ainoa alelöytö

A.P.C.:n aleostokset eivät nyt tällä kertaa menneet osaltani aivan täysin putkeen. Tai no, miten sen nyt ottaa – minullahan on nyt kaunis, violetti, kukkainen silkkimekko! Mikään järkisyy ei selitä sitä, miksi pidän siitä niin kovasti. Ehkä juuri siksi.

Toisinaan vaan joutuu ihmettelemään, josko A.P.C.:n naisten malliston suunnittelijalla on minkäänlaista käsitystä naisvartalon mittasuhteista tai muodoista. Sama merkki onnistuu tekemään paitsi hienoimmat, myös ne kaikista jäätävimmät vaatteet. Ah, mikä viha-rakkaussuhde! Ja ei, kyse ei voi olla edes siitä, että vaatteet suunniteltaisiin pelkästään 180-senttisille, gasellinomaisille ja sirorakenteisille huippumalleille. Hihanmitta kun on mallia midget – olen pitkälti ainoa, jonka käsille pituutta piisaa.

Alepakettiin ”varmana nakkina” päätynyt tummansininen puuvillamekko paljastui todellisuudessa pahimman luokan pakkopaidaksi. Sataprosenttinen puuvilla olikin paksua flanellia, sinänsä kivaa mutta sellaista en varsinaisesti odottanut saavani.

Arkiaamujen pelastajaksi kaavailemani perusmekko oli minulle sentään harteista hyvä. Siihenpä se sitten tällä kertaa jäikin, kun mekko-osan virkaa toimittanut kapea, suora pussi ei varsinaisesti korostanut vartaloni parhaita puolia. Tai oikeastaan se korosti niitä vähän liikaakin: takamuksesta mekko kinnasi komeasti, selkään jäi säkillinen kangasta. Helman pituus oli myös järin imarteleva päättyessään pohkeen paksuimpaan kohtaan, hameenhelmojen no-mans-landille.

Silkkimekkokin kävi ompelijalla edellä mainitusta syystä typistettävänä, helmasta hujahti pois seitsemisen senttiä. No, nyt se on sitten täydellinen. Ja minä violetti.

bongaa sorsa, löydä matkalaukku

Titityy! Olimme viikonloppuna Visit Swedenin reissulla Tukholmassa riemukkaan bloggaajaseurueen kanssa viihtymässä ja vilkuilemassa Ruotsin menoa.

Stellageen maailman hienoin ja täysin peittelemätöntä kateutta aiheuttava sorsahattu naurattaa edelleen, muu kuvassa näkyvä ei niinkään. Kaikki, mm. kuvassa näkyvä lempimekkoni sekä edesmenneeltä mummoltani saatu, tunnearvoltaan korvaamaton kaulakello on nimittäin hukassa. Totaalisen käsittämättömien lentosekoilujen seurauksena edellinen havainto matkalaukustani on tehty Kööpenhaminassa. Täysin loogista, kävinhän sentään melko lähellä Tanskanmaata.

Aamulla oli kieltämättä hieman orpo olo, kun kotoa ei valitettavasti löytynytkään tuplakappaleita kaikesta arkisin tarvittavasta. Hammasharjat saimme illalla R-kioskilta, kylppärin kaapista löytyivät tahnanjämät, deodorantti jota en ottanut mukaan koska epäilin sen loppuvan kesken reissun sekä elämää nähnyt hiusharja, jolla ei kyllä näin tarkemmin ajatellen olisi enää mitään syytä olla siellä kaapissa. Käsilaukussa oli kivipuuteri, kotoa löytyi vain valikoima lähinnä naamiaiskäyttöön suunniteltuja luomivärejä sekä talvenkalpealle iholle totaalisen sopimattoman värinen räikeä poskipuna, jota en kuitenkaan olisi voinut käyttää kun ei ollut sivellintä.

Ilman meikkiä oleminen ei ole ongelma, mutta jos mieliala on alhaalla ja vointi kehnohko sekä väsynyt, pieni ehostus olisi saattanut tehdä terää. Hiustenkuivaaja oli onneksi jätetty kotiin, mutta tänä aamuna se päätti toistaiseksi selvittämättömästä syystä sammahtaa (tai kuolla) puolen minuutin föönäämisen jälkeen. Luonnollisesti laukusta löytyivät myös ehdottomina luottovaatteinani pitämäni kaappini yksilöt, olinhan suunnannut matkaan tyylitietoisten kaunotarten ja komistusten seurassa.

Voi sun juukeli sentäs. Nyt jurppii. Pitäkää peukkuja, minä taidan vetäytyä loppuillaksi muistelemaan maailmaa kiertäviä tavaroitani ja listaamaan ylös kotoa nyt puuttuvia välttämättömyyksiä ja lempiasioitani.

viikon hiusvinkit

Eilen työpäivän päätteeksi raahasinkin luuni kotisohvan sijaan Cutrinin koulutusstudiolle. Luvassa oli Cutrinin uuden Greenism-hiustenhoitosarjan testailua sekä kampausvinkkejä. Omasta edellisestä kampaajakäynnistäni tuleekin ensi viikolla täyteen pyöreät kaksi kuukautta, meneillään on siis se pieni kasvatusprojekti. Tunnustettakoon, että hipsin paikalle hivenen nolona – mennä nyt esittelemään kaksihaaraisia hiuksia, tyvikasvua ja kauan sitten leikkauksestaan ulos venähtänyttä kampausta vieraalle kampaajalle?

Kokenut ammattilainen ei kuitenkaan suuremmin kauhistunut, tai ainakin hän osasi peittää järkytyksensä hyvin. Ei vais, olipa mukavaa saada vielä kolmaskin mielipide omani ja oman kampaajani pohdintojen lisäksi! En paljastanut suunnitelmiani, mutta hämmentävää kyllä, hänen ehdotuksensa meni kyllä pitkälti yksiin. ”Hieman tummempi väri, äläkä luovu tuosta otsatukasta. Se on sun trademark.” Olen ihan samaa mieltä, ehkäpä vielä entistäkin vahvemmin.

Greenism-tuotteet ovat uusi lanseeraus Cutrinilta. Ei parabeeneja, silikonia, synteettisiä värejä tai keinotekoisia hajusteita, ei mineraaliöljyä – ei paha! Lisäksi kaikki ainesosat ovat biohajoavia. Freesit olivat tuoksutkin, mm. sitruunaa ja vihreää teetä. Jatkan tutustumista ja testailua kotosalla!

(Niin, kuvan ilmeestä huolimatta olen oikeasti lukutaitoinen.)

Sakset ja värit saivat olla tuon illan rauhassa, nyt vain pestiin, muotoiltiin ja tehtiin kampauksia. Olikin itseasiassa todella opettavaista päätyä kampaajan penkkiin pesuun ja föönäykseen tukan ollessa vain viikon päässä ehdottomasta kampaajadeadlinestä. Ammattilainen on laittanut tukkaani vain silloin, kun se on ollut juuri leikattu ja värjätty. En kyllä yleensä pitele näin pitkiä taukoja tukkahuoltojen välillä, mutta olipas hyvä saada pieni muistutus siitä, että tällaista tukkaa kannattaa ehkä lähestyä hieman eri tavalla kuin sitä juuri saksittua. Eipä tullut mieleenkään – meikämandoliino on vain suihkutellut tyvikohottajaa juuriin entiseen malliin ja pohtinut, missä pelaa kun ei nouse, ei nouse. Oho.


Vinkkejä sateli. Siltä varalta, etten olekaan ainoa joka ei esimerkiksi allaolevia tiennyt, laitetaan hyvä kiertämään:

– Tehohoitoa voi laittaa suihkuun mentyään hiusten latvoihin suojaamaan ja hoitamaan jo siinä vaiheessa, kun on juuri kastellut päänsä. Shampoo tähdätään hiusjuuriin, sitten huuhdellaan koko komeus pois.
– Tehohoito kannattaa hiuksiin levittämisen jälkeen kammata kertaalleen läpi harvapiikkisellä kammalla. Okei, tämän tiesin, mutku mutku.. Ensi kerralla!


– Muotovaahto ei ole nolo jäänne yhdeksänkymmentäluvulta vaan edelleen toimivaa kamaa.
– Vaahdon saa parhaiten ja tasaisesti hiuksiin pursottamalla sitä kevyesti hiusharjaan ja harjaamalla sen pyyhekuivaan tukkaan.
– Muotovaahdon annetaan imeytyä hiuksiin ennen föönäämistä. Asialle omistautuneet voivat kuulemma jopa kietaista sen pyyhkeen takaisin päähän turbaaniksi tässä vaiheessa!


– Föönätessä saa tyveen hieman nostetta, kun pyörittelee muovipiikkisellä harjalla pientä ympyrää hiusten juurissa. Kampaaja suosittelee vahvasti nostamaan harjan lopuksi suoraan ylöspäin, ettei tarvitse lähteä sitten töihin harja takaraivossa.
– Hiuslakan suihkuttamisen jälkeen kannattaa antaa lakan kuivahtaa, jonka jälkeen hiukset voi vielä kertaalleen kammata läpi luonnollisemman ja pehmeästi liikkuvan lopputuloksen saavuttamiseksi.
– Tällaisessa polkassa hiuskiinnettä kannattaa suihkutella latvoihin taivutuksen säilyttämiseksi. Taivuta tukkaa sisäänpäin käsilläsi ja suihkauta lakkaa alakautta taivekohtaan. (Kannattaa varoa posken lakkaamista, toim. huom.)

Lopputulos hymyilytti, hieman repsahtamaan päässyt fleda näyttikin taas ihan kivalta. Hienosti jaksan odotella kampaaja-aikaa vielä ensi torstaihin, nyt kun kuvittelen osaavani käsitellä tukkaani näillä saamillani vinkeillä kuin ammattilainen.

Kampaajilla olikin puuhaa – oli muutama muukin kaunis pää kammattavana. Ihana missikiertuerivi kuvassa, vain numerolätkät ranteista puuttuvat! Kiitokset kivasta illasta, kylläpä katkesi kiireinen työviikko edes hetkeksi.

(Kaikki kuvat: Pekka Mustonen. Kiitos!)