Haaveet kaa-aaa-tuuuu… Harhailimme lauantaipäivän kaupungilla katsastaen syys- ja talvikenkätarjontaa – päätin, että ostoslakkoa on kestänyt nyt aivan tarpeeksi ja uudet käyttökengät todella tulisivat tarpeeseen. Ramppasimme läpi jokaisen vähänkään potentiaalisen liikkeeen, etsimiäni Clarksin Desert Bootseja ei löytynyt mistään. Aleksin Rizzossa meinasikin sitten loppua happi ja lähteä järki kun löysin hyllystä kauan haikailemani Hopen Charlie Bootsit, mustina kylläkin. Annoin itselleni eilen luvan hankkia kengät, koska en enää itsekään jaksanut kuunnella kitinääni aiheesta.
No, siitäpä sitten sovittelemaan kenkää jalkaan, ettei ruskeita versioita tarvitsisi sokkona tilata. Hieman väljiltähän ne kolmikutoset kieltämättä tuntuivat jalkaan kiskoessa, mutta mietin että onpahan tilaa vaikka villasukalle. Luistelin liukkailla nahkapohjilla peilin eteen, seuraavaksi katselinkin peilistä kuinka naamani valtasi aito pettymys. Unelmakenkäni olivat niin reilusti mitoitetut että ne näyttivät jalassani suksilta. Näytin Hessu Hopolta duffelitakissa. Pienempää kokoa kengistä ei toki valmisteta, joten eiköhän tämä peli ollut osaltani tässä. Hyvästi, Charlie – meitä ei vain ollut tarkoitettu toisillemme.
Nälän kurniessa vatsassa päätimme mennä lievittämään pettymystäni Salutorgetiin, simpukkapadat mielessämme. Istuttuamme pöytään saimmekin sitten kuulla tarjoilijalta, että simpukat on nyt tältä syksyltä syöty. Onneksi hivenen vastentahtoisesti tilaamani Salutorgetin hampurilainen oli kuitenkin varsin maittava, peitti hienosti kitkeryyden ja nieleskeltyjen kyynelten maun suussani. Hyvää, mutta ei simpukkaa. Höh.
Neljän tunnin kaupunkireissulta pääsin kuitenkin kotiin hienon saaliin kanssa: yksi energiansäästölamppu, joka ei lupauksista huolimatta pala vilkkumatta himmentimellä varustetussa jalkalampussamme, 100 ohutta mustaa nippusidettä (tarvitsen niistä kaksi) sekä kosteussuojasuihketta nahkatavaroille.
Tummanruskeat Clarksit tilasin juuri netistä, hähähähähää. Saapas nähdä, millaiset sukset sieltä saapuvatkaan.
Voih, tuli ihan pala kurkkuun tuosta kuvasta! Toivottavasti pettymys sulaa pian, voisi kuvitella että huonompiakin lohduttajia on kuin Clarksin desert bootsit ja hampurilainen.
Voi, älä itke Inke! Clarksit kannattaa muutenkin tilata aina netistä. Itse tilaan kaikki Clarksini englantilaisesta Bells Shoesista http://www.bellsshoes.co.uk/store/ Hyvä valikoima ja palvelu, nopeat toimitukset (yleensä 3-4 päivää) ja 10 punnan postikulujenkin kanssa ainakin kolmanneksen halvempaa kuin Suomessa. Clarkseissa on kyllä yleensä aika leveä lesti ja reilut koot, joten jos on esim. kahden koon välissä, yleensä kannattaa ottaa se pienempi :)
Luksusongelmia…
Eeva, kieltämättä toivuin näillä lohdukkeilla melkoisen nopeasti :D Mutta arvaat varmaan että harmittaa, jos vuoden haikailee jonkun asian perään, viimein päättää tehdä asialle jotain ja sijoittaa kenkiin joita voittaneita ei ole yli vuoteen tullut vastaan.. Ja sitten saa tietää että pieninkin koko on itselle reilusti liian iso. Höh. Mitään vastaavaa en ole vielä nähnyt tai löytänyt, ruskeat nauhakengät eivät ilmeisesti ole tällä hetkellä kovin in.
Ankka, kiitos vinkistä! Tuoltahan löytyy vaikka mitä, paitsi ei niitä kenkiä jotka tilasin. Pidetään kuitenkin kauppa mielessä!
Sirkka, lähinnä blogimaailmaan sopivia ongelmia ;) Jättäkäämme työasiat, omat ja läheisten terveydentilat, raha-asiat ja muut oikeat pulmat tämän la-la-landin ulkopuolelle jatkossakin.
Kerskakulutusta.
Jännä miten sillä, että ostaa laadukkaampaa ja kalliimpaa muka nousee h&m/gt-shoppalijoiden yläpuolelle. Ihan yhtä paljon sinä kulutat.
Toivoin kovin, että olisit pystynyt kohtuulistamaan kulutustasi.
Constance, jäikö sinulla edellisestä keskustelusta jotain hampaankoloon? :) Viimeksi sinua ärsytti se, ettei kollaaseissamme ollut mitään mitä olisi varaa ostaa – miksi se oli ongelma, jos ostaa ei pitäisi laisinkaan?
Oliko kerskakulutusta tällä kertaa nyt sitten uusien, tarpeeseen ostettujen talvikenkien tilaaminen vai sadan nippusiteen pakkauksen ostaminen kun tällä hetkellä tarvitsen vain muutaman kappaleen? En aio potea huonoa omatuntoa ostoksista, jotka koen tehneeni tarpeeseen ja joista uskon lisäksi saavani iloa vielä pitkään. Ravintolassa käydessäni taas tuin paikallista yrittäjää ostamalla palvelun tavaran sijaan. Älä huoli, söin annokseni viimeistä murua myöten, ei mennyt haaskuuseen :)
En kanna kotiin viikoittain kassitolkulla kertakäyttökamaa Ginalta, Hennesiltä, Acnelta tai Beamistakaan, en myöskään aikoina jolloin en ole halunnut erityisesti rajoittaa vaateostoksiani. Ostan vaatteeni vuosien käyttöä varten, en hetken huumaan. Tällä hetkellä päälläni on second handina ostettu mekko, kolme vuotta vanha villatakki sekä viimesyksyiset todella kovassa käytössä olleet, suutarin kahdesti entraamat nilkkurit. Ja arvaa mitä – veikkaan, että sama asukokonaisuus tullaan päälläni näkemään myös ensi syksynä. Uskon myös kovasti, että vaatteiden monivuotisen käytön mahdollistaa hyvä laatu. Halpa kökkölaatu taitaa kestää vuodesta toiseen vain siinä tapauksessa, että omistaa vaatteita tuhatmäärin ja ehtii käyttämään kutakin yksilöä vain kerran vuodessa. Minulla ei todellakaan ole kaapeissani uskomattomia määriä vaatteita, kenkiä tai veskoja enkä rajattomia määriä haluaisi edes omistaa. Kaappeihini päässeiden vaatteiden taas tulee käyttöä ja pesua kestää, siksi valitsen kaupassa kuten valitsen – mahdollisimman ajatonta ja tyylistäni vaatetta, laadultaan hyväksi toteamiltani merkeiltä. Onnellisia poikkeuksia varmasti myös joukkoon saattaa sopia ja on niitä omalle kohdallenikin osunut (Monki!!!), pelaan päivittäiseen käyttöön tulevissa perusvaatteissa mieluiten kuitenkin varman päälle valitsemalla jo hyväksi toteamaani.
En ole mitään ostolakkoja itselleni asettanut koska kokisin kaipaavani rajoitusta holtittomaan, tarpeettomaan shoppailuun tai ”kerskakuluttamiseen” – en osta sikamaisia määriä uutta taikka käytettyä vaatetta, kenkää tai asustetta – en halpaa enkä kallista. Kunhan katsoin muutaman kuukauden ajan parhaaksi nautiskella erityisesti omista, kauniista ja käyttökelpoisista vaatteistani, tarkastella kaappieni tarjontaa erityisen keskittyneesti sekä suunnata palkastani pakollisten menojen jälkeen ylijäävän osan vaihteeksi keskitetysti säästötilille, remppaan ja pahan päivän varalle. Vaikka asiat vaatepuolella minulla mielestäni melkoisen hyvin ovatkin, on minulla kuitenkin ylös kirjoitettuna pieni lista haluamistani täydellisistä perusvaatekappaleista, joita metsästän vaikka hautaan saakka. Jos tajuaa kelien koleutuessa tarvitsevansa uudet talvikengät edellisten, muutaman talven ahkerasti palvelleiden prakattua lopullisesti, ei kai kukaan ole niin täystauno että kulkee talven tennareissa koska itse itselle asetettu ostoslakko esti ajattelemasta järjellä? :) Ja ei – en ajatellut lähteä juoksentelemaan holtittomasti kaupoissa ostaenostaenostaen koska ”ostoslakko päättyi”, uudet sukkikset taidan kovassa käytössä reikiintyneiden tilalle kuitenkin hyvillä mielin hakea.
Kiitos Constance huolenpidostasi, mutta tarkkailen kulutustottumuksiani säännöllisesti myös holhoamisestasi riippumatta. Lisäksi uskon, ettei hämmentävillä, yksittäisiin henkilöihin kohdistetuin vihanpurkauksilla maailmaa paranneta, vaikka tavallaan ihan oikealla asialla oletkin. Aina kuitenkin kiva kuulla, että joku onnistuu elämään noin täydellistä ja kuluttamatonta elämää kuin sinä – ainakin uskon, että et kehtaisi kulkea sanomaa julistamassa ellet itse elä kuten opetat. Itse en ole täydellinen, mutta parhaimpaani pyrin. Harkitaan kaikki ostoksiamme, ostakaamme vain useiden vuosien käyttöön, todettuun tarpeeseen eikä vain hetken mielijohteeseen, panostakaamme laatuun ja mieluusti myös eettisesti valmistettuihin vaatekappaleisiin. Näistä asioista voi mielestäni keskustella myös positiivisessa hengessä – esimerkiksi kertomalla, miten paljon helpompaa pukeutuminen on kun luottovaatteet kestävät vuodesta toiseen eikä päällepantavaa tarvitse etsiä horjuvista torneista. Tai jakamalla tietoa siitä, mistä niitä käyttöä kestäneitä ikisuosikkeja on löytynyt. Kivittäminen ja jeesustelu ei varmasti kannusta ketään muuttamaan toimintatapojaan.
Hear, hear Inke!!
Inke, erittäin hyvä kirjoitus. Ja olen pahoillani, että tänne teidänkin blogiin on näköjään lähiaikoina ilmestynyt tuota tarpeetonta kommentti-ilkeilyä.
Ja menikö se niin, että se koira älähtää johon kalikka kalahtaa? ;)
Constance, ai – olisit heti kertonut, että haluat keskustella asiasta pikkunokkelin sutkautuksin. Olisin osannut heti kättelyssä olla haaskaamatta enemmän aikaa ja tyytynyt vain toteamaan, että
se, joka toista haukkuu, on ite.
Oikeasti, mitäpä odotit? Että koska tulet nuhtelevaan sävyyn latelemaan oletuksiasi ehdottomina totuuksina, jaksaisin olla hiljaa vaikka omatuntoni on tämän asian suhteen puhdas? Tai että koska sinä nimimerkkisi takaa komennat, pyydän anteeksi kaikkea ikinä tekemääni pahuutta ja teen jatkossa kaiken kuten tahdot? Kai nyt herranjumala kerron miten asia mielestäni on, jos sinullakin on se mielestäsi oikeus tulla tänne tekemään.
Asiasta olisi voinut mielestäni saada aikaan jopa mielenkiintoista keskustelua, mutta olet näköjään valinnut mielummin hyökkäävien, provosoivien pikkunokkelien kommenttien laukomisen nimimerkin takaa. Tapansa kullakin, mutta haluaisin kysyä sinulta mitä tästä saat? Tyydytystä? Tunnetko olosi poikkeuksellisen näppäräksi? Tasoittaako tuo kärttyily nyt sitten pahaa mieltä siitä, etteivät nallekarkit ole aina menneet jaossa tasan? Pohdin vaan.
Painu pois Jack, tai tässä tapauksessa Constance whatever. You ain’t gonna be missed here. T. Uskollinen ja tyytyväinen lukija
Nyt mä olin ihan vainoharhoissani lukevinani vinoilua omassakin kommentissa, ethän nähnyt sitä niin? Ei se ollut, se tuli sydämestä!
Ja siis, tosiaankin tiedän – tänään aamu oli niin synkkä, niin synkkä, kun kumpparit joista olin vuoden haaveillut ja vihdoin raaskin ostaa, osoittautuivat liian pieniksi.
Onneksi blogi pelasti ja lukija lupautui lunastamaan ne, jotta voin tilata seuraavan parin mammuttikoossa :) HURRAA BLOGI! Ja kivat lukijat, joita onneksi ylivoimaisesti suurin osa on :)
Eeva, hahahah ja chill – en todellakaan ottanut, kyllä mä sut sen verran hyvin jo tunnen että tiesin tuon tulevan sydämestä ja kuulin korvissani vielä äänenkin, jolla tuon olisit sanonut :D En kyllä edes missään välissä pohtinut vinoilun mahdollisuutta, ei jotenkin istu kuvaan. Mutta hyvä että sait liian pienet kumpparit kiertoon, toivottavasti seuraavat ovat sopivaa kokoa. Ehkäpä muuten törmätään viikonloppuna, luuletkos?
Inke, no toivottavasti! Millainen on ohjelmasi? Mulla ei ole mitään kummempaa suunnitelmaa, perjantaina yksi palaveri, messuille menen joko pe tai la tai molempina. Eli jos ei muuten, niin ainakin siellä törmätään!
Eeva, oon mestoilla yllättäen AINAKIN pe-su, ehkä torstainkin. Ei mulla varmaan mitään vapaata ole, ehkä ehditään kuitenkin tervehtimään :D Illoista ei tosin vielä tietoa, jos en ole edustamassa niin ehkäpä ehdimme syömään? Soitellaan.
Go Inke! ;) En tiedä jaksaisinko itse olla tässä kohtaa noin kärsivällinen, joten hatunnosto teikäläiselle!
Joo, tehdään niin! Olis tosi kiva nähdä taas, mutta jos on kamala kiire ja ressi, niin ehditään me myöhemminkin. Mut ainakin messuilla sit törmätään! :)