Kerrankin samassa kuvassa! Kiitos Stella.
Inke:
Neule J+ Jil Sander for Uniqlo
Hame A.P.C.
Sukkikset Wolford
Kengät A.P.C.
Laukku Mulberry
Jan:
Kauluspaita J. Crew
T-paita NN07
Farkut A.P.C.
Kengät Converse
Laukku Mhann
(Ps. Alexa <3 James)
Suunnitelma:
Piz Buin Self Tan Spray -itseruskettava, n. 17 euroa plus vahva mielikuva kesämekon helman jatkeena olevista paahteisen ruskeista sääristä (kumma kyllä, mielikuvassa sääreni ovat myös n. 30 cm todellisuutta pidemmät ja ehkä hieman photoshopatun näköiset).
Varasuunnitelma:
Wolford Velvet de Luxe 66 den -kesäsukkahousut, 25 euroa, siltä varalta että paahteisen ruskeat jalat sattuvatkin olemaan todellisuudessa jotain oranssilaikukasta ja raidallista.
Ennuste:
Neonoranssit, itserusketetusta pilkkukuumeesta kärsivät jalat jotka paistavat läpi pikimustista, käytännössä täysin peittävistä sukkiksistakin – priceless.
Muutaman viikon kipristelyn jälkeen uskallan vihdoin ja viimein jakaa tämän loistavuuden kanssanne – oma roikkuu nyt kaapissa ja odottelee keväisiä päiviä saapuviksi. Beamissakin saavat myyjät olla hetken rauhassa, kun en enää soittele mekon perään viikoittain tai “piipahtele” liikkeessä “ohikulkumatkalla” muka ilman taka-ajatuksia. Mitä itsepetosta… Mutta kiitokset loistavasta palvelusta ja pitkästä pinnasta – jälleen kerran!
Ok, oli ehkä hieman tylsää ja yllätyksetöntä hommata kesäversio neulemekosta, joka löytyy minulta jo harmaana ja mustana. Molemmat villa-Whamini ovat tosin olleet varsinaisia luottovaatteita. Ne ovat lämpimiä, ajattomia, hyvälaatuisia, ikityylikkäitä… Ja niissä on aina ollut hyvä olla – ne eivät kiristä eivätkä purista eikä niissä ole koskaan ollut yli- tai alipukeutunut olo. Säkkimäinen, turvallinen muoto on hyvin, hyvin armollinen. Kolttujen helmat ovat tarpeeksi lyhyet ja korollisiin nilkkureihin yhdistettynä en ole tuntenut oloani neulemekoissa tantaksi.
Uusi, samoilla Wham-kaavoilla tehty tulokas on villan sijaan ohutta puuvillaneulosta, selkäkappale ja settiin kuuluva huivi pesusilkkiä. Mekko on höyhenenkevyt ja ilmava – hyvää kevät- ja kesäseuraa siis. Hihatkin ovat lyhyemmät kuin mekon talvitulkinnassa, sehän passaa.
Vierastan tosin uutta tulokasta vielä hieman… Kyse taitaa kuitenkin olla enemmänkin terveestä itsesuojeluvaistosta kuin itse mekosta. Vielä on villaversioiden aika, tämä saa odotella rauhassa lämpimämpiä päiviä… Tai sitten se saa seurakseen farkut ja pari villatakkikerrosta ulkonaliikkumista varten. Todistusaineistoa luvassa, kunhan säät sallivat.
(Muuten – sovitellessani mekkoa kotosalla sain todeta, että mustissa, peittävissä sukkahousuissakin todella ON eroa. Kyllästyin siihen, kun kalliit Wolfordit hankautuivat kenkien vetskareista ja reunoista nyppyisiksi ja päätin ostaa vuorostaan ahneiden kenkieni ruuaksi Hennesiltä yhdet satadenieriset. No, ei niihin ainakaan päivässä nyppyjä tullut mutta sukkisten kiiltävä pinta oli kinttuihin kiskottuna mielestäni suttuinen ja jotenkin skanky verrattuna 80-denieristen Wolfordien täydelliseen mutta kenkäherkkään mattapintaan. Mekkokin näytti täysin erilaiselta yhdistettynä napakoihin mattasukkiksiin kuin valoa kerääviin halpisnailoneihin. Hmph.)
Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa:
Koska kuvan tarjoamat tuhat sanaa eivät ihan riitä vielä kuvaamaan ketutukseni tasoa, taidanpas vielä kirjoittaa toiset mokomat.
Kuvassa vasemmalla siis edulliset 29 euron hintaiset Wolfordin Mat Opaque 80-sukkahousut, jotka ostin viime perjantaina Stockmannilta itkun ja hampaiden kiristyksen saattelemana, kun ajattelin sijoittaa laatuun sukkiksissakin.
Kuvassa oikealla on sitten toinen ihanista A.P.C.:n nauhakengistäni, joiden kuvassakin esiteltävä kengänsuun sisäpuoli on sormituntumalla kyllä ihan moitteeton ja sileä. Olkoonkin, että vasemmanpuoleisen kuvan perusteella kengänsuun voisi olettaa olevan ympäröity joko tarranauhalla tai sahanterällä.
No mutta, kylläpäs taas on siisti ja huoliteltu olo, kun sukkisten nilkkoja ja jalkapohjia kiertävät ihmeelliset nukkarinkulat vasta ensimmäisen käyttökerran jälkeen. Eikä rahanmenokaan ota päähän sitten laisinkaan, taidanpa käydä huomenna hamstraamassa näitä sikahintaisia laatusukkiksia kaapit täyteen, ihan siltä varalta että uskallan vielä joskus pukea hameen ja sukkisten kanssa ihan kengätkin jalkaan!
Oliko jollakulla ideaa, miten tätä nyppyyntymistä voisi välttää? Itse olen tähän mennessä kokeillut suojata sukkiksia laittamalla rumat, mustat, puuvillaiset nilkkasukat sukkisten päälle kenkien sisään. En suosittele oikeastaan kellekään, sillä keinolla saavutettavat ratkaisuvaihtoehdot ovat:
a) sukat myttyrällä kenkien sisällä ja tästä seuraavat itkupotkuraivarit tai
b) viettelevästi kengänsuusta vilkkuva harmaantuneen ja nyppyisen henkkamaukkatennissukan varsi, sellaista kivaa harkittua kontrastia ja särmää tuomassa.
Olen voimaton. Paras keksimäni ratkaisu vaatisi minulta vielä toisen 29 euron panostuksen ja itsehillintää. Jos näiden nyppyyntyneiden kokolappuun tekisi pienen merkin esimerkiksi kynsilakalla, tietäisin, että tätä paria ei käytetä ellei kengissä ole varsia. Uutta paria taas saisi käyttää vain varrettomien kenkien kanssa, ettei hankautumisjälkiä tulisi sinne, missä niitä ei peittele millään.
Jos tällä huijaamiskeinolla saavutetun huolitellun olemuksen haluaa säilyttää, tarvitsee enää vain muistaa, että varsikengissä ei sitten ole mitään asiaa paikkoihin joissa kengät joutuu mahdollisesti ottamaan pois jalasta. Sitten kun vielä pystyisi suorittamaan niinkin korkean tason elämänhallintaa, että sukkikset jalkaan vetäessään olisi tehnyt selkeän ja pitävän suunnitelman siitä, mitkä kengät aikoo kotoa lähtiessään jalkaan laittaa.
Samperi, ensi kesään asti kuljen farkuissa.
Pinnallinen,
syvällinen,
onnellinen.
Yhteys: your@issues.fi
Wm. J. Mills & Co. Wolford Wolsey Wolverine Won Hundred Wood Wood Woolrich Woolen Mills Workers WTAPS WU LYF Y's by Yohji Yamamoto Yazbukey YMC Yohji Yamamoto You Must Create YSL Yuketen Yves Saint Laurent Zanone Zara
