Kuvassa kaksi vaatekappaletta kaapistani, joista pidän erittäin paljon – Comme des Garçons Play -villatakki ja Acnen silkkibyysat. Kummankin hankkimista harkitsin pitkään ja hartaasti. Molempien kohdalla ostopäätöstä edeltävä yö oli katkonainen, vaatteet tunkivat uniin ja pelkäsin, että ne on myyty loppuun ennen kuin ehdin kassalle saakka.
Housuja olen käyttänyt toistaiseksi kerran, villatakkia onneksi kuitenkin melko monta kertaa. Miksi?!
Noh: housut ovat jalassa liian mukavat. Okei, toistaiseksi olen päässyt oikeastaan vasta sovitteluasteelle. Pöksyt eivät kiristä, purista, hankaa saatika ahdista. Johtopäätös? Housujen täytyy näyttää jalassani dorkalta, koska ne ovat jalassa mukavammat kuin useimmat collegekankaisista oleskeluhousuistani ovat. Hmm.
Jos peiliä on uskominen, housut näyttävät jalassani hyvältä. Mutta miten saisin itseni ovesta ulos pöksyissä, joita en edes tunne jaloissani? Aivan kuin olisi lähtenyt kävelemään ulos unissaan pyjamahousut jalassa. Luulisi, että mukavuus olisi juuri se tekijä, joka saisi minut viihtymään housuissa päivästä toiseen. Ilmeisesti arvostan kuitenkin housuissa enemmän napakkaa, joustamatonta ja karheaa denimiä sekä tiukkaa tuumakokoa – ah sitä tunnetta, kun lantiofarkut runttaavat sisäelimiä kasaan niin että luut rutisevat!
Villatakki taasen… Tuo punainen sydän rinnassa oli hyvän mallin ja laadukkaan villan lisäksi juuri se juttu, miksi villatakki piti ehdottomasti saada. Janillakin on kaksi vastaavaa CdG-viltsiä ja kyllähän ne hänen päällään hyviltä näyttävät – erittäin siisteiltä, tyylikkäiltä ja asiallisilta. Minä taas tunnen itseni ihan lastentarhasta karanneeksi jättimuksuksi punainen silmillä varustettu sydän rinnassani.
Arvatkaapas, mikä on erityisen hauskaa? Olen käyttänyt housuja ihmisten ilmoilla yhden kokonaisen päivän. Yhdistin ne sydänvillatakkiin. Pelkäsin aamupäivästä kuollakseni näyttäväni idiootilta kun olin kiskonut päälleni silkkiset pussihousut ja supersöötin lasten neuletakin. Ahdistus katosi lounaaseen mennessä, mutta pelkotilat ovat näköjään palanneet sitten edellisen käyttökerran.
Lähettäkäähän voimia: yritän lupaan käyttää lähipäivien aikana sekä silkkibyysia että sydänvillatakkia. Yhdessä ja erikseen. Jos nämä vaatteet a) on pitänyt saada hinnalla millä hyvänsä, b) näyttävät erittäin hyviltä muiden päällä ja c) miellyttävät silmääni ei-peilin-kautta katseltuna, täytyy niitä jumalauta oppia myös pitämään päällään. Pää pystyssä ja ilman pelkotiloja pyjamahousuista tai lastenvaatteista.
ehhehe, mikä koko, myy ne mulle.. ne housut ;) :P
mulla on kanssa yhdet acnen löllöhousut, jostain aw09-kokoelmasta tosin. ostin housut pari kuukautta sitten kunnon alennuksesta, rakastuin, mutten ole koskaan käyttänyt. leggingseihin ja tiukkoihin housuihin tottuneena olo on housuissa kuin suoraan sängystä nousseella, enkä tiedä miten voisin muuttaa fiilistä yhtään mihinkään suuntaan. ärsyttää, koska tuskinpa tulen käyttämään housuja tulevaisuudessakaan.
Tsemppiä, tsemppiä! Kyllä sä saat vielä ne housut päälle ;) Mulla on yhdet yöhousut, jotka ovat silkkiä, ja tuntuvat samalle kuin acnen ei-yöhousut, joten kieltämättä niissä on aika jännä fiilis. Olen kyllä pitänyt sukkahousuja alla, se ehkä tasoittaa vähän sitä mullaeiolemitäänpäällä-oloa.
Tosin mulla oli helpompi ehkä muutenkin ottaa byysat käyttöön, sillä en omista vielä ihan hirveästi tuon hintaluokan housuja, eli kun joku maksaa 170e, niin sitä on _pakko_ käyttää. Vähitellen ne ovat muodostuneet ainoiksi housuiksi, joita haluaisin pitää. Paha tilanne siinä vaiheessa, kun puhkikuluminen tapahtuu, pitäisikö ostaa toiset?
Tuo villatakkihan on aivan ihana! Lapsillahan on niitä Hello Kitty-paitoja, eikä mulla tule nyt tuosta se mieleen. Uskoisin, että näyttää hyvältä silkkihousujen kanssa :)
Juurikin noiden sensationalien kanssa olen pitkään arponut silkkisten ja puuvillaisten välillä ja olen taipumassa puuvillaisiin. Ne olisi ehkä kuitenkin helpommat yhdistellä arjessa ja välttyisi siltä ”olenko liikkeellä pyjamahousuissa” fiilikseltä. Tiedätkö muuten saako puuvillaversioita beamista?
Olisiko housujen kohdalla kyse vuodenajasta? Mulla on nuo samaiset silkkipöksyt enkä ole käyttänyt niitä kertaakaan, siis ihan tarkoituksella. Ne eivät vain tunnu oikeilta, kun on (lähes) täysin talvi. Kangas on niin ohutta ja kevyttä…
Aion käyttää omiani vasta viileinä kevät- tai kesäpäivinä, kun varmasti niitäkin vielä tulee.
Mutta makuasioitahan nämä tietysti ovat :)
Mulla on joidenkin vaatteiden kanssa ihan sama ongelma! Usein juuri housujen, jotka ovat malliltaan vähän epätavallisempia. Mallailen peilin edessä ja totean, että hyvältä näyttää. Kun on aika astua ovesta ulos, kipitän pikapikaa vaatekaapille ja vaihdan KÄSITTÄMÄTTÖMÄN MAKEET housut farkkuihin tai legginsseihin ja mekkoon. Miksi?!?! Kerro minulle, kun keksit.
Entä jos löllöhousut yhdistää johonkin ryhdikkäämpään, esim jakkuun tai kauluspaitaan?
Noi päälle ja kuvaan! :) Siispä koska treffit? Muuten! Mun piti tulla tänään kanssa Stariin mutta käväsinkin himassa ennen Marimekkoa. Kaiman kanssa olin liikenteessä ja hää kerto että oli just teiän kanssa jäänyt suustaan kiinni siellä :) Pieni maailma!
Tsemppiä, tsemppiä! :) Nuo on hyvännäköiset vaatteet, yhdessä ja erikseen! :) Itse pidän vaatteita, jotka tuntuvat hyvälätä ja/tai näyttävät hyvältä _omasta_ mielestä, joten luota itseesi ja vaistoosi. Aloita vaikka asun käyttö sunnuntaipyrähdyksellä läheiseen kahvilaan ja laajenna pikku hiljaa reviiriä kauemmas… nuo housut (ja myös villatakki) saisivat HETI paikan minun kotoani ;) ihanat!!!
Kiitos te kannustavaiset, mää oon tsempannut! Eilen päällä oli silkkibyysat, tänään sydänvillatakki. Ongelman tunnustaminen ja kirjoittaminen ilmeisesti auttoi…
Saara, hehehe :) Itse asiassa mietin olisiko sittenkin pitänyt tilata vielä kokoa pienemmät pöksyt ja myydä nämä pois. No, nämä pysyivät jalassa, taidan tyytyä omiini. Eivätpähän purista…
Tia, mä niin tiedän miltä susta tuntuu! En voi vielä väittää voittaneeni ongelmaa, mutta eilen pärjäsin housut jalassa loistavasti aamusta iltaan. Housut jalassa vaan ulos ulko-ovesta, takaisin ei saa kääntyä. Olivathan ne vähän hassun tuntuiset (tai siis ei minkään tuntuiset), mutta lopulta oudoissa housuissa alkoi jopa viihtymään. Olipahan päällä kerrankin jotain omasta perussetistä poikkeavaa!
wikke, I did it! Mullakin oli tosin paksut sukkikset alla, ehkä niiden puristus vähän helpotti haastavan rentoa tilannetta. Ja kyllä toi hintakin nyt painostaa kiskomaan pöksyt jalkaan. Tai no… Periaatteena on ollut, että turhia vaatteita ei hankita ja että mitään ei hommata ”kokeilumielessä”.. Kuinka kamalaa olisi tunnustaa itselleen, että jokin hankinta olikin vikatikki? :D Housut siis pääsevät kovaan käyttöön, pakko todistaa itselleni että olin oikeassa housuja himoitessani.
liisa, Beamissa oli puuvillaversioita mutta ei ole enää.. Elleivät ole sitten saaneet niitä lisää. Kannattaa soittaa heille tai piipahtaa! Jos arvot kahden koon välillä, tilaa pienempi! Mä annan äänen kuitenkin silkkisille versioille, puuvillainen matsku vaikuttaa vähän pölyä keräävältä sortilta. Itse vedän noi housut ihan pokkana arkeen – silkki ei ole kiiltäväpintaista, eivät ne villapaitaan yhdistettynä mitenkään liian juhlavat ole, mun mielestä ainakaan.
h, voi olla että talvikin on osasyynä pöksyahdistukseen.. Mutta mun oli pakko aloittaa noiden kanssa treenaaminen vielä kun alle voi (ja siis pitää) laittaa sukkikset.. Lämmittämään ja tukemaan :D Toivon, että tästä talvi-sukkis-housu-treenistä on hyötyä – moisiin keveyksiin tottumattomalle olisi voinut olla aika traumaattista tuntea itsensä ensi kertaa housuttomaksi viileän kesätuulen puhaltaessa :D
coral, ymmärrän ongelman! Olen itsekin tehnyt samaa. Hauskaa on kuitenkin se, että jotkut vaatteet ovat muuttuneet ajan myötä täysin ”normaaleiksi” ja käyttökelpoisiksi. Esim. ostin vuonna 2005 Stella McCartneyn Hennes-mallistosta yhden väljälinjaisen, takaa pidemmän kauluspaidan. Piti vain saada. En käyttänyt vuosiin, koska se oli ”liian teltta” – yritin kuroa paitaa vyöllä kasaan mutta dorkaltahan se näytti, kun etuhelma oli hommaan liian lyhyt. Tadaa – nyt olen käyttänyt paitaa pari vuotta aivan fiiliksissä, se on just eikä melkein.
Suosittelen pukeutumisongelmaan ratkaisuksi kiirettä – vedä ne käsittämättömän makeet housut jalkaan sillä viimeisellä sekunnilla päivänä, kun et todellakaan voi palata vaihtamaan vaatteita ja myöhästyä. Sillä kai siitä selviää – omat housuni eivät tunnu enää yhtään niin vaikeastilähestyttäviltä kun pakotin itseni viettämään niissä päivän ja semijuhlaillan. Siedätyshoitoa…
Vasilisa, toimisi varmasti ellei vaatteiden omistaja olisi näin monivammainen pukeutuja :D Kauluspaita ”pelkästään” ahdistaa mua myös melko paljon, ellei kyseessä sitten satu olemaan tosi löysälinjainen versio tai kauluspaitamekko. Hmm. Tässäpä lisähaastetta. Mustan jakun kanssa housut kyllä toimivat, mutta kokonaisuus vaikutti kyllä jo mitä melkoisen juhlavalta – ja sitten tuli taas se paitaongelma, mitäs jakun alle? Kauluspaita olisi ”liian kankea”, t-paita vaikutti kovin arkiselta kun kaikki muu oli niin fiiniä ja juhlavaa.
Mulla on oikeasti ihan superhuono paitatilanne. Lyökää sormille, jos näette mut ostamassa jotain muuta kuin paitoja!
anna, ai molemmat samalla kertaa? Iiiks! Koskahan me treffattais, miltäs näyttää sun kalenteri? Ehkä ens viikko, ehkä? :) Ja voi vitsi oisit tullu sinne Stariin! Ois ollu huippu törmätä. Hauska sattuma vielä, että olemme viettäneet iltojammekin samassa seurassa, eri paikoissa vaan :D Maailma on pieni, Helsinki mikroskooppinen.
Italia, kiitos! :) Omaan vaistoon sitä täytyy vain luottaa.. Ja lopulta vaan pakottaa valitsemaan päälleen se juttu, josta tykkää paljon mutta joka ei välttämättä ole ihan ”samanlaista” kuin kaapista löytyvät muut vaatteet. Mä päätin sitten lopulta olla päästämättä itseäni helpolla ja kiskoin pöksyt jalkaan eilen. Olin täyden päivän töissä, kävin kavereiden kanssa lounaalla ja jatkoin vielä pariin iltatilaisuuteen. Hyvin meni eikä housuista muistanut stressata enää kello 10 jälkeen :D Laitan kuvan tänne, jos saan luvan.. en muistanut kuvauttaa itseäni, heh.
[…] issues talk to me « heeeeelp […]
[…] maaliskuussa, kun en muka millään osannut käyttää paria ihanaa vaatekappaletta, jotka oli kuitenkin aikanaan aiiiiivan pakko saada omaksi. Kummatkin olivat vielä […]
[…] Se on tummansininen. Jotain tapahtui. No mutta, kolmas kerta toden sanoo! Jos neljäs kerta vielä tulee, se on sitten punainen. Tai viininpunainen. Tack, […]