Mekko Minimarket
Kengät Acne
Sukkikset Wolford
Artikkelit Tagilla ‘Minimarket’
pikku myy vai musta punahilkka?
18.10.2009, Klo 20:30 | Kirjoittanut inke
Ha haa. Farkkujen etsintäretki perjantaina päättyi ennen kuin farkkuosastolle saakka edes ehdin. Mekkotanko koitui kohtalokseni. Ei haittaa, vaikka farkkuparin etsinnät siirtyvät seuraavan palkkapäivän jälkeiselle ajanjaksolle, sillä farkkujen sijaan löysin jotain ehkä vielä kipeämmin kaipailemaani.
Siinä se nyt sitten roikkuu, täydellinen musta Pikku Myy -mekkoni. Minimarket tosin nimittelee mekkoaan Punahilkka-mekoksi – kyseessähän on sama mekko, jota viime kuussa ihastelin punaisena mutta pohdiskelin, olisiko se liian rooliasumainen. Mustana mekkoa en ollut aiemmin nähnyt, ja kun sen tangolta bongasin, meinasi happi loppua kesken. Ja ei, mustana tällä mekolla ei ole mitään tekemistä kevätjuhlanäytelmien kanssa!
Mekko löytyi kaupunkikierroksemme ensimmäisestä liikkeestä, valitettavasti sitä oli siellä yksi ainoa kappale, liian suurta kokoa. Ei se nyt päälläni aivan valtava ollut, mutta varsinkin kainaloiden alta mekko tuntui liian väljältä. Suurempaakin kokoa olisin voinut varmasti käyttää, mutta pieni ylimääräinen väljyys joka suuntaan häiritsi hieman… Olihan se toki supermukava päällä, mutta ei ole kivaa, jos miettii koko ajan miltä se omaa kokoa oleva versio olisi mahtanut päällä näyttää. Yleensä dumppaisin vääränkokoisen koltun saman tien, mutta tässä oli kaikki muuten niin kohdallaan.. Mekkoa oli vain joka suuntaan noin sentti liikaa.
Tästä huolimatta varasin mekon ja lähdimme pohtimaan kokoasioita tarkemmin pienelle kaupunkikierrokselle. Seuraavaksi päädyimme Beamiin, jossa mekko osui tangolta samantien silmään. Koko oli sielläkin valitettavasti se sama, hippasen verran liian väljä. Pettymys iski kovaa, mutta tällä kertaa ei ihme kyllä tarvinnut murehtia kovin kauaa. Mistä ihmeellisestä kohtalon johdatuksesta tässä olikaan kyse, mutta mekko roikkui kuin roikkuikin oikeassa koossa takahuoneen puolella. Joku ystävällinen sielu oli varannut mekon aamupäivällä ja sanonut tulevansa hakemaan sen samana päivänä ennen kahta – tai ei ollenkaan. Onnekseni varaaja ei täysin ymmärtänyt mekon yliluonnollista täydellisyyttä, sillä oikean kokoinen mekko odotteli minua ystävällisesti piilossa vielä iltakuuden aikaan.
Minä en todellakaan jäänyt enää pohtimaan: materiaali on 100% villaa, siinä on pitkät hihat sekä taskut sivusaumoissa. Helma on takaa hieman pidempi ja mekko laskeutuu aivan käsittämättömän nätisti. Tuijottelen kolttua tyhmä hymy kasvoillani jo kolmatta päivää. Ensi viikonlopuksi on pakko järjestää debyyttitanssiaiset.
jonoon järjesty
13.10.2009, Klo 17:00 | Kirjoittanut inke
Odottelen Minimarketin kiilakorkojani edelleen. Tilasin ne 15. syyskuuta, jolloin toimitusajaksi lupailtiin kuun loppupuolta.
Nyt on yhtäkkiä jo 13. lokakuuta, kengät ovat vieläkin Ruotsissa tai vaihtoehtoisesti tehtaalla jossain kaukomaassa. Sama se, täällä niitä ei ole vielä näkynyt. Perustelut myöhästymiselle ovat kuitenkin melko hyvät ja ehkä jopa anteeksiannettavat. Tehtaalta toimitettujen popojen laatu ei kuulemma kelvannut Minimarketille ja valmistaja laitettiin tekemään kengät uusiksi. Saapumispäivästä ei ole tietoa, ensimmäinen myöhästymisen jälkeinen arvio toimitusajankohdasta oli toissaviikolla. Hohhoijakkaa!
Koska sitä hyvää laatua aina peräänkuulutan, olen odottelusta huolimatta iloinen merkin suorittamasta – toivoakseni tiukahkosta – ennakkovalvonnasta. Minäkin olen kenkäni maksanut jo tilaushetkellä, törkeämpi valmistajahan olisi voinut tuupata kökkölaatuiset kengät jälleenmyyjilleen ja toivoa sormet ristissä, että aivan kaikki parit eivät tule bumerangina takaisin.
Toisaalta olen kauhuissani. Jos tehdas ei saanut kenkiä ensimmäisellä yrityksellä kasatuksi, onkohan toinen yritys yhtään sen onnistuneempi? Mikäli nämä kengät koskaan luokseni saapuvat, käyn todennäköisesti joka ikisen sauman ja sopukan läpi taskulampun ja suurennuslasin kanssa. Yksikin langanpätkä tai liimaläikkä, niin paluupostia pätkähtää.
minimarket a/w 2009
27.9.2009, Klo 13:16 | Kirjoittanut inke
Ruotsalainen Minimarket on ihastuttanut minua eritoten kahden edellisen mallistonsa upeilla kengillä ja muilla asusteillaan. Tämän syksyn mallistossa on useampiakin minua puhuttelevia vaatekappaleita… Ja veikkaan, että syy yllättäen kukkaan puhjenneeseen Minimarket-rakkauteen on tämän syksyn malliston niukka värienkäyttö. Siedänhän minä toki muutakin kuin mustaa, mutta aiempien mallistojen räikyvät punaiset, siniset ja vihreät ovat tuntuneet itselle vierailta väreiltä.
Vasemmanpuoleisen kuvan nappihame saattaisi kuin saattaisikin olla ratkaisu minua vaivaavaan kapealinjaisen mustan hameen puuttumiseen, keskimmäisen kuvan jakku saattaisi olla tarpeeksi lyhyt näyttääkseen napakalta tällaisen ihmistyngänkin päällä. Huomaa keskimmäisen kuvan korkkarit, vetskarireunus on upea idea. Tekevätköhän ne sukkiksille pahastikin hallaa?
Keskimmäisen kuvan punahilkkamekko tuntuu iskevän satuhahmohermooni, haluaisin niin päästä sovittamaan tuota. Kuvan perusteella on suhteellisen mahdotonta päätellä, meneekö mekko sitten kuitenkin kategoriaan “koulunäytelmän rooliasut” ja onko ainoa sen kanssa toimiva asuste rottinkikori.
Musta kaksirivinapitettu, pitkähihainen samettimekko on aivan täydellinen. Olen huomannut viime aikoina tarvitsevani pari epäjärkevää mekkoa. Siis sellaista, jotka ovat näyttäviä ihan sellaisinaan ja niissä on jokin niin näkyvä detalji tai muu elementti, joka tavallaan estäisi niiden asustamisen erilaisiksi. Eihän kaiken aina tarvitse olla niin ylikäytännöllistä ja “toimia myös jakkujen ja villatakkien ja housujen ja pipojen ja kumisaappaiden” kanssa. Voisi olla vaihteeksi aika ihanaa vain heittää mekko päälle, kengät jalkaan ja lähteä illanviettoon. Uskoisin, että tuo musta samettimekko olisi juuri sellainen, joka pärjäisi parhaiten omillaan ja hylkisi koruja, huiveja ja muita tilpehöörejä. Kytätään, josko mekko sattuisi tulemaan myyntiinkin jonnekin.. Tuntuu, että tänä syksynä nettikaupat ovat saaneet itsensä kesäalejen jälkeen pystyyn todella hitaasti, jos laisinkaan.
(kuvat Minimarket)
speed
22.9.2009, Klo 19:23 | Kirjoittanut inkeVaikka olen luvannut itselleni, että yritän pitää bloggaamiseni edes jotenkin tyyli- ja kauneusasioihin liittyvänä, on tarina tältä aamulta jaettava.
Seisoa pojotin silmät ristissä bussipysäkillä kello 7.15, kuten joka ikisenä arkiaamuna. Pysäkkini on hieman haastava – kaupunki- ja seutuliikenteen pysäkkikatokset ovat vierekkäin ja aamuruuhkan aikaan pysäkeille pysähtyy monesti useampikin bussi yhtäaikaa. Oman bussin bongatakseni seisoskelen aina mahdollisimman hyvän näköyhteyden tarjoavalla paikalla kärkkyäkseni tuon noin kerran tunnissa palvelevan ihmelinjan saapumista. Useimmiten onnistun, saan hypittyä ja huidottua auton pysähtymään ja ottamaan minutkin kyytiin, joskus olen tosin jäänyt kuskilta huomaamatta.
Tänä aamuna ei ihan natsannut. Kaksi bussia oli pysäkillä yhtäaikaa. Niiden väliin jääneestä pienestä raosta näin oman bussini ajavan tyylikkäästi pysäkin ohi talla pohjassa – kukaan ei saanut edes mahdollisuutta näyttää pysähtymismerkkiä. En tiedä, oliko kyseessä vahinko, oliko kuski täysi puusilmä vai oliko hän havainnut jatkuvan pysähtelyn haittaavan määränpään saavuttamista ennätysajassa. Lausuin hiljaa mielessäni pari kirosanaa ja kysäisin joka aamu kanssani pysäkillä päivystävältä pojalta, tapahtuiko äsken näkemäni tilanne oikeasti vai olinko vielä unenpöpperössä.
Hämmentäväksi homma muuttui, kun toisen pysäkille pysähtyneen bussin kuski huutaa minulle ja käskee hypätä kyytiin – “ehkä me saadaan se vielä kiinni!”. Muut pysäkille jätetyt häkeltyivät ehkä vielä allekirjoittanuttakin enemmän, koska jäivät monttu auki pysäkille toljottamaan näkemäänsä mystistä ilmestystä – joukkoliikenteen uhrien suojeluspyhimystä.
Hyppäsin kiireesti etupenkille, kuski kurvasi matkaan. Kaasujalkaa varsinaisesti säästelemättä hän ajaa posotti määrätietoisesti kohti seuraavaa pysäkkiä. Roikuin hengessä mukana pidellen tolpasta kiinni ja muistelin hymyssä suin Speed-leffan linja-auton kaahailua. Takaa-ajotilanteen ympäristöystävällinen joukkoliikenneversio! “Seuratkaa tuota… bussia!”
…No okei, ihan rajoitusten mukaan kuski ajoi, mutta tavoitimme karkulaisen. Huikkasin nopeat, ällistyneet kiitokset ja otin pari juoksuaskelta (tällä kertaa pysäkille pysähtyneeseen) takaa-ajon kohteeseemme. Mikä todennäköisyys, että tällainen joukkoliikenteen huippuhetki sattui juurikin Autottomalle päivälle? Kiitos kuski, ehdin perille, pelastit päiväni ja sain kerrankin olla se hauskin aamukahvipöydässä.
No, jotta pysyisimme edes löyhästi aihepiirissämme kiinni, aion tällä köykäisellä aasinsillalla viedä jutun takaisin tyyliasioihin:
Näillä ei juosta bussien perässä.
Oh yes I did. En malta enää olla hiljaa. Paketti luvattiin saapuvaksi syyskuun loppupuolella, odotan kuin kuuta nousevaa. Niissä ei ole vetskaria takana, kuten keväällä missaamissani Minimarketeissa – mutta nämäpä saattavat olla vieläkin hienompi versio.
(kuva Minimarket)
you don’t say…
18.9.2009, Klo 18:00 | Kirjoittanut inke
Uskon ratkaisseeni mysteerin. Päättelin eteeni sattuneista johtolangoista, että Sherlock Holmes on tarjonnut inspiraatiota useammallekin takki-ideoita etsineelle suunnittelijalle. Mikä lie on teon motiivina?
A.P.C.:n ohella myös Minimarket leikkii mestarietsivää tänä syksynä. En tiedä, olisinko itse ensimmäisten joukossa etsimässä tätä ruudullista trenssitakkia, mutta jokin tässä koskettaa. Ajatus Sherlock-pikkuviitasta kiehtoo!
Minimarket Trench Coat Sherlock, n. 320 €, scoutthestore.com
why you little!
28.8.2009, Klo 14:00 | Kirjoittanut inkeRäpsin täällä edelleen itseäni viivottimella näpeille, hakkaan päätäni seinään ja itken itseni uneen.
Nörttipupusormus ei olisi maksanut Kabirissa kuin muutaman kympin ja vouhotin siitä päivin öin aktiivisesti ainakin kolmen viikon ajan. Kehitimme sisäpiirin vitsin siitä, kuinka jotain halutessani nostaisin sormuskäden kohti erästä henkilöä, jonka haluaisin toiveeni toteuttavan ja antaisin pupun tuijottaa.
Vitsi meni niin pitkälle, että eräänä päivänä tuhersin etusormeni alimpaan rystysväliin kuulakärkikynällä hyvin etäisesti sormuksen pupua muistuttavan piirroksen. Kaikesta tapahtuneesta huolimatta jätin säästäväisyyspäissäni sormuksen tilaamatta. No, nörttijänis on ollut loppuunmyyty jo useamman kuukauden, hetkellistä järkevyyspuuskaani kadun edelleen.
Ja miksikö nuo kengät eivät ole jalassani? Kiva, että yritän tehdä niiden eteen kaikkeni nyt - vain puoli vuotta liian myöhään! Minimarketin kiilapohjistahan oli viime talven malllistossa nyöritetty, ison hypen aikaansaanut versio. Vihasin niitä, ne näyttivät mielestäni takavuosien Kummeli-sketsien tamppaajakengiltä. Takavetskarilla varustettu kevään malli taas iski kovaa niin minuun kuin myös noin jokaiseen ruotsalaiseen muotibloggaajaan. Kuolasin kenkien perään pitkään ja ahkerasti parissa verkkokaupassa, laskin pennejäni ja suunnittelin asuja kenkien ympärille.
Tilata en sitten kuitenkaan uskaltanut, kengät eivät varsinaisesti olleet aivan ilmaisetkaan ja korkokenkähistoriani on mitä melkoisen lyhyt. Pelkäsin päätyväni ostamaan kallista kaapintäytettä. Melko mielenkiintoinen pelkotila siihen nähden, että olin aivan fiiliksissä kengistä koko kevään. Keväisellä Tukholman reissulla sitten hypistelin ja silittelin näitä kenkiä, kokoani siinä liikkeessä ei ollut mutta pienellä vaivannäöllä olisin uskoakseni nämä kotiinviemisiksi saanut. Kiva, kun en sitten jaksanut nähdä sitä vaivaa. Hyvä etten, saanpahan istuskella vielä elokuun viimeisinä päivinäkin koneella, googlettaa epätoivoisena second hand -löydön toivossa sekä lähetellä anovia maileja Minimarketin suuntaan.
Hauskaa, että olen onnistunut rakentamaan itselleni ilmeisen tiukan tyylillisen sähköpaimenaidan. Jos haikailen jonkun erilaisen ja hassuhkon perään, napsauttaa oma kulunrajoittimeni minua sormille. Heräteostoksia ei tule tehtyä, mutta olisin kiitollinen jos olisin herännyt tekemään nämä ostokset ajoissa. Olisikohan näistä menetyksistä jotain oppinut?
