antitahmatassu

Taannoisten kevätjuhlien korruptiokassista löysin testattavakseni Weledan tyrnikäsivoiteen. Olin hieman skeptinen, jopa peloissani – edellinen kertani Weledan kanssa ei päättynyt kovin mairittelevasti, kun sinänsä ihana mutta valitettavan vahva ruusuntuoksu kasvovoiteessa aiheuttikin minulle järkyttävää päänsärkyä ja todella etovan olon. Noh, mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi kaikille. Tyrnikäsivoiteen tuoksu ei onneksi ollut samaa kaliiberia ruusuyövoiteen kanssa – hedelmäinen tai marjainen se kyllä on, mutta raikas ja melkoisen hentoinen. Sinänsä hassua – en ole aiemmin kokenut olevani hajusteherkkä ja saan ensimmäisen kohtaukseni luonnonkosmetiikasta, en synteettisistä hajusteista. Allerginenhan toki voi olla melkein mille vain.. Minä ilmeisesti lempituoksulleni, ruusulle. Höh.

En kuitenkaan tyytynyt vain haistelemaan tätä kauniin oranssia, appelsiinista voidetta vaan uskaltauduin levittämään sitä käsiinikin. Ensireaktioni oli mitähäh – kädet eivät jääneetkään tahmaisen rasvaisiksi tai lipsuvan liukkaiksi. Mietin tovin, että olipas tämäkin – rasvaton rasva. Hetken päästä välähti: tämähän taitaakin olla juuri se, jonka perään olen kitissyt vuosikausia. Käsivoide, jota voisi käyttää myös työpäivän aikana, kotona puuhaillessaan ja muulloinkin kuin ennen nukkumaanmenoa. Vihaan rasvasta märkiä käsiä, joilla ei saa otetta mistään sekä sitä tahmaa jonka näppeihinsä saa käsivoiteesta, joka on liian tuhtia imeytymään.

Minun kuivat käteni ainakin imaisevat tämän käsivoiteen silmänräpäyksessä, mikään muu rasva ei ole näihin hyvin janoisiin tassukoihin moista vauhtia koskaan sujahtanut. Ja kyllä – rasvasta on kaikesta kuivuudestaan huolimatta myös apua. En tiedä, johtuuko se siitä että voide olisi poikkeuksellisen tehokasta vai enemmänkin siitä, että tätä voi käyttää silloin kun kädet tuntuvat sitä tarvitsevan… Ei vain silloin, kun tietää ettei tarvitse koskea mihinkään pitkään aikaan. Vertailuksi mainittakoon entisen käsirasvasuosikkini olleen Erioil, joka on kyllä kevyttä ja melkoisen helposti imeytyvää. Ero on silti kuin yöllä ja päivällä!

Myös kuivakätinen äitini koukuttui tähän kertaiskusta – kiikutin toisen saamani tuubin hänelle ja hän alkoi kertatestauksen jälkeen heti järjestelmällisesti hamstraamaan rasvaa kotikaupungin ekokaupasta ja internetistä. Jos joku ei enää saa loppua kesken, täytyy kyseessä olla melkoisen hyvä tuote.

Pieni miinus metallituubista – en uskalla raahata tätä mukana käsilaukussani, moiset kun tuppaavat niin helposti reikiintymään ja tuhrimaan laukkujen vuoret. No, onpahan edes yksi tavara vähemmän raahattavana, olkapää kiittää. Niin, ja loputkin käsistäni.

Weleda Havtorn Handcreme eli kevyt tyrnikäsivoide, 50 ml tuubi n. 10 euroa, esim. lähimmältä jälleenmyyjältäsi

haisuli

Weleda Wild Rose Night CreamLuonnonkosmetiikka on ollut tapetilla viime aikoina, ei siis mikään ihme että myös meikäläinen hurahti kokeilemaan puhtaampaa ja ympäristöystävällisempää vaihtoehtoa edellisen yövoiteeni loputtua.

Ruusu on ehdottomasti lempituoksuni. Hajuveteni on silkkaa ruusua, olen haaveillut vaihtavani kasvoveteni ruusuveteen ja lisäksi nautiskelen mielelläni herkullista ruusuteetä. Viikonlopun testikokemusten jälkeen tekisi mieli kantaa kaikki ruusuntuoksuiset ja ruusuista muistuttavatkin asiat kaatopaikalle.

Menin perjantaina ostamaan tämän rasvan ruusuisten lupausten vuoksi. Nuuhkin kyllä testeriä kaupassa, mutta kyseinen tuubi oli tainnut nähdä parhaat päivänsä ja haihduttaa suurimman osan aromaterapeuttisista ominaisuuksistaan pois. Harmi, jos testeri olisi ollut voimissaan, en olisi tähän haksahtanut.

Illalla pesin sitten meikit pois, levittelin onnellisena ruusuvoidetta kasvoilleni, valmistauduin nukkumaan Prinsessa Ruususen unia… Ja viiden sängyssä vietetyn tuskaisen, pahoinvoidun ja päänsärkyisen minuutin jälkeen ryntäsin takaisin vessaan, pesin naamani kahteen kertaan ja hoipuin vihertävänä takaisin vuoteeseen.

Koska olen hivenen jääräpäinen enkä suostunut myöntämään että olisin tehnyt jonkinlaisen virhehankinnan, päätin testata voidetta vielä lauantaina. Saattoihan olla, että perjantain kohtaus johtui jostain muusta, olkoonkin että ruusuntuoksuinen lempihajuvetenikin aiheutti tuskaisen kokemuksen jälkeen akuuttia pahoinvointia lauantaiaamuna. Viimeistään lauantai-iltana nukkumaan mennessäni olin varma, että tätä voidetta en uskalla enää käyttää kuin jalkoihini – jos niihinkään. Tulokset olivat ihan samanlaiset kuin perjantaina, elleivät pahemmat.

Okei – minua periaatteessa varoitettiin:

”Eteeriset öljyt tuoksuvat käyttöhetkellä voimakkaasti, koska niillä vaikutetaan käyttäjän mielialaa kohentavasti. Eteeriset tuoksut ovat tutkitusti hyvin siedettyjä, sillä niitä ei sidota pitkäaikaisesti iholle keinotekoisin ainein, vaan niiden kuuluukin haihtua pikaisesti.” (Weleda.fi)

Vaikka olisin vaivautunut ottamaan näistä tuotteista hieman enemmän selvää etukäteen, olisin ehkä jättänyt 40+ -sarjan tuotteen ostamatta (ei lukenut paketissa!) mutta tuoksutiedotetta en olisi noteerannut millään tavalla. Mikään tuoksu ei ole aiemmin aiheuttanut minussa moisia reaktioita, en todellakaan ole mikään hajusteherkkä. Tämän voiteen tuoksu on vahvuudessaan aivan omaa luokkaansa – tuhdisti hajustetut vartalovoiteeni eivät yhteen sekoitettunakaan saisi aikaan moista hajupommia.

Taidan siis taas hakeutua sinne säilöntäaineita ja silikoneja sisältävien rasvojen hyllyn luokse… Harmi, odotukset olivat todella kovat, mutta tehosta en saa mitään tietoa, kun en tätä rasvaa enää lähelleni tuoksun vuoksi halua.

Weleda Wild Rose Night Cream, n. 25 € – saa tulla hakemaan pois, jos uskaltaa.