antero lindgren: mother

Kun tutustuin Rumban verkkosivuilla ”yhteen alkuvuoden parhaista levyistä, jota kukaan ei tunne tai tiedä”, nousi päällimmäiseksi mieleeni kysymys, että kuka tämä uskomattoman hienon lauluäänen omaava, parrakas kaveri oikein on?

Nimi ja ääni olivat jostain tuttuja, mutten pystynyt yhdistämään niitä mihinkään. Pinnistelin ja ponnistelin, mutta aikaa, paikkaa ja suosittelijaa ei mieleni syövereistä löydy.

Neljäs kappale, Cigarette Stump, kuulostaa kuitenkin kovin tutulta. Luulisin kuunnelleeni joskus siitä riisutumpaa versiota aivan tohkeissani. Kuinka paljon minua silloin harmittikaan, ettei herralta löytynyt muita kappaleita! En edelleenkään osaa kertoa tapahtuiko tämä onnen ja harmin yhteentörmäys kuusi, kaksitoista vai kahdeksantoista kuukautta sitten, eikä sillä oikeastaan ole enää merkitystäkään, sillä nyt tarjolla on reilut 30 minuuttia aivan loistavaa musiikkia Antero Lindgreniltä.

Jos tykkäät herran musiikista, niin mainittakoon, että hän esiintyy huomenna Folks-klubilla Korjaamolla. Ja jos joku muistaa tätä minulle suositelleensa, olisi ilmoittautuminen suotavaa, jotta saataisiin Ketoselle mielenrauha.

takkien taitajat

A.P.C.:n syysmallisto näytti kokonaisuudessaan mainiolta. Siis huikeasti kevättä onnistuneemmalta, mikäli minulta kysytään… Ja kysytään tai ei, kerroinpahan silti. Nuori kapinallinen.

Erityisesti silmääni miellyttivät takit – ylläri-pylläri! Pikaisen laskutoimituksen mukaan minulla on viisi takkia kyseiseltä merkiltä. Enkä tunnusta olevani (ainakaan mitenkään erityisen – köh) maaninen A.P.C.-takkien keräilijä – tässä on vain käynyt niin, että yksi merkki hallitsee takkiasiat ylitse muiden ja muille ei juuri ole henkareita jätetty.

Syksyä en vielä halua ajatella – kunhan nyt kevääseen selvittäisiin – mutta maaliskuiset mielihaluni ovat kuvan laidoilla. Pidätän oikeuden muuttaa mielipidettäni ennen syyskuun saapumista.

A.P.C.:n syyskokoelma katseltavana style.comissa

elämän pelastaja

Toissatorstaisen Marni at H&M -katselmuksen jälkeen eksyimme Hennesin showroomilta Weekdaylle, hyvässä seurassa. Yläkerrassa nautitun samppanjalasin siivittämänä säntäsin sovituskoppiin tangolta poimimani mustan mekon kanssa.

Eipä ollut kuitenkaan huono horjahdus, sillä siitä lähtien olen elellyt onnellisena mustassa, polvien alle ylettyvässä viskoosihuitaleessani. Ikuisuuksia kestänyt perusmustan metsästykseni voitaneen nyt julistaa päättyneeksi. Väljälinjainen, pyöreäkaula-aukkoinen mekko tarjoaa aivan täydellisen taustakankaan kaikille villatakeilleni. Ja kun kevät taittuu kesäksi, dumppaan villatakit muutamaksi kuukaudeksi vaatehuoneen ylähyllylle ja huitelen mekossani huolettomasti ympäri kesä-Helsinkiä.

Vyön repäisin tosin heti välittömästi pois – se ei varsinaisesti loihdi meikäläiselle puuttuvaa tiimalasivyötäröä, vaan alleviivaa sen puutetta. Saa noutaa Kalliosta hymyä vastaan.

(Hymystä tuli mieleen – tulin juuri hammaslääkäristä. Aikovat puukottaa suutani toukokuussa… Kahdesti. Pelkotiloja pidän kurissa listaamalla kaikki jäätelömerkit ja -maut, joilla aion ravita itseäni ja helliä sieluani paranemisvaiheessa.)

Weekday Kim Dress, weekday.com