issues

Terveisiä Tukholmasta! Ihana, ihana viikonloppu -  ankea, ankea arkeenpaluu. Tuskaa ja huolettoman elämän taaksejäämistä lievittävät kuitenkin kummasti matkalta mukaan napatut tukevat talvikengät… Eipä olisi ajoituskaan näille voinut juuri parempi olla, kun tänne on näköjään tullut talvi poissaollessamme.

Tovi sitten täälläkin haikailemani Whyredin Mobo Women -kengät olivat livenä aivan yhtä mahtavat kuin kuvissakin ja täyttävät täydellisesti kenkävalikoimassani olleen tukevamman mutta työpaikkakelpoisen talvikengän mentävän aukon. Näihin mahtuu sukkaakin kuten kuvasta näkyy, käyn vielä hakemassa kenkien täytteeksi tukevat huopapohjalliset ennen superpakkasten saapumista. Sirompiin kenkiin tottuneena aristelen vielä hieman peilikuvaani kun kenkien parina ovat farkut, veikkaan että tämäkin outous hälvenee kun säät sanelevat pukeutumiskoodin.

Todettakoon, että Whyred oli mielestäni onnistunut tämän syksyn valikoimassaan ruotsalaisia, samassa hintaluokassa pyöriviä kilpakumppaneitaan paremmin. Kenkien lisäksi liikkeestä tarttui mukaani hieman villaa, ohuiden perusneuleiden muodossa. Hopen syysmallisto oli kaunis, Rodebjer herätti minussa suurempaa kiinnostusta ehkäpä ensimmäistä kertaa. Carin Westerkin oli ok, Minimarketia tuli vastaan yllättävän vähän.

Ikisuosikkini Acne oli valitettavasti plaah, höh, ja WTF – miksi neuleet olivat pahimmillaan jopa 60% akryyliä hintojen kuitenkin hipoessa pariasataa euroa? Nättejä olivat, mutta muovia saa halvemmallakin. Tietääkö joku, voiko akryyleissä todella olla niin suuria eroja että kuidun käyttäminen noissa määrin voisi olla perusteltua muutenkin kuin kustannustehokkuuden kannalta? Tangot notkuivat silkkisiä ja polyesterisia härsyleitä, en saanut otetta oikein mistään. Olen rakastanut merkin perusvaatteita, nyt mitään makuuni tarpeeksi tavallista ja arkista ei ollut edes tarjolla. Noh, ei väkisin, ennen kaikki oli paremmin ja nirinnarin-nitkunnatkun.

Reissu oli ihana, hotelli täydellinen ja kaikki ravintolat joissa piipahtelimme kerrassaan mainioita. Todettakoon kuitenkin, että shoppailumielessä olin Janille tällä kertaa hieman kateellinen – niin täydellisiä herrojen putiikkeja on kaupunkiin siunaantunut! Tytöille tarjontaa on paljon, mutta eniten haukoin henkeäni ihastuksesta muutamissa herrainvaatettamoissa. Esimerkiksi Welcome ja Kocksgatan 17 olivat kerrassaan tyylipuhtaita kokonaisuuksia – tuntui, että jokaikinen liikkeisiin päätynyt vaatekappale olisi ollut keskenään yhdisteltävissä. Kaipailen edelleen jotain samankaltaista naisille: kauniita, arkisia ja klassisia käyttövaatteita napakoista materiaaleista, varsinkin niitä kauluspaitoja. Sovittelin epätoivoissani Our Legacyn miesten kauluspaitojen koossa XS – muuten melko hyvä, mutta kainaloihin ja hihan yläosaan jäi turhan reilusti väljyyttä. Yksikään villatakeistani tai -paidoistani ei taitaisi mahtua nätisti noiden päälle. Ehkäpä näistä saisi pienillä korjaustoimenpiteillä aikaiseksi juuri sitä, mitä kaipaan…

Mutta eihän tuota kaupunkia voi kuin rakastaa, haikein mielin sieltä aina kotiin palaa. Hyvin ovat asiat toki Helsingissäkin ja aina vain parempaan suuntaan liikkeiden ja ravintoloiden osalta mennään – ei voi valittaa! Tukholmassa sööttejä liikkeitä, tunnelmallisia kahviloita ja mutkattomia ravintoloita tuntuu vain olevan ainakin viisi  jokaista meikäläistä ihanaa paikkaa kohden. Okei okei, onhan siellä enemmän väkeä liiketoimintaa tukemassakin… Summa summarum: ihana paikka vierailla kerta toisensa jälkeen, hyvä on tosin kotonakin. Varsinkin kun on uudet tuhdit kengät, joilla Helsingin lumisia katuja tallata.