Yhtään ruotsalaisen Byredo Parfumsin hajuvesistä en ole vielä tuoksutellut, silti haluaisin ne kaikki. Eritoten Rose Noir kuulostaa ilmeisesti juuri minulle suunnitellulta tuoksulta, kiitos!

Mielikuvillahan tässä pelataan. Monimutkaisia glitter-kulta-timantti-häkkyräväkkyrä-pulloja enemmän minua puhuttelee tällainen puhdaslinjainen pelkistys. Näissä on sopivasti jotain uutta, jotain vanhaa ja jotain lainattua. Ajatonta kauneutta.

Ihan pelkän mielikuvan perusteella en kuitenkaan taida sijoittaa tyyriseen parfyymiin, nämä täytyy päästä tarkistamaan paikan päälle.

Tuoksukynttilätkin viehättävät minua aina siihen saakka kun muistan, että entisetkin ovat vielä polttamatta. Lahjaksi saadut ja sisustusinnossa hamstratut tuoksukynttilät ovat olleet jo vuosia jemmassa jotain mystistä tulevaa tapahtumaa varten, ja selvää on, että tällaisia luksuskynttilöitä en ikinä raaskisi edes polttaa. Mutta kyllähän tuollainen ikkunalaudalle saisi tulla hengailemaan – harmi, kun pöly tuppaa jämähtämään steariinin pintaan melko napakasti.

(Viimeistään viimeisen kynttilälauseen jälkeen tajusin olevani aivan liian levoton, yksioikoinen ja rutinoitunut ihminen rauhalliseen hiljaiseen nautiskeluun lehden lueskeluun kynttilänvalossa viltin alla. Onko pakko hyväksyä kylmä fakta, että Diptyquet ja muut ihanuudet olisivat aivan haaskausta tällaisen nautiskelussa pihistelevän, tehokkaasti rentoutuvan järkiolennon olohuoneessa?)