Korkoihin jää ilmeisesti koukkuun, muutkin ovat tämän huomanneet. Itse en ole korkkareita juuri käyttänyt, ennen syyskuun ensimmäistä omistin vain yhden korollisen kenkäparin. Niitä olen käyttänyt lähinnä juhlissa, silloin kuin mekko ja tilaisuuden luonne ovat moisia vaatineet. Jossain vaiheessa huomasin, että vaatteeni voisivat näyttää ihan erilaisilta, jos kengät olisivat hieman tasapohjaisia herrainkenkiä julmemmat.
Päästäkseni alkuun korkojen kanssa sijoitin Acnen Joli-kenkiin. Jos olisin hankkinut jotkut sinne päin olevat ja edulliset mutta korolliset kengät harjoittelupopoiksi, olisi mukavuudenhaluni varmasti ajanut turhamaisuuden edelle. Ensimmäinen viikko Acnen seitsemän sentin tolpilla oli haastavahko, sen jälkeen olen todistetusti onnistunut mm. juoksemaan niillä bussipysäkille, ihan ehjin nahoin.
Viime viikolla löysin toiset korolliset kengät, jalassa mukavat kuin lenkkarit. Seitsemän sentin korko tuntuu jo tutulta, eikä niillä tepastelua enää suuremmin edes ajattele. On kivaa, kun väljälinjaiset, syksyisin tehokäytössä olleet neulemekot tuntuvat jotenkin hienostuneemmilta ja aivan uudenlaisilta korollisten kenkien kanssa.
Sitä luulisi, että parilla sentillä ei sitten enää ole suurta merkitystä, kerran kun on opetellut korkkareilla kulkemaan. Bullshit. Viikonloppuna en ole flunssan vuoksi poistunut sisätiloista, mutta en ole malttanut pysyä täysin erossa uusista Minimarketin kymmenen sentin kiilalla varustetuista kengistä. Horjuttaa, eikä varmaan johdu silkasta puolikuntoisuudestani. Veikkaan, että ainakin toistaiseksi korotetun Inken voisi kaataa ihan vaan kevyesti etusormella pukkaamalla. Olen tainnut löytää rajani – senttikin lisää, niin makaan todennäköisesti turvallani parin ensimmäisen askeleen jälkeen.
Jotain koukuttavaa yllättävässä kasvamisessa ilmeisesti on, näytöstenkin kengät menevät koko ajan hullummiksi ja hullummiksi. Jotkut näköjään uskaltautuvat kulkemaan moisilla catwalkien ulkopuolellakin, vaikka malleilla oli ongelmia kenkien kanssa jo pelkässä näytöskäytössä.
Epätodellisista ja toinen toistaan mahdottomimmista kengistä on kieltämättä iloa silmälle… Ja riemua muutenkin. Enjoy.
(kuvat Urban Outfitters blog, Vogue.com UK)
Käytän korkokenkiä rehellisyyden nimissä ehkä 20 kertaa vuodessa, minkä vuoksi en ehkä ole kovinkaan harjaantunut koroilla kävelijä. Kun vielä otetaan huomioon, että olen tavattoman kömpelö ihminen, on ihme, etten ole kompastellut koroilla samalla tavalla kuin videon huippumalli (tarjosi muuten makeat naurut toi video, vaikka malli sai kaiken sympatiani).
Tänään poikkeuksellisesti olin korollisilla saappaillani liikkeellä ja yllätin itseni, kun pysyin niillä pystyssä juostessani alas jyrkkää nupukivillä päällystettyä mäkeä. Korkoa ei kengissä ole kuin viisi senttiä, mutta mulle se on paljon, kun normaalisti käytän tennareita. Vasta nyt tajusinkin mitata ton koron. Olen ehkä outo ja pöhkö, mutta mulla ei koskaan ole hajuakaan, kuinka korkeat korot kengissäni on. Kenkiä ostaessa mietin vain, tuntuuko kenkä jalassa siltä, että opin kävelemään sillä. Yli seitsemän senttisiä korkoja multa ei kuitenkaan löydy. Kengät ostettuani tallustelen, hypin ja tanssin niillä kotonani ja yritän keksiä, miten niillä kävellään sujuvasti eteenpäin.
Tän päivän kokemusten jälkeen olen valmis harkitsemaan useammin korkkareiden käyttöä. Toi mäkijuoksutesti osoitti, että ehkä mä en sittenkään ole aivan niin kömpelö kuin aina kuvittelen :D
Lotu, oon huomannut että mitä vähemmän asiaa ajattelee, sitä helpompi tolpilla on huojua :D Mitään hyviä vinkkejä korkojen unohtamiseen mulla ei valitettavasti ole tarjota… Doh.
Toi video on kyllä paitsi tarjonnut monet hyvät naurut, myös tavallaan lohduttanut.. Ei se aina suju muillakaan :)