Hei.
Juuri nyt jännittää liikaa; mistä aloittaisi? Liikaa jaettavaa.
Lloyd muuttaa meille lähipäivinä, pitkällisen jahkailun jälkeen.
Nopeammat muuttopäätökset tekivät Daniel ja Malone.
Keskivertoa parempi päivä.. Tai pahempi, miten sen nyt ottaa. Pieni askel ihmiselle, suuri pankkitilille.
No mutta, perusteltua kaikki tyynni – kuten vaate- ja asusteostokset aina. Suunnittelu, hypistely, “eikö niin?”-mielipiteiden kysely ja vain yhden vastauksen hyväksyminen kuuluvat kerrasta toiseen lähes lauseen ja liikkeen tarkkuudella samanlaisena toistettavaan rutiiniin. Rutiiniin, johon oleellisina osina kuuluvat myös typerän onnellinen hymyily kassalla vähiä rahojaan ojentaessaan tai korttinumeroa naputellessaan nettikaupan checkoutissa sekä hetkellinen “mitä helvettiä juuri tapahtui” -morkkis, kun paperikassi jo on kädessä tai vahvistusmeili kolahtanut sähköpostiin. Sitten pitää taas toistella itselleen ja/tai seuralaiselle ne ostoon oikeuttavat faktat, joita ennen päätöstä päässään pyöritteli ja mantrana toisteli.
Sitten lasketaan tilin uusi saldo ja harmistutaan, koetaan hetkellinen kriisi ja ollaan ihan varmoja siitä, että hengissä ei selvitä seuraavaan palkkapäivään saakka.
Rauhoitutaan, katsotaan mitä tuli tehtyä ja ollaan lopulta hyvin iloisia. Sitten tekee mieli jakaa uusi hankinta ja tulevaisuuden haaveet myös muiden kanssa, perustetaan blogi ja tuskaillaan sen kanssa, miten pinnalliselta ja maaniselta kuulostaakaan, kun kirjoittaa ylös kuukausittain palkkapäivän jälkeen pari kertaa toistettavan rutiinin. No, jos oman maanisuutensa tiedostaa ja tunnustaa, se ei voi olla niin suuri synti.
Nimittäin Lloyd on Mulberryn miesten laukku, joka miehen kannatti hankkia nyt tai ei koskaan. “Ei koskaan” ei ollut vaihtoehto. Musta, nahkaa, laatua, reilu koko, ajaton malli – check, check, check. Check check. “Ja menee kaiken kanssa”, kuten kaikki suuremmat vaatehankinnat aina niitä perusteltaessa. Tottahan se on, tällä kertaa.
Kengät taas saavat tulla paikkaamaan ryvettymään päässyttä kenkähyllyä – yhdet linttaanastutut ja puhkirakastetut Vagabondin mustat nahkakengät saavat luvan korvaantua uusilla Whyredin kierolla tavalla hieman fiftarihenkisillä mokkakengillä sekä herrasmiesmaisilla Vagabondin brogues-kengillä. Veikkaan, että ensimmäiset tulevat olemaan farkkujen kanssa hyvää pataa, toiset tykkäävät sukkiksista ja tyttömäisistä hameista. Itse tykkäsin kaiken ilmeisen lisäksi myös hinnasta; kahdet hienot ja toivon mukaan melko laadukkaat kengät yhden parin hinnalla.
Lähipäivinä luvassa hysteeristä postipakettilappujen odottamista, sovittelua, silittelyä ja fiilistelyä. Erityisen hyvän uuden ostoksen tunnistaa mielestäni siitä, että se olemassaolollaan onnistuu saamaan vanhat rakkaat vaatteet toimimaan ihan uudella tavalla.
Vaikka tämä synnintunnustus saattaa hieman huolestuttavalta kuulostaakin, ei pointtina ole niinkään uuden hankkiminen vaan mahdollisimman täydellisen, toimivan, elävän vaatekaapin – kokoelman – aikaansaaminen.
Mahdotonta – todennäköisesti – mutta ainahan saa yrittää. Mukavaa on se, että yrittää saa kauan.
Tervetuloa.
(kuvat Mulberry, Whyred, Vagabond)
