Ruutumekko, mikä minua vaivaa? Jotain kuviollista ja värikkäämpää on tehnyt mieli jo jonkin aikaa. Ensimmäinen ajatus oli kukkamekko (jonkun siis todella täytyy olla hätänä tällä suunnalla), mutta jos minulle meinaa kukkamekon päälle saada, sen pitäisi sitten olla niin täydellinen että liekö moisia missään tehdäänkään. Väriä pitäisi olla hieman, ei liikaa, ja jotain hyviä sävyjä – ei tunkkaisia, ei räikeitä. Ja moisen koltun etsiminenhän on helppoa, kun en osaa edes luetella niitä värejä joita mekossa saisi ja voisi olla. Malli saisi olla kuvan ruutumekon kaltainen, hieman kuin paidasta venytetty ja mieluusti pitkähihainen. Napitus ei olisi pakollinen, mutta suotava.

Ruutumekossa saattaisi olla riittävästi vaihtelua ja kuosia niitä kaipaavalle, mutta moisiin suhteellisen tottumattomalle. Ruutu on kuitenkin raikas ja ehkä helpompi käyttää – kukkamekon mahdollisesti mukanaan tuomia lavatanssimielleyhtymiä yritän välttää, näin syksyn korvilla varsinkin. Ruutumekon päälle laitettaisiin tietysti söötti harmaa villatakki, jalkaan paksut sukkikset ja matalat mustat tai siniset nyörikengät. Syksymmällä mekon seuraksi päähän vedettäisiin ehkä baskeri tai pipo, kaulaan turvahuivi. Nyt iski mekkomania…

..eikä asiaa suoranaisesti helpota se, että silmilleni suoranaisesti heitellään kuvia, joissa mekko viihtyy jumaltakkini kanssa mainiosti.

(mekko ja kuvat A.P.C.)