Huomenna kirppikselle myymään. Molemmat tyhjensivät vaatekaappejaan lievästi sanottuna kovalla kädellä.
Pari vuotta sitten ramppasin kirppiksellä jatkuvalla syötöllä. Joskus kirppiksellä tuli pojotettua jopa parina viikonloppuna kuukaudessa. Omaa myytävää ei välttämättä ollut aina niin paljon, mutta aktiivien seuraksi tuli lähdettyä lähes aina pyydettäessä. Sitten iski kyllästyminen. Omista vaatteistaan ei kuitenkaan ihan jokaiseksi kirppisviikonlopuksi löytänyt myyntiin menevää ainakaan sellaisia määriä, että reissuista olisi tullut kovinkaan tuottoisia. Kulutettu aika ja aikaansaatu väsymys tuntuivat liian suurelta saavutettuun hyötyyn nähden. Yleensä sai sentään omat pöytärahansa takaisin, aina ei sitäkään.
Aikaiset aamuherätykset viikonloppuisin muiden juhlittua edellisen illan tuntuivat toisinaan siltä, että olisi jäänyt jostain paitsi pahemman kerran. Kun toiset nauroivat illan tapahtumia ja tilailivat pizzaa, seisoin hymyilemässä rättipoikkiväsyneenä vilpoisassa hallissa vanhojen tavaroideni keskellä. No, onneksi löytöjä tuli tehtyä, omat kamppeenikin löysivät uusia, onnellisia omistajia. Se kerta, kun satuin löytämään aidon Mulberryn A4-kokoisen, 90-luvun olkalaukun viiden euron nimellistä korvausta vastaan korvasi kaikki ankeat aamuherätykset, kärsimykset Valtterin nuhjuisessa vessassa ja evääksi nautitut, elmukelmuun käärityt vettyneet sämpylät.
Noin vuoden kirppistauon jälkeen myytävää taas riittää. Kaapistani sai poistua joka ikinen aiemmin vapauttavan tuomion saanut vaatekappale. Kymmenet kotikäyttöön jemmatut t-paidat, vuosien takaiset lempihameet ja -farkut, uutta tulemistaan odottaneet kengät. Missään ei välttämättä ole mitään varsinaista vikaa, ne eivät vain enää tunnu omilta.. Jos olivat koskaan sitten oikein tuntuneetkaan.
Elämä nyt vaan sattuu olemaan liian lyhyt, että kenelläkään olisi varsinaisesti varaa käyttää muita vaatteita kuin sellaisia, joita todella rakastaa. Kädenlämpöinen ei vain riitä, se on joko täyttä rakkautta tai sitten kiertoon.
Jos jotakuta kiinnostaa antaa vaatteillemme uusi mahdollisuus uudessa, rakastavassa kodissa, omat tulevat lempparinsa voi kohdata huomenna lauantaina 1.8. Valtterista pöydässä 869. Tavaraa on paljon (kuten kuvasta näkyy) niin miehille kuin naisille. Tarkoituksenamme on lähinnä saada vaatekaappeihin tilaa, jotta ne omat lempivaatteet saisivat ansaitsemansa tilan. Halvalla lähtee, siis.
Tyhjemmästä kaapista kun löytää helpommin juuri sen paidan, jonka juuri tänään haluaa päällensä pukea. Joskus vähemmän vain on enemmän.
