiikilla ja puhelimensa saa takaisin parissa päivässä. Ok – vakuutuksen omavastuu on sama joka tapauksessa, mutta kun takuuaikaakin olisi jäljellä enää muutama viikko, en jaksa odotella sen säilyttämiseksi 6-8 viikkoa “tehdaskorjattua puhelinta” takaisin.

Mutta kylläpä kirpaisee. Harkitsen koko kodin paketoimista kuplamuoviin ettei moinen enää toistuisi.

kotelointi

31.7.2010, Klo 12:23 | Kirjoittanut

Kuvassa on tämän hetken ykköshaave.

Niin, ei pelkästään iPad, vaan myös tuo Kim Jonesin suunnittelema kotelo joka on peräisin Dunhillin ensi kevään ja kesän mallistosta. Olisikohan meilläkin tuollainen koteltoitava jo silloin? Oletteko nähneet muita hienoja iPad-koteloita?

(kuvat Daniels modeblogg)

loma = radiohiljaisuus

27.7.2010, Klo 16:39 | Kirjoittanut

issues 1 vuotta!

23.7.2010, Klo 9:45 | Kirjoittanut

Päivän asut: Inspiraationa electro-musiikki, Frida Kahlo ja amish-kulttuuri.

(Okei okei, kuva napattu huhtikuisista Hel Looks -teemabileistä. Inkellä oli vakavia ongelmia luopua vahvoista kulmakarvoistaan, Jan taas sai kokea miten vapauttavaa on olo pussukkahousuissa ja illan jälkeinen elämä pillifarkuissa ei enää ole tuntunut samalta kuin ennen. Kiitos kuvasta, pelottavan osuvasta kuvatekstistä ja eritoten loistojuhlista, Pia!)

Mutta juu, näin ne vuodet vierivät.

Blogi on ollut pystyssä tänään tasan yhden vuoden, kirjoitettu on 609 postausta ja täällä on vierailtukin jo noin 540 000 kertaa. Vuoden varrella on saatu monta uutta tuttua ja ystävää, ihasteltu taatusti satoja kauniita vaatteita ja tavaroita, innostuttu ja tuohduttu muutamaan otteeseen sekä saatu monia kivoja ja kannustavia kommentteja. Paljon olemme kai vuoden aikana oppineet: internetistä, kirjoittamisesta, kuvankäsittelystä nyt ainakin. Eikä vielä kertaakaan ole tainnut tulla sellainen olo, että nyt heitetään jumalauta hanskat tiskiin eikä enää koskaan kirjoiteta yhtään mitään minnekään eikä ainakaan sinne issuesiin. Päinvastoin – mitä sitä enää iltaisin tekisi, ellei enää roikkuisikaan koneella ja mietiskelisi että mitäs kivaa sitä tänään keksisi muille jaettavaksi. Ja väittävät vielä internetnörtteilyä epäsosiaaliseksi puuhaksi… Pah, sanomme me.

Iso erityiskiitos Akille blogin teknisistä säädöistä ja jatkuvasta korkeatasoisesta IT-tuesta, valtavan suuret kiitokset teille kaikille jotka täällä käytte meidän horinoitamme ilmeisen säännöllisesti lueskelemassa. Yksin tämä olisi tylsää!

the coral: butterfly house

22.7.2010, Klo 14:25 | Kirjoittanut

The Coral ei ole koskaan aikaisemmin saanut minua innostumaan musiikistaan, mutta heidän uusin levynsä Butterfly House on kuitenkin mielestäni oikein hyvä. Miltein täydellistä kesämusiikkia, joka onnistuu olemaan samalla aurinkoista ja melankolista. Eihän tämä välttämättä mikään klassikko ole (eikä se myöskään taida päästä Inken soittolistalle), mutta se on ainakin onnistunut piristämään ensimmäistä lomaviikkoani. Tähän kun kyllästyn, niin kaivan Simon & Garfunkelit esiin..

run run run

22.7.2010, Klo 9:30 | Kirjoittanut

Olen kuin ihmeen kaupalla saanut lenkkeilyn edes jokseenkin säännölliseksi osaksi viikkojani. Tavoitteita en ole asettanut pilviin saakka – kaksi puolen tunnin juoksulenkkiä viikossa on pakko rutistaa, kaikki muu on plussaa. Tai no, tuohon puoleen tuntiin kyllä kuuluu myös n. viiden minuutin reipas kävely alkulämmittelyksi sekä sen Töölönlahden lyhyen tappajanousun kävely, joka näkyy tuona notkahduksena tuossa graafissa. Ehkä saisin senkin juostua ylös (olen todistetusti tämän joskus tehnyt!), mutta ongelma on korvieni välissä. Pelottaa, että hyydyn sen jälkeen niin pahasti etten pääsisi enää kotiin soittamatta Jania kantamaan.

Jaa että onko tuloksia alkanut näkymään? No tottakai: reiteni ovat rautaa, pakarani pronssia, pohkeet kuin patsaalla kipittelen nyt saman lenkin huomattavasti lyhyemmässä ajassa kuin ennen ja pääsen kotiin saakka jo itkemättä. Ajastan siis aina Nike+ -systeemiini urheiluajaksi puoli tuntia ja nyt siinä ajassa pystyy tekemään jo huimasti hieman enemmän kuin vielä pari viikkoa sitten. Ennen sain puoli tuntia tuhrattua Töölönlahden kiertämiseen, tiistaina hölkkäillessäni olin saanut saman matkan rutistettua 22 minuutissa. Kiersin lopuksi dorkana kotitaloani ympäri juosten lähikatuja edestakaisin, kun piti saada tuo puoli tuntia juoksentelua täyteen. Minua tällainen ylös kirjaaminen ja laitteiden apu siis todella auttaa – ilman itselleni asettamaa aikatavoitetta olisin todennäköisesti mennyt tyytyväisenä suoraan kotiin ja fiilistellyt, kuinka nopeasti päivän rääkki olikaan tällä kertaa ohi.

Nyt pitää keksiä itselle siis joku järkevä, hieman pidempi lenkki.. Ja ehkä pikkuhiljaa hilata tavoiteaikaa ja -matkaa pidemmiksi. Seuraava lenkki saa luvan olla 35-40 minuuttia pitkä. Tiedän, tiedän – ihan nössöjä matkoja, etanan vauhti ja plaaplaaplaa, mutta näin alkuun on helpompi sitoutua tavoitteisiin jotka tietää pystyvänsä täyttämään. Sohvaperunasta ei tule atleettia sillä, että lupaa juoksevansa ainakin viisi kertaa viikossa vähintään kymmenen kilsan lenkin. Pakko kai aloittaa pienestä ja yrittää koukuttua lajiin ikään kuin vahingossa.

Jonkinasteista koukuttumista on kai jo havaittavissa, kun ajattelin ottaa ensi viikon kotimaanlomalle juoksukamat mukaan. Toivottavasti edes puran ne matkalaukusta jossain välissä.

Sain vyölaukkuni postin mukana maanantaina, se on aivan fantastinen. (Ja tuossa lauseessa oli niin paljon väärää.) Nyt pitää vain kehittää hyvä puolen tunnin soittolista lenkeille: aiemmin olen vain antanut iPhonen arpoa biisejä, mutta kun puhelin on pultattu vetskareiden taakse piiloon vyötärölle, ei biisiä niin vain vaihdetakaan. Siis joo, toki minulla on puhelimessani vain hyvää musaa, mutta kun se Bon Iver ei välttämättä kannusta juoksemaan kovempaa ja lujempaa vaan käskee poikkeamaan seuraavaan hämyiseen baariin juomaan punaviiniä liikuttuneessa mielentilassa.

Toistaiseksi soittolistalleni päätyneitä biisejä on vain muutama, lisää vinkkejä tarvitaan: Selluliittisound vol. 1 tekeille!

Taatusti listalla:
The Knife – Heartbeats (siis joo, kertoo varmaan sykemittareista)
Villa Nah – Running On (kivaa, että urheilusta tehdään näin hienoa musiikkia myös kotimaassamme!)
Manna – It Only Hurts For A While (ja sitten pääsee kotiin)

Ehkä listalla:
M.I.A. – Jimmy (vaarana, että hillitty hölkkä muuttuu kreisiksi bollywood-tanssiksi ihan huomaamattani)
Arcade Fire – Neighborhood #3 (Power Out) (joojoo, power out – tarvitseeko siitä kuitenkaan muistuttaa?)

Jes, jo 15 minuuttia soittolistaa laadittuna. Köh.

Asetin myös itselleni uuden power songin, jonka saa tässä järjestelmässä soimaan yhden napin painalluksella heikolla hetkellä. Se on LCD Soundsystemin Tribulations. Eikö muka kannusta, hä? Edellinen power song oli saman bändin Drunk Girls – sekin toki kannusti, mutta huomasin kerran miettiväni miten hauskaa juokseminen voisi olla,  jos urheilujuomapulloon laittaisikin skumppaa veden sijaan.

Noniin, niitä biisejä jakoon – minkä avulla te saatte puristettua itsestänne lisää virtaa, kun suussa maistuu jo veri ja kylkeen pistää?

mutta kun, mutta kun..

21.7.2010, Klo 20:17 | Kirjoittanut

Johtuuko jatkuvista helteistä, syysvaatteiden kaipuusta vai mistä, mutta tämä takki on aivan täydellisen iiiiiiiihana. Viime vuonna aloin kuolata harmaita villakangastakkeja sentään vasta lokakuussa. Ilmeisesti nuo pikkuhameet, t-paidat ja muut kuumilla keleillä käytettävät epävaatteet tympäisevät minua jo enemmän kuin tiesinkään.

Mutta niin – jos on haikaillut harmaan villakangastakin perään jo ainakin vuoden päivät, tarkoittaako se että sellaisen saa hankkia vaikkei tarvitsisi enää yhtään uutta takkia? Toiset naiset ostelevat holtittomasti kenkiä, minun heikko kohtani on aina ollut takkitanko. Mitä ikinä lähdenkään etsimään, löytäisin itselleni aina myös uuden hienon takin. Onneksi itsehillintäni on useimmiten pitänyt.. Vaatekaapistani löytyy toistaiseksi vaatetta myös takkien alle.

Harmaan takin lisäksi tahtoisin myös tummansinisen duffelin, kipparitakin ja… Ehkä vielä myös sellaisen täydellisen klassisen beigen trenssin.

En taida saada niistä mitään, vaiko? Hö.

Cacharel Double Feutre Dolman Coat, $995, lagarconne.com

save khaki

21.7.2010, Klo 20:04 | Kirjoittanut

Nämä kuvat ovat peräisin Save Khakin tämän kevään lookbookista ja aiheuttavat suurenmoisen kaipuun takaisin NYCiin. Tämän lisäksi ne toimivat myös erittäin hyvänä inspiraation lähteenä mitä kesäpukeutumiseen tulee. Jälkimmäisestä kiitos Unabashedly Prepin F.E. Castleberrylle, joka vastasi tyylistä ja kuvauksesta.

Vierailimme itse asiassa Save Khakin Broome Streetin liikkeessä taannoisen NYCin matkamme aikana. Liiketila, vaatteet ja niiden esillepano olivat upeat. Ainoa huono puoli oli ajoituksemme – löysimme liikkeen reissumme toiseksi viimeisenä päivänä, jolloin budjetti oli aika tapissa. Ei kuitenkaan tarvinnut poistua tyhjin käsin, vaan satuin löytämään yhden todella hienon ruudullisen huivin. Ja siihen oli sentään vielä rahaakin… Save Khaki tulee kuitenkin varmasti olemaan ensimmäisten liikkeiden joukossa seuraavalla matkallamme. Kaipaan.

chambray or nay

20.7.2010, Klo 15:18 | Kirjoittanut

Chambray-kangas (ja myös muu 90-luku) on tehnyt todella vahvan paluun viimeisen vuoden aikana. Sitä on nähty kaikkialla kauluspaidoista shortseihin sekä huiveista pikkutakkeihin, eikä loppua ole nähtävissä. Eikä tämä sinänsä minua häiritse, sillä olen kyllä viihtynyt äärimmäisen hyvin kyseissä materiaalissa. Chambray-kankaista takkia en kuitenkaan omista vielä, vaikka olenkin haikaillut sekä Engineered Garmentsin että Our Legacyn tulkintojen perään.

Ehkä tämä tekele Albamilta voisi olla se? Ehkä..

Mitä mieltä te olette chambraysta? Yay or nay?

jeti-setter

20.7.2010, Klo 9:38 | Kirjoittanut

Kivaa, että Chanel teki vihdoin jotain Suomen talveen sopivaa. Tuskin maltan odottaa, että tämä look rantautuu high street -liikkeisiin.

Eiku.