Tämän A.P.C.:n lappuliisanpunaisen mekon bongatessani taisin päästää pari riemunkiljahdustakin. Söpönen on kovin. Lisäksi siinä on samaa ikuisuusmekkopotentiaalia kuin eräässä mustassa villakankaisessa Minimarketin mekossa, joka ylläni olen näyttäytynyt noin jokaisessa tilaisuudessa viimeisen kolmen vuoden ajan.

Sovituskoppiin punahilkan kanssa rynnätessäni heilahti hintalappu näkökenttääni ja mekko henkareineen palasi tankoon ennen kuin innokkaan lähtöni aiheuttama vaatteiden heiluriliike oli ehtinyt tasaantua.

430 euroa. Katsoin pesulappua, kun ajattelin, että eurot selittyvät sillä, että mekko on kehrätty enkelten hiuksista.

70 % viskoosia. Mitä jumalauta A.P.C.:n hinnoille on tapahtunut!?

Paitsi että minulla ei ole näihin enää varaa, ei minulla myöskään ole minkäänlaista mielenkiintoa maksaa tuplahintaa asioista, jotka ovat ihan samanlaisia kuin vielä pari vuotta sitten.

Eikä kyse ole nyt ihan vain yksittäisestä kalliista vaatekappaleesta, vaan jotain on tapahtunut kautta linjan. Päätelmiäni ja mielikuviani vahvistamaan voitaneen esimerkkinä mainita tämä tummansininen takki – minulla on nimittäin tuo sama rotsi naulakossa beigenä. Ihan tarkkaan en muista, mitä tuo monen vuoden ikisuosikki minua ostohetkellä köyhdytti, mutta veikkaan pulittaneeni noin puolet nykyversion hinnasta. Hyperklassinen ja todella laadukas villakankainen ja vuorattu A.P.C.-duffelinikin on maksanut vähemmän kuin tuo nykypusakka. Varmasti hintoihin on vaikuttanut materiaalien hinnannousu, eurokriisi, kasvaneet työvoimakulut sekä planeettojen asento, mutta että näin paljon? 

No, eipä siinä – A.P.C.:n uusimmat mallistot eivät ole tuntuneet muutenkaan iskevän meikäläiseen ihan entiseen malliin, joten luopumisen tuska ei juuri tällä hetkellä tunnu ylitsepääsemättömältä. Hei ranut, palataan asiaan alesesongin alkaessa…

A.P.C. Crêpe dress with Peter Pan Collar, 440 €, apc.fr