Arkisto

brillsit maksaa skillsit

16.12.2014, Klo 9:00 | Kirjoittanut

Facelift 2015.

Miellyttävä tilanne: olen kulkenut silmälaseissani jo puolisentoista vuotta eikä kyllästymisen merkkejä näy. Olen käyttänyt näitä laseja enemmän kuin yksiäkään toisia sen jälkeen, kun kaksitoista vuotta sitten opettelin piilareihin. Nämä päässä olen käynyt myös juhlissa ja illanvietoissa – muilla laseilla ei ole niihin juuri asiaa ollut.

Kivoja lasejahan ne nykyisten edeltäjätkin ovat olleet, mutta ehkäpä kuitenkin hieman varman päälle pelattuja valintoja. Minun on näemmä parasta valita lasit hieman räväkämmällä otteella, silloin niiden käytöstä tulee tietoinen valinta eikä arkista pakkopullaa.

Kovin dramaattisen muutoksen perään en ilmeisesti haikaile, mutta eiköhän näilläkin ehdokkailla saisi pientä päivitystä ilmeeseen.

Ylärivin vasemmalta myötäpäivään:
Miu Miu, 254 €, otticanet.com
3.1 Phillip Lim / Linda Farrow, $281, us.lindafarrow.com
Andy Wolf, lempparit, joille ei löydy hintaa, andy-wolf.at

blast from the past

9.12.2014, Klo 9:00 | Kirjoittanut

adidas Originals Tubular Runner PSQ1

En ole satavarma, rakastaako vaiko vihata. Mutta jos jotain olen aiemmista ristiriitaisista tuntemuksistani oppinut, niin varminta olisi laittaa tilausta vetämään samantien. Muutoin: #loppuunmyyty, #epätoivo.

Ysärihän näissä on toki väkevästi läsnä, mutta olihan tuo sen verran hienoa aikaa että sitä voisi vielä yhden kenkäparin verran kunnioittaa. (Kunhan jättää Date-vartalotuoksut, vaaleansiniset huulikiillot sekä hiusmaskarat rauhaan.)

adidas Originals Tubular Runner PSQ1, 110 €, aplace.com

ruusuja kiukuttelevalle

7.12.2014, Klo 22:31 | Kirjoittanut

Keväästä asti olen saanut kamppailla ongelman kanssa, jonka luulin jääneen taakse jo aikapäiviä sitten. Kolmaskymmenes ikävuosi ei nimittäin saapunutkaan yksin, vaan toi tullessaan tuliset terveiset teinivuosilta. Kellontarkkana oli luonto tällä kertaa: ensimmäistä kertaa huomasin naaman jälleen kukkivan juuri 30-vuotissyntymäpäiväni aamuna.

Ikävuosia vastaan teiniksi taantumalla kapinoivia leukaperiäni yritin taltuttaa parillakin ihotautilääkärin kirjoittamalla reseptillä, mutta keväisen kiehahduksen laantumiseen on parhaiten tainnut auttaa aika ja lempeä hoito. Vasta parin viime viikon ajan olen uskaltanut ajatella olevani ongelman kanssa viimein voiton puolella.

Oikean kombinaation löytyminen reunoiltaan kukkivalle mutta pinnaltaan silti rutikuiville kasvoille ei ollut ihan iisiä ainakaan ominpäin toteutettuna. Jännästi sitä muutosta alkoi kuitenkin syntyä, kun maltoin kysyä kriisinhallinta-apua ammattilaiselta ja kuunnella saamiani vinkkejä. Enemmän kosteutusta, vähemmän murhayrityksiä!

Neal's Yard Remedies -settiä

Sain noin kuukauden päivät sitten Neal’s Yard Remediesin maahantuojalta testattavakseni tuotteita, joita opettelin käyttämään Katjan minulle kirjoittaman käyttöohjeen mukaan. Suurimmat oivallukset liittyivät tuotteiden käyttöjärjestykseen ja iltarutiinien laajentamiseen. Ennen pesin kasvot, suihkautin niille hieman kasvovettä ja läpsyttelin pintakuivalle iholleni mahdollisimman tuhtia voidetta määrässä säästelemättä. Pienillä korjausliikkeillä saa yllättävänkin paljon parempia tuloksia: tuplasin kasvoveden määrän ja lisäsin settiin toisen, kevyemmän kosteusvoiteen ennen sitä tönkköä rasvaa käytettäväksi. Kuivuus on alkanut väistyä ja muukin tilanne viimein rauhoittua.

Neal's Yard Remedies Rose Facial Wash & Rose Daily Moisture

Ruusuntuoksun ystävänä olen tietysti iloinen, että nykynaamalleni sopivimmaksi tuotteiksi katsottiin juuri merkin ruusuinen pesu sekä kosteusvoide. Neal’s Yard Remediesin kasvopesuista minulla on aiemminkin hyviä kokemuksia: olen ehtinyt testailemaan merkiltä paria emulsiomaista, voiteesta vedellä kevyesti vaahtoaviksi muuttuvaa versiota. Nyt kokeilemani ruusuputsari puolestaan on kirkasta geeliä, joka on koostumukseltaan nappivalinta Clarisonic-harjan kanssa käytettäväksi. Pätevää tavaraa, tällä lähtee kyllä tömäkämpikin meikkivoide, jollaisten pariin olen siis naaman kiukutellessa joutunut kääntymään.

Ruusuinen kosteusvoide on myöskin taattua Neal’s-laatua: imeytyy hyvin ja toimii hienosti myös meikin alla. Suurin oivallus onkin liittynyt käyttötapaan: sivelen tätä iltaisin paksumman yövoiteen alle, jotta tarjoaisin iholleni tarpeeksi sen janoamaa kosteutta. Purkkihulluna olen tästä lisävaiheesta luonnollisesti innoissani, mutta suosittelen välivaiheen lisäämistä lämpimästi myös heille, jotka eivät suhtaudu kosmetiikkaan maanisesti. Vannon, että tästä ekstravaivannäöstä ollut oikeasti hyötyä enkä läträä useammalla purnukalla vain koska voin.

Neal's Yard Remedies: Wild Rose Beauty Balm & Frankincense Hydrating Facial Mist

Frankincense-sarjaan kuuluva kasvosuihke huumaa yrttisellä tuoksullaan. Ymmärtääkseni tuote ei ole pelkkää kasvovettä: mukana on myös hieman hoitavia öljyjä. Kasvovesiin hurahtamisesta taannoin jo kirjoittelinkin, mutta vielä oli minullakin asiassa petraamisen varaa. Suosittelen siis teitäkin hölväämään kasvovettä kuin huomista ei olisi sekä hellästi hieromaan kasvovettä ihoon ennen kosteusvoiteen levittämistä. Kasvoveden huomaa olevan aivan eri tavalla hyödyllistä kamaa, kun siihen alkaa suhtautua hoitotuotteena eikä silkkana puhdistuksen viimeistelijänä!

Kymmenvuotissynttäreitään juhlivaan Wild Rose Beauty Balmiin tutustuin harmikseni vasta nyt, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kyseessä on nimittäin varsinainen monitoimituote: samalla purkilla voi hoitaa niin puhdistuksen, hellän kuorinnan kuin voitelunkin. Itse olen käyttänyt tätä ensisijaisesti iltaisin ihanan pitkäksi venähtäneen hoitorutiinini viimeisenä vaiheena. Nukkumaan mennessä voiteesta reilusti rasvaiseksi jäävä naama on aamulla pehmeä, muttei kuitenkaan lainkaan öljyinen. Muutaman kerran olen raaskinut luksuspuhdistaa ja kuoria tällä kasvoni pakkauksen mukana tullutta puuvillaliinaa hyödyntäen, mutta koska tämä toimii minulla niin hyvin kasvovoiteena, taidan pihistellä ja säästää loput siihen tarkoitukseen.

Näiden testailujen jälkeen uskaltaisin todeta, että Neal’s Yard Remedies taitaa kyllä olla lempparisarjani luonnonkosmetiikan puolelta: tuotteet ovat toimineet poikkeuksetta, pakkaukset ovat sööttejä ja hinta-laatusuhde vähintäänkin kohdallaan. Itse pidän kovasti sarjan aromaterapeuttisista, metsäisen yrttisistä ja lempeän kukkaisista tuoksuista, jotka eivät ehkä ole sieltä hennoimmasta päästä, mutta miellyttävät aitoudellaan. Erityismaininnan antaisin vielä sarjan tuotteiden koostumuksille, jotka eivät järkytä normikosmetiikkaan tottunutta: sarjan putsarit vaahtoavat sopivasti, voiteet eivät ole laihaa lirua ja ne imeytyvät ihoon nopeasti ja ongelmitta.

Olisinpa vain ymmärtänyt jo aiemmin, että ruusuillahan sitä naisia lepytellään – toimii näemmä tässäkin tapauksessa.

***

Tuotteet saatu testiin Neal’s Yard Remediesin maahantuojalta. Merkkiä myyvät mm. Jolie sekä Naturelle.fi.

näe metsä puilta

24.11.2014, Klo 21:33 | Kirjoittanut

Forest (http://www.forestapp.cc)

Nyt-liite vinkkasi tästä mobiilisovelluksesta jo viikonloppuna, mutta katseeni oli näemmä sittenkin päässyt irtautumaan hetkeksi somesta ja meinasin jo missata tämän kaltaisilleni kirjoitetun uutisen. Mutta onneksi en, sillä tänään olen pitänyt puhelinta pöydällä ja kasvatellut puita!

Puhelimen näpräämisestä on päässyt muodostumaan jonkinlainen paha tapa tai pakkomielle. Isommassa seurueessa osaan pitää luuria myös laukussa, mutta kotisohvalla käytöstavat ovat olleet toiset. Eniten laiminlyön puhelimella itseäni. Kysykää vain, kuinka monta laatusarjaa ja -leffaa olen katsonut Netflixistä noin 60-prosenttisesti. Lehdet päätyvät pinoihin puoliväliin asti selattuina, kirjojen lukeminen on katkonaista. Koiran nuuhkiessa lähipuiston puita sormenpääni sinertyvät niin näytön valosta kuin talvipakkasestakin.

Puhelimen piilottaminen kotiin tultaessa on tuntunut kuitenkin aivan liian ehdottomalta, enkä minä jaksa elää asioita itseltäni jyrkästi kieltäen. Joskus pitää googlata heti tärkeitä asioita ja epäolennaisuuksia, tarkistaa maailman tila, laittaa kaverille tekstari tai pitää rönsyilevää pikaviestikeskustelua yllä tuntitolkulla. Avuksihan nämä laitteet luotiin.

Pakonomainen puhelimen räplääminen minuutin välein sen sijaan harmittaa ja siitä olisi kieltämättä varaa hieman tinkiäkin. Kieltojen sijaan päätin lähestyä asiaa leikin kautta – tai siis ladata vielä yhden applikaation, johon koukuttua.

Forest istuttaa puhelimen näytöllesi puun, joka kasvaa puolessa tunnissa täyteen loistoonsa, jollet tapa sitä käyttämällä puhelintasi johonkin muuhun. Puista kasvaa joka päivä oma pieni metsäpalsta, joka on juuri niin vehreä tai pystyynkuollut kuin käyttäjänsäkin.

Sillä se lähtee millä se on tullutkin, sanovat – ehkäpä siis myös puhelinaddiktiot applikaatiolla. Suosittelen lämpimästi kaikille kohtalotovereilleni, jotka ovat missanneet liikaa tärkeitä juonenkäänteitä ja sporapysäkeitä puhelimen pauloissa ollessaan.

Forest, forestapp.cc, iOS ja Android -laitteille

pläty

16.11.2014, Klo 21:25 | Kirjoittanut

gTie Witched Platter MatLevysoittimemme on kyllä ansainnut yhden tällaisen kotimaisesta poronnahasta valmistetun.. alusmaton. Mikäs tämä nyt sitten suomeksi olisi?

Kaunis ja nerokas tuote – tarpeellinenkin vielä. Levysoittimemme mukana toimitettiin nimittäin vain joku surkea, ohut huopainen lipare, joka sähköistyy, tarttuu levyyn ja saa levyn puolta vaihtavan kiroilemaan paljon ja äänekkäästi.

(Ja kohta joku teistä kertoo, että tuo tärkeäksi lisävarusteeksi luulemamme kankaanpala on oikeasti vain joku kuljetussuojus.)

gTie Witched Platter Mat, 45 €, gtie.com

moderni martta, osa 1

6.11.2014, Klo 21:53 | Kirjoittanut

No more nukka!

Aamuhässäkässä ne parhaat oivallukset näemmä syntyvät!

Puikoilla kudotun näköisellä harmaalla kašmirneuleellani on kieltämättä monia hyviä ominaisuuksia, mutta myöskin yksi hieman ikävämpi piirre. Unelmanpehmeä ja hieman haituvainen pinta tuppaa nimittäin kuroutumaan pieniksi nukkapalleroiksi hankaukselle altistuvista kohdista. Kyljet näyttävät hieman nuhjuisilta jokaisen käyttökerran jälkeen, se etumuksen kohta, jonka eteen kerin käteni puuskaan, sentään vasta muutaman.

Olen yrittänyt raaputella ongelmakohtia hellästi kašmirkammalla, mutta hieman aristellut toimenpidettä. Kampa jättää jälkeensä kasan irtonöyhtää, enkä varsinaisesti haluaisi karstata rakasta turvapaitaani ohuemmaksi jopa useampia kertoja viikossa…

Tänä aamuna harjasin takkuja tukastani pois peilin edessä, kunnes huomasin puserossanikin hienoista nukkaa ja vanuttumista vähän siellä sun täällä. Ennen kuin ehdin asiaa enempää oikein ajattelemaankaan, kuljetti käteni kantamansa jouhiharjaksisen Mason Pearson -hiusharjan liukumaan paidan nyppykohtien yli. Jälkeen jäi vain sileää. 

Mutta harjaanpas ei jäänytkään juuri mitään! Tästä uskaltaisin vetää johtopäätöksen, että hiusharjalla silittely ei vienyt neuleestani mitään pois – se vain avasi takut.

Nukkapintaisten neuleiden kanssa kamppailevat, kaivakaahan siis aitokarvaiset hiusharjat laatikoistanne! Näppituntumalla sanoisin, että vinkki toimii parhaiten hieman suurempisilmukkaisille neuleille, oli materiaali sitten villaa tai kašmiria. Tekokuituja sisältävät eivät tunnu nypyistään oikein palautuvan: muovi ei palaudu muotoonsa millään, vaan jää törröttämään törhölleen.

Harjan tuskin tarvitsee olla juuri Mason Pearson, vaikka moista mitä lämpimimmin suosittelen ihan hiusasioihinkin. Mikä tahansa luonnonjouhiharja ajanee asiansa, tällaisella suht napakalla takkujen selvittelyyn riittivät pienet ja hellät kertasipaisut. Älä paina, älä raasta – haluat availla vanuttuneita kohtia, et tehdä niitä.

Ehkä tällä suht spesifillä vinkillä ei kannata Niksi-Pirkkaan pyrkiä, mutta toivottavasti jotakuta teistä nyppii vähemmän tämän avulla. Lisää moderneja marttaneuvoja otetaan vastaan!

black crane

3.11.2014, Klo 20:31 | Kirjoittanut

Black Crane fall 2014
blackcrane_2
blackcrane_3
blackcrane_4
La Garçonnen rekkejä taannoin selatessani törmäsin flanellihenkisestä puuvillasta valmistettuihin kaapuihin, joiden kohdalla en ihan heti osannutkaan päättää, ovatko ne mallia

a) kulttuuritantta,
b) Intian Basaari vaiko
c) just jees, ellei niitä yhdistä mihinkään huovutettuun saatika batiikkivärjättyyn.

Koska pystyin lupaamaan itselleni etten tule ainakaan lähiaikoina sortumaan kahteen viimeksimainittuun riskitekijään, päätin kiikuttaa kassalle yhden tummansinisen, pussilakanalta linjansa lainanneen mekon. (Se on muuten tuo tuossa tokassa kuvassa vasemmalla.)

Täytyy sanoa, että se oli kuulkaas hyvä veto, sillä olemme varovaisen ensikohtaamisemme jälkeen viihtyneet yhdessä jopa useampia kertoja viikossa. Oikein hyvää uskonvahvistusta läänintaiteilija-mielleyhtymiä pelänneelle tarjosivat myöskin nämä merkin varsin tyylikkäät japanilaista minimalismia henkivät katalogikuvat. Tai taidetätiä, mutta hillityssä väriskaalassa. Pidän molemmista vaihtoehdoista.

Black Cranen vaatteita saa verkkosivujen mukaan toistaiseksi näemmä vain Jenkeistä, Japanista, Kanadasta sekä Islannista (!), mutta merkin yhden koon meininki palvelee mainiosti myös nettishoppailijaa.

(kuvat blackcrane.net)

tiistain tahtotilat

28.10.2014, Klo 20:56 | Kirjoittanut

Onar / MM6 Maison Martin Margiela / Hope

– Lampaankarvainen huppu hyhmää ja viimaa vastaan (koska päähineiden tulee olla isoja ja lämpöisiä)
ONAR, 340 €, onarstudios.com

– Kaunis mutta leveysasteillemme täysin sopimaton villakangastakki (koska näillä kriteereillä todistettavasti olen villakangastakkini aiemminkin valinnut)
MM6 Maison Martin Margiela, 685 €, lagarconne.com

– 
Kiiltonahkasomisteiset köpöttelynilkkurit (koska arjessa saa olla hieman säihkettä, vaikka kyseessä olisivatkin terveyskengät)
Hope, 423 €, lagarconne.com

glossier

16.10.2014, Klo 21:00 | Kirjoittanut

www.glossier.com

Ainahan nämä meikkihommat ovat saaneet minut innostumaan, mutta näiden kohdalla meinaa jo happikin loppua. Lempparikauneusblogini (ja todennäköisesti myös sinun…) Into the Glossin luoja Emily Weiss pykäsi kasaan oman kosmetiikkasarjansa, jonka näkeminen sai kaikki kylppärin kaapissa majailevat kosmetiikkapurtiloni vaikuttamaan niin nähdyiltä.

Ensimmäiseen Glossier-satsiin tehtiin kasvosuihketta, kosteusvoidetta, tönkömpää salvaa sekä kevyttä meikkivoidetta. Ai niin, sekä ihan helkkaristi brändäystä, kaunista kuvaa sekä nättejä pakkauksia.

Kosmetiikka + tarina + jokseenkin ajan hermolla oleva graafinen ilme + hippunen hauskanpitoa = hetimulletännekaikkinyt.

Mutta komeista kuorista huolimatta uskon tuotteidenkin olevan varsin pätevää tavaraa: onhan niiden takana tyyppi, jonka suosituksesta olen oikeastaan nuo kaikki aiemmatkin lempparini ostanut.

Näitä silmäkarkkeja ei Jenkkilän rajojen ulkopuolelle vielä toimiteta, mutta jos olet sattumoisin matkaamassa New Yorkiin ennen marraskuun alkua, voit käydä hakemassa itsellesi sekä allekirjoittaneelle pussukalliset Glossieria merkin pop up -liikkeestä (123 Lafayette St.). Pliis.

Kuvat glossier.com + instagram.com/glossier

marvel gusto

13.10.2014, Klo 21:01 | Kirjoittanut

Toiseksi viimeisenä New York -päivänä se roikkui Steven Alanin ikkunassa. Niitä oli kuulemma edellispäivänä saapunut puotiin seitsemäntoista: viisitoista ennakkotilattuina.

Noin puoltatoista minuuttia myöhemmin minä roikuin ikkunassa kynsin hampain saaliiseni takertuneena. Hnnnnnggh. 

Mansur Gavriel Bucket Bag, black/gold

Kuukautta myöhemmin tajuan, että
a) Janin syntymäpäivä on huomenna,
b) minun palkkapäiväni on ylihuomenna ja
c) Marvel Guston*) kylkeen saattaa hyvinkin palaa reikiä siihen kohdistuvien vihaisten katseiden voimasta.

Kalenteri, saatana. Ensi kerralla ostan viimeisillä rahoillani sellaisen.

Mansur Gavriel Bucket Bag, mansurgavriel.com

*) = Muille Mansur Gavriel, Janille “Marvel Gusto”. Toivottavasti ihmisen on henkisesti hankalampaa myydä eBayssä selkäni takana jotain, jolle on jo ehtinyt antaa lempinimen.