Kyllä, haluan napapaidan.
Keskiviikkoisissa My o My:n avajaisjuhlissa itse itselleni asettama pieni ostospaasto maistui ensimmäistä kertaa hieman kitkerältä, kun silmäni osuivat unelmapehmeään 3.1 Phillip Limin lyhyeen neuleeseen. Olen haaveillut lyhyestä, pitkähihaisesta ja väljälinjaisesta neuleesta jo tovin, en vain tiennyt että juuri mielikuvaani vastaava paita on olemassa.. Ja saatavilla, kotikaupungistani. Noh, kärvistelen – ylpeyteni ei anna periksi sortumista, tilini saldokin auttaa osaltaan lakon jatkumisessa.
En kuitenkaan ole ajatellut hilluvani napamittaisessa neuleessa keskivartaloani esitellen, ei huolta. Pitkähihaisen, pyöreäkaula-aukkoisen mutta helmastaan kinttanan paidan alle puetaan ehdottomasti valkoinen, väljälinjainen kauluspaita. Alaosaksi sitten farkkua, housua tai hametta, tilanteen mukaan. Ehkä joulukuussa, jos napamalli hotsittaa vielä tuolloinkin.
Maailma on täynnä kauniita asioita, onneksi kaikkea ei tarvitse omistaa. Mutta sen verran sanojani pyörrän, että jos se megalomaaninen lottovoitto sattuu kolahtamaan tänä iltana meille, olen hakemassa napapaitaa kotiin heti maanantaina My o My:n avatessa ovensa – lakko jatkukoon heti sen jälkeen.
Harmaa taitaa olla tällä hetkellä jo jonkinlainen pakkomielle. Olen harmistunut, ettei kaapissani ole enempää harmaata. Haluaisin vain yhdistellä harmaata harmaaseen, olla rikkomatta sitä eri harmaan sävyjen harmoniaa muilla väreillä. Mikä lie hiirulaisvaihe. Olkoonkin, ettei kuvan harmailla seinään pääsisi sulautumaan.
