Arkisto kesäkuu, 2010

it’s on!

21.6.2010, Klo 20:08 | Kirjoittanut

You’ll be sayin’ no, no, no, no, no
When it’s really yes, yes, yes, yes, yes
You’ll be sayin’ no, no, no, no, no
When it’s really yes, yes, yes, yes, yes
You’ll be sayin’ no, no, no, no, no
When it’s really yes, yes, yes, yes, yes
You’ll be sayin’ no, no, no, no, no
When it’s really yes, yes, yes, yes, yes

- Destiny’s Child – No, No, No

Alelöytöjä, anyone? Meinasin tehdä kollaasin kaikesta haluamastani, mutta tulin mustasukkaiseksi aletavaroista enkä sitten pystynytkään. Hohohohoo.

kuivaa!

20.6.2010, Klo 21:03 | Kirjoittanut

Äiti oli ilmeisesti lentoa odotellessaan hurahtanut hankkimaan tax freestä Diorin manikyyritrion ja unohtanut siellä kimaltavien purkkien loisteessa ja parfyymipöllyssä ettei hänen hauraisiin kynsiinsä (sukuvika) sovi sutia mitään formaldehydiä sisältävää. Voi olla, että omatkin kynteni olisivat tyytyväisemmät jos jättäisin lakat väliin, mutta tunnustan – turhamaisuus menee tässä asiassa kynsien kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edelle.

Otin siis turhaksi jääneet putelit vastaan kiitollisena: pohjalakkaa minulla ei tällä hetkellä ollutkaan, tuollaista kynsien montut paikkailevaa ridge filleriä olen halunnut jo pitkään kokeilla ja pikakuivattavasta päällyslakasta en kieltäytyisi koskaan.

Testailin settiä eilen ja lakkasin kynteni oikein pitkän kaavan mukaan. Pohjalakka toimii näköjään ihan pätevänä perustana, ridge fillerkin muuten todella tasoitti kynsieni kuopat ja liuskoittumisesta ohentuneet kärjet. Näiden päälle sudin kerroksen kirkasta punaista, koko komeuden päälle huitaisin hieman pikakuivattajaa.

Ja voi vitsit, mitä pikakuivattajaa se olikin! Olen löytänyt jo matkan varrella jo kolme varsin pätevää tuotetta, mutta nyt taisin osua kultasuoneen ja törmäsin pikakuivattajien kuningattareen. Tällaista ihan oikeasti kosketuksen kestävää pintaa eivät muut lakat ole vielä parissa sekunnissa onnistuneet aikaiseksi saamaan. Tulos on siis muilla pikakuivattajilla ollut varsin pätevä, mutta tämä oli kyllä mielestäni ihan omaa luokkaansa. Lähes läpikuiva lakkaus parissa minuutissa, vaikka maalikerroksia oli alla kolme… Ja minun kerrokseni kun eivät aina ole niitä ohuenohuita, vaikka miten yrittäisin.

Setin putelit ovat vain 7,5 ml suuria pieniä, joista pohjustus- ja tasoituslakat tulevat varmaan kestämään pitkään kun en varmaankaan näin perusteellisia lakkauksia jaksa jatkuvasti loihtia. Pikakuivattajan kanssa taitaa käydä toisin.. Tätä alan metsästämään suuremmassa pullossa heti tällä sekunnilla. Toivotaan, ettei se ole huomattavasti kalliimpaa kuin aiemmin käyttämäni Orlyn ja Essien kuivaajat.

19/06/10

19.6.2010, Klo 19:39 | Kirjoittanut

Mekko H&M (jossa on muuten huikeasti röyhelöä, mutta eivätpä ne kuvaan ikuistuneet)
Laukku Chanel
Rannerengas Hermès
Kengät Minimarket
Tukka eilen fiksattu, kiitos Laura!

(ps. Kyllä. Vuodatin pari kyyneltä Victorian ja Danielin vihkimistä seuratessani. Mitä minulle tapahtuu?!)

look-alike

18.6.2010, Klo 20:43 | Kirjoittanut

Chambray-kankaiset kauluspaidat, shortsit ja huivit ovat olleet kevään 2010 tunnusmerkit, ainakin omassa pukeutumisessani. Huomasin tänään (kiitos justanotherfashionkidin), että myös H&M:n liikkeisiin on tullut pari oikein hyvännäköistä kauluspaitaa, jotka eivät ole hinnalla pilattuja.

Taidan lisäksi aavistaa mistä heidän suunnittelutiiminsä on hakenut inspiraation näihin luomuksiin. Hienoja nämäkin.

gåva

18.6.2010, Klo 10:00 | Kirjoittanut

No olen se minäkin yksi säätäjä – unohdin totaalisesti näyttää mitä siellä oranssin laatikon sisällä oli. Nyt muistin, kun kuva parhaasta lahjasta ever löytyi puhelimesta. Ei tämä nyt varsinaisesti mitään pressikuvatasoa ole, mutta eiköhän tuo rannerinkula tule näkymään kuvissa ihan sinne kyllästymiseenne asti. It is perfect.

yesterday

17.6.2010, Klo 19:00 | Kirjoittanut

Eilisestä inspiroituneena.

Kauluspaita Margaret Howell, 135€, frenchtrotters.fr
Jakku Barbisio, 520€, nittygrittystore.com
Vyö Billykirk, $150, billykirk.com
Kengät Nonnative, £405, oki-ni.com
Shortsit Rag & Bone, 134€, matchesfashion.com

wantwantwant

17.6.2010, Klo 16:30 | Kirjoittanut

Hienointa hetkeen.

(Jos nyt jätetään huomioimatta seikka, etten pärjäisi todennäköisesti päivääkään moinen sormessani. Tarttuisi vaan joka paikkaan ja sormuksetkin tuppaavat aina ahdistamaan näissä n. parin sentin mittaisissa nakkisormissani.)

Onko tämä todellinen, tietääkö joku kuka näitä tekee ja mistä niitä saisi?

(kuva ilmeisesti fffound.com via niotillfem)

lämpimämpiä päiviä odotellessa

16.6.2010, Klo 20:30 | Kirjoittanut

Shortsit – nyt kun pitkän etsinnän jälkeen olen omani löytänyt, niin en pääse niitä käyttämään. Näyttäytyisin mielelläni kuvassa näkyvän miehen tavoin pukeutuneena Helsingin kaduilla. Itse napittaisin kuitenkin vielä napin tai kaksi lisää ja jättäisin tukkimatta paidan housujen sisään. Tyylikästä, kesäistä ja raikasta.

(kuva The Sartorialist via Manolo)

neely

16.6.2010, Klo 19:10 | Kirjoittanut

Olen lausunut ääneen sanat “en kyllä tarvitse lisää käsilaukkuja aikoihin” – villeimmätkin unelmani ovat täyttyneet jo kaksi kertaa, lisäksi kätköissä on muutama tosikiva.

Ja sitten tämä turkasen Neely otti ja pamahti silmilleni Pupulandian puolella. Ei, en tarvitse punaista kiiltonahkalaukkua – kukaan ei tarvitse. Mutta voi hellanlettas kun se on vaan niin söötti. Haluaisin käyttää sitä arvoistensa mekkojen kanssa, ehkäpä myös tummansinisen duffelin. Haluaisin myös sen tummansinisen duffelin. Ja ruskeat nauhakengät. Ja kaulaliinan, jossa on ruutuja ja pilkahdus neelynpunaista. Kesäistä, kas vaan.

Väriä syksyyn, kenties? Järkeä päähän, kenties?

Mulberry “The Neely” Bag, 800 €, mulberry.com

urheilupäissään

15.6.2010, Klo 22:03 | Kirjoittanut

Hankin maaliskuun loppupuolella terveemmän, aktiivisemman elämän kannustimeksi iPhonen kanssa yhteistyötä tekevän, lenkkariin asennettavan Nike+ -sensorin. Kaksi tuntia hankintahehkutuksen jälkeen olinkin sitten käynyt jo ensimmäisellä lenkillä, jonka jälkeen en todellakaan kokenut sitä paljon mainostettua liikunnan iloa. Päällimmäisinä tunteina olivat tuska, pettymys ja kärsimys.

Pidin puolentoista kuukauden luovan tauon urheilusta, jonka jälkeen olin vihdoin valmis uuteen koitokseen. Tykkäsin kyllä siitä, että siru mittasi liikutun matkan ja tarjosi dataa muun muassa saavuttamastani nopeudesta sekä matkan varrella polttamistani kaloreista. Silti jotenkin oli kusetettu olo – olin odottanut tältä sensorilta jotain enemmän.

No, odotukseni eivät olleet sitten aivan turhia. Pienten askartelujen jälkeen selvisi ettei se sensori edes toiminut kuten sen piti. Heh. Talouden kaksi iPhonea, kaksi ristiin käytettyä tietokonetta sekä yksi puhelimeni kanssa yhteistyötä tehnyt, sittemmin ajasta ikuisuuteen siirtynyt Mäkki olivat saaneet sensorinkin pasmat ilmeisesti pahemman kerran sekaisin. Temppuileviin puhelimen musiikkikirjastoihin turhautuneena palautin puhelimeni tehdasasetukset ja sitouduin kytkemään sen jatkossa vain yhteen koneeseen. Musiikkiongelmat hävisivät kuin tuhka tuuleen, siinä samalla taisi korjaantua vähän muutakin.

Noin kuukausi sitten olin reippaalla kävelylenkillä, kun säpsähdin luureista yhtäkkiä kuuluneeseen spiikkiin joka ilmoitti asettamastani tavoiteajasta kuluneen viisi minuuttia. WTF, sehän puhuu! Tästä innostuneena vaihdoin kävelyn hölkkään – halusin kuulla, mitä se sitten siihen sanoo. Kipitin, kipitin ja kipitin. Väliaikatietoja kuului säännöllisin väliajoin. Ja tämähän oli sitten juuri sitä, mitä kaltaiseni urheilunvihaaja kaipaa – jonkun kertomaan, kuinka kauan kärsimystä on vielä jäljellä. Kaiken kruunasi treenin päätteeksi luureista saamani Lance Armstrongin onnittelutervehdys, hänkin oli jo ehtinyt jostain kuulemaan että olin rikkonut oman ennätykseni.

Lenkillä en ole edelleenkään ehtinyt käymään kovin usein saatika säännöllisesti, mutta tällä hetkellä en koe lajia kohtaan enää minkäänlaista vihaa. Kilpailen itse itseäni vastaan, veren maku suussa lönkötellen hissukseen ympäri Töölönlahtea. Lisäksi se indiepoppi sopii sittenkin punkun ja sohvan lisäksi myös lenkkipolulle – rauhallinen musiikki ei yllytä ottamaan sellaisia spurtteja, joita oma kunto ei ihan vielä kestäisi.

Eilen juoksin jo melkein neljä kilometriä putkeen, yhtä soittoa. Se ei ehkä ole teille paljon, minulle se on koko maailma. Jos ei ole varaa personal traineriin, kannattanee tähän parinkympin juoksukaveriin sijoittaa. Sykemittari toki kertoisi myös dataa ja varmasti tarkemminkin, mutta minä haluan vain kuulla, kuinka kauan minun tarvitsee vielä jaksaa.

Love.

(ps. Miten se Niken sponssi? -Nikke lähti lomille. – Mc Taakibörsta)