Suuntasin keskiviikkona töistä päästyäni Eevan kanssa Töölönrantaan testailemaan Lumenen kevätuutuuksia. Meikkausinspiraatio olikin ollut hieman kadoksissa: ripseni hävisivät jälleen toisesta silmästä, joten edes sitä yleensä joka-aamuiseen perusarsenaaliin kuuluvaa ripsiväriä ei tullut käytettyä muutamaan viikkoon. Tällä kertaa voin syyttää vain itseäni ripsientaivuttimen väärinkäytöstä… Muistakaa, ei edes ihan pientä lisäpainallusta taivuttimilla, silloin kun se maskara on jo levitettynä.
Meikkituoliin istahtaessani olin ilmeisen rempseällä tuulella: pohdin odotellessani neutraalin nudelakan ja tutun viininpunaisen välillä, sitten tuli joku kohtaus ja valitsinkin kynsiini violettia glitteriä. Kerrankos sitä. Ja kun revittelemään kerran alettiin, laitettiin huuliinkin tummaa superkiiltävän huulilakan muodossa. En ole ehkä eniten kotonani näissä sävyissä, mutta kivahan niitä on kokeilla silloin kun mahdollisuus tarjoutuu.
Seuraavana aamuna otin hieman iisimmin ja levittelin Nykin reissun rapauttamaan naamaan (kiitos lomaltapaluuakne 2011) lahjakassista löytynyttä, hennosti sävyttävää kuultovoidetta, sipaisin luomiin hieman hiekkaista helmiäistä ja uskaltauduin pyöräyttämään poskiin hieman helmiäishohtoista aurinkopuuteriakin. Ei pöllömpi lopputulos, aika freesi ja mitä melkoisen luonnollinen – tuntui omalta. Mutta josko sitä kuitenkin uskaltautuisi viikonloppuna koskemaan myös siihen kassissa olleeseen tummanpunaiseen huulilakkaputkiloon…
Jakku A.P.C.
Mekko Whyred
Kengät huikea vintagelöytö Williamsburgista – kannatti lähteä matkaan jo ihan vaan näiden takia.
(Kuvat otti Pekka Mustonen, suurkiitokset!)
Kyllä on maailma kova ja julma, kun ei ole tuollaista tunikaa. Eikä tule, kun pöytälaatikosta ei yllättäen sattunut löytymään Nykin reissulta jääneitä dollareita seitsemääsataayhdeksääkymmentä kappaletta. Ei edes sieltä pois silmistä piilotetun visalaskun alta. Hö.
