parasta sunnuntaimusaa

Cass McCombs otti ja julkaisi uuden, aivan maagisen hienon kappaleen nimeltään Morning Star. Musavideo tuo mieleen teinivuodet ja muistan, kuinka ilta toisensa jälkeen kului skeittivideoita katsellessa. Muistelen kuitenkin, että noiden videoiden taustalla soiva musiikki olisi ollut astetta rankempaa kuin tässä Cass McCombsin videossa..

Tämä kappale sopii kuitenkin takuulla paremmin tähän leppoisaan sunnuntaipäivään ja mielentilaan. Enjoy!

ihmekamaa islannista

Loppukevät taisi olla ihoni parasta aikaa. Ikinä.

Asiat olivat jo lähtökohtaisesti kyllä melko hyvällä mallilla. Luonnonkosmetiikkapainotteiseksi muuttunut ihonhoitorutiinini oli tehnyt alkuvuoden aikana tehtävänsä, osansa taisi tehdä myös synttärilahjaksi saamani mehupuristin ja sillä valmistamani ihmelitkut. Tällaisen aikanaan vuosia näppyjen kanssa kamppailleen oli yhtäkkiä vaikeaa uskoa korviaan: kaverit kehuivat ihoani, täysin spontaanisti. Oli kuulemma hehkuva ja heleä.

No, vaikea sanoa, mikä käytössä olleista tuotteista tai kikkakolmosista oli sitten se viimeisen hehkusilauksen tehnyt. Uskallan kuitenkin näin jälkikäteen viimein myöntää testailleeni toukokuun ajan islantilaisia ihmetippoja, jotka eivät takuulla olleet täysin syyttömiäkään tuohon mystiseen ja yhtäkkiseen kuulauteen.

30 päivän ajan taputtelin aamuin illoin naamaani Bioeffect 30 Day Treatment –tippoja ja jätin kaikki muut naamarasvat ja –seerumit väliin.

Bioeffect 30 Day Treatment

Sain pienimuotoisen kohtauksen lueskellessani pakkausselostetta: kolmesta pikkipikkiriikkisestä putilosta (4 ml / kpl) pitäisi riittää kuukaudeksi, eikä mitään muita voiteita saisi kuurin aikana käyttää. Yllätyksekseni pari-kolme pisaraa kuitenkin oli tarpeeksi sekä levittymään tasaisesti ympäri naamaa että pitämään sen kosteutettuna. Mikroskooppiset purtilot riittivät kuin riittivätkin kuukaudeksi: sain satsin riittämään 30 päiväksi (aamuin illoin) sekä vieläpä yhdeksi ekstra-aamuksi.

Mutta mitäs nämä kummalliset taikatipat oikein olivatkaan?

Tämä islantilaistuote on kuulemma ainutlaatuinen: se sisältää kolmea erilaista ihosolujen uusiutumista aktivoivaa kasvutekijää. Geenit on kopioitu ihmisen ihosta ja siirretty ohraan, joka kasvaessaan sitten tuottaa siemenissään noiden ihmisen ihossa luonnostaan olevien kasvutekijöiden kaltaisia kasvutekijöitä. Geeniohra ja siitä saatava tuotteiden vaikuttava ainesosa EGF kasvatetaan kasvihuoneissa, Islannissa ja asiaankuuluvasti vieläpä Hekla-tulivuoren hohkakivessä.

Kaikenlaista ”tiedettä” ja mullistavia teknologioita sekä tutkimustuloksiahan hehkutellaan noin jokaisen seerumipullon mainoksissa. Kun tuo geenien kopioiminen ja uudelleenkasvatus nyt sattuu olemaan meikäläiselle hieman vieraampaa puuhaa, en nyt osaa väitteitä esim. seerumin tehoaineista oikein kyseenalaistaakaan, vaikka yritän varauksella kaikenlaisiin tieteellä ratsastaviin kosmetiikkamarkkinointiteksteihin suhtautuakin.

Mitään luonnonkosmetiikkaa nämä vihreän biotekniikan avulla valmistettavat Bioeffect-tehotuotteet eivät ole, mutteivät toisaalta sisällä parabeenejä tai hajusteitakaan. Näiden tuotteiden ainesosalistat eivät myöskään järin montaa eri ainetta sisällä: esim. merkin perusseerumissa aineksia on kuulemma yhdeksän, joka on verrattain vähän.

Suuressa arvossa pitämäni, näitäkin asioita terveen kriittisesti ja paneutuvasti tarkasteleva Kemikaalicocktail osasi kuitenkin avata Bioeffectin taustoja, ja merkin tarina osoittautuikin montaa muuta mielenkiintoisemmaksi – sekä uskottavammaksi.

Islantilaiset tiedemiehet nimittäin Kempparin Nooran kertoman mukaan läksivät kehittelemään tuotteiden vaikuttavaa EGF-ainesosaa alun alkaen lääkinnällisiin tarkoituksiin. Kun huomattiin, että aikaansaannoksilla iholle myönteisine sivuvaikutuksineen voisi olla kiinnostusta kosmetiikkapiireissäkin, yritettiin ainesosaa myydä kosmetiikkatalojen käytettäväksi.

Ns. taviskosmetiikassa käytettävät synteettiset kemikaalit kuulemma eivät kuitenkaan pelanneet yhteen tämän islantilaisen aikaansaannoksen kanssa, joten muiden tumpulointia aikansa seuranneiden tiedemiesten ei auttanut muu kuin alkaa kehitellä omaa kosmetiikkasarjaa löydöksensä ympärille. Silkasta mainoshuuhaasta ei siis tämän merkin tiedeväitteiden kohdalla ole kyse!

Bioeffect 30 Day Treatment

Testikuukauden aikana en liiemmin mainostanut tiedemiesten tippoja testailevani, joten kaikki nuo lisääntyneet kehut tulivat täysin vihjailematta, pyytämättä ja yllättäen. Ihoni lähtötilanne ei onnekseni sattunut olemaan täysin katastrofaalinen, joten Bioeffect ei nyt ehkä päässyt kynsiään ihan täysin näyttämään. Jokin kuukauden aikana kuitenkin oli toisin kuin aiemmin. Ihon väri esimerkiksi silmien alla ja nenänpielissä tasoittui huomattavasti, eikä peiteltävää naamassa oikeastaan ollut. Nahka ei kiristänyt, vaan näytti jotenkin hieman epätodellisen terveeltä ja hyvinvoivalta. Kaikki vain oli hyvin.

Tehokuurini loppui melkein kuukausi sitten, eikä tilanne harmikseni ole enää aivan yhtä täydellinen kuin testin aikana – ei tosin hälyttäväkään. Ympärivuotiseen käyttöön tätä 30 päivän tehosettiä ei tietty ole tarkoitettukaan: virtaa tästä setistä haetaan 1-4 kuukautena vuodessa, muutoin Bioeffect ehdottaa käytetettävän merkin normiseerumia.

Sen verran tyytyväinen olin tähän ihmelitkuun, että mieli tekisi testata tätä uudelleen talven ollessa pimeimmillään ja kylmimmillään. Minun ja tehokuurin välissä taitaa olla vain hinta: jo valmiiksi hyvinvoivaan ihoon tuntuu jokseenkin perusteettomalta sijoittaa 250 euroa kuussa. Auts. Hyvällä on valitettavasti hintansa.

Omien kokemusteni perusteella uskaltaisin kuitenkin suositella tehokuuria jollekulle, jonka iho todella kaipaisi elvytystä ja piristysruisketta. Itselleni taidan kuitenkin ostaa syksymmällä merkin perusseerumin (15 ml / 3 kk), johon aiemman Bioeffect-kokemukseni perusteella pystyn hyvin mielin tuon pyydetyn 135 euroa sijoittamaan.

Islannin ihmekamaa saa tilattua mm. osoitteesta bioeffect.fi, josta löytyy myöskin listaus jälleenmyyjistä.

***

Bloggaaja sai testikuurinsa käyttöön merkiltä korvauksetta, mutta velvoitteitta. Kirjoituksessa mainitut mielipiteet tuotteesta ovat bloggaajan itse muodostamia sekä vilpittömiä. Bloggaaja ei hyödy kirjoituksestaan eikä kirjoituksen sisältämistä linkeistä tai niiden kautta tapahtuvista myynneistä taloudellisesti. Eikä muuten muistakaan myynneistä. Köyhtyy vain.

vibergiä verkosta

Viberg BootsOlen jo nelisen vuotta tuijottanut kuolaten netissä kuvia toinen toistaan hienommista Vibergin kengistä. Lähes yhtä kauan olen myös reissuillani metsästänyt kyseisen valmistajan kenkiä, valitettavasti tuloksetta.

Eihän tällaisia nyt kuitenkaan ihan sokkona tohdi netistä tilata. Veikkaan, että osa näiden hienoutta olisi juurikin erilaisten parien hypistely ja sovittelu, viimeistelyjen ja ainakin kuvissa mielettömiltä näyttävien materiaalien fiilistely. Sitten jos yhden parin raaskisi mukaansa napata, voisi näkemänsä perusteella suunnitella seuraavan parin hankintaa vaikkapa unta odotellessaan.

Nyt olisivat Vibergit lähempänä kuin koskaan aiemmin, merkki kun avasi viimein nettikaupan kiusakseni. Pitääkö nyt sitten sortua ja tilata useampi pari kotiin hipellettäväksi ja soviteltavaksi, vaiko sittenkin lähteä retkelle merkin syntysijoille Kanadaan?

(Kuva lainattu merkin/suunnittelijan (?) Instagram-tililtä. Jep, juuri tällaiset kuvat ovat omiaan aiheuttamaan nettikauppasortumisia..)