Kylläpä kelpaisi tällainen kaunis, pilkullinen kellohelmainen mekko, vielä jos sellaisen saisi itselleen viimeistään keskiviikkoon mennessä. Uskoisin, että tuollainen väljälinjainen helma saattaisi häivyttää hienosti joulupöydän aiheuttaman akuutin pöhötyksen, tuo hieman laskettu vyötärönauha saisi luvan luoda illuusiota vielä löytyvästä vyötäröstä.
Omistan onnekseni tosin jo täydellisen ruokajuhlamekon – se Minimarketin musta, helmastaan tilava teltta, jonka tuppaan kiskomaan päälleni aina kun joku mainitsee sanan “juhla”. Tässä on nyt vaan sellainen juttu, että mekko on pesulassa, saapa nähdä puhdistuuko se huomiseksi kuten lupailivat.
Oli nimittäin firman pikkujoulut perjantaina, lempimekossa menin, tietenkin. Kotiuduttuani taistelin itseni pimeässä eteisessä ulos venymättömästä villakankaisesta koltustani, jotenkin jäin korvistani ja nenästäni kiinni tiukahkoon kaulukseen, hihatkin jotenkin vain hirttivät kiinni. Valoja en laittanut päälle kun en halunnut herättää Jania (jännää, ettei tämä herättäminen huolettanut minua siinä vaiheessa kun raahasin 30 työkaveriani jatkoille suoraan alapuolellamme sijaitsevaan karaokeravintolaan), aamulla ilokseni sitten ihastelinkin varsin näyttävää, n. 1,5 cm leveää koko kauluksen etupuolen reunustavaa meikkivoideviivaa. Huppistakeikkaa.
Note to self: pukeutumisliina. Hanki sellainen. Ja/tai tuollainen mekko, joka on edestä napitettava ja riisuttavissa ilman ylimääräisiä pesulareissuja.
Boy by Band of Outsiders Dot Dress, $506, lagarconne.com
Aijai. Alkukeväästä ajattelin verhoilla itseni sameisiin sävyihin.
