Arkisto

näe metsä puilta

24.11.2014, Klo 21:33 | Kirjoittanut

Forest (http://www.forestapp.cc)

Nyt-liite vinkkasi tästä mobiilisovelluksesta jo viikonloppuna, mutta katseeni oli näemmä sittenkin päässyt irtautumaan hetkeksi somesta ja meinasin jo missata tämän kaltaisilleni kirjoitetun uutisen. Mutta onneksi en, sillä tänään olen pitänyt puhelinta pöydällä ja kasvatellut puita!

Puhelimen näpräämisestä on päässyt muodostumaan jonkinlainen paha tapa tai pakkomielle. Isommassa seurueessa osaan pitää luuria myös laukussa, mutta kotisohvalla käytöstavat ovat olleet toiset. Eniten laiminlyön puhelimella itseäni. Kysykää vain, kuinka monta laatusarjaa ja -leffaa olen katsonut Netflixistä noin 60-prosenttisesti. Lehdet päätyvät pinoihin puoliväliin asti selattuina, kirjojen lukeminen on katkonaista. Koiran nuuhkiessa lähipuiston puita sormenpääni sinertyvät niin näytön valosta kuin talvipakkasestakin.

Puhelimen piilottaminen kotiin tultaessa on tuntunut kuitenkin aivan liian ehdottomalta, enkä minä jaksa elää asioita itseltäni jyrkästi kieltäen. Joskus pitää googlata heti tärkeitä asioita ja epäolennaisuuksia, tarkistaa maailman tila, laittaa kaverille tekstari tai pitää rönsyilevää pikaviestikeskustelua yllä tuntitolkulla. Avuksihan nämä laitteet luotiin.

Pakonomainen puhelimen räplääminen minuutin välein sen sijaan harmittaa ja siitä olisi kieltämättä varaa hieman tinkiäkin. Kieltojen sijaan päätin lähestyä asiaa leikin kautta – tai siis ladata vielä yhden applikaation, johon koukuttua.

Forest istuttaa puhelimen näytöllesi puun, joka kasvaa puolessa tunnissa täyteen loistoonsa, jollet tapa sitä käyttämällä puhelintasi johonkin muuhun. Puista kasvaa joka päivä oma pieni metsäpalsta, joka on juuri niin vehreä tai pystyynkuollut kuin käyttäjänsäkin.

Sillä se lähtee millä se on tullutkin, sanovat – ehkäpä siis myös puhelinaddiktiot applikaatiolla. Suosittelen lämpimästi kaikille kohtalotovereilleni, jotka ovat missanneet liikaa tärkeitä juonenkäänteitä ja sporapysäkeitä puhelimen pauloissa ollessaan.

Forest, forestapp.cc, iOS ja Android -laitteille

pläty

16.11.2014, Klo 21:25 | Kirjoittanut

gTie Witched Platter MatLevysoittimemme on kyllä ansainnut yhden tällaisen kotimaisesta poronnahasta valmistetun.. alusmaton. Mikäs tämä nyt sitten suomeksi olisi?

Kaunis ja nerokas tuote – tarpeellinenkin vielä. Levysoittimemme mukana toimitettiin nimittäin vain joku surkea, ohut huopainen lipare, joka sähköistyy, tarttuu levyyn ja saa levyn puolta vaihtavan kiroilemaan paljon ja äänekkäästi.

(Ja kohta joku teistä kertoo, että tuo tärkeäksi lisävarusteeksi luulemamme kankaanpala on oikeasti vain joku kuljetussuojus.)

gTie Witched Platter Mat, 45 €, gtie.com

moderni martta, osa 1

6.11.2014, Klo 21:53 | Kirjoittanut

No more nukka!

Aamuhässäkässä ne parhaat oivallukset näemmä syntyvät!

Puikoilla kudotun näköisellä harmaalla kašmirneuleellani on kieltämättä monia hyviä ominaisuuksia, mutta myöskin yksi hieman ikävämpi piirre. Unelmanpehmeä ja hieman haituvainen pinta tuppaa nimittäin kuroutumaan pieniksi nukkapalleroiksi hankaukselle altistuvista kohdista. Kyljet näyttävät hieman nuhjuisilta jokaisen käyttökerran jälkeen, se etumuksen kohta, jonka eteen kerin käteni puuskaan, sentään vasta muutaman.

Olen yrittänyt raaputella ongelmakohtia hellästi kašmirkammalla, mutta hieman aristellut toimenpidettä. Kampa jättää jälkeensä kasan irtonöyhtää, enkä varsinaisesti haluaisi karstata rakasta turvapaitaani ohuemmaksi jopa useampia kertoja viikossa…

Tänä aamuna harjasin takkuja tukastani pois peilin edessä, kunnes huomasin puserossanikin hienoista nukkaa ja vanuttumista vähän siellä sun täällä. Ennen kuin ehdin asiaa enempää oikein ajattelemaankaan, kuljetti käteni kantamansa jouhiharjaksisen Mason Pearson -hiusharjan liukumaan paidan nyppykohtien yli. Jälkeen jäi vain sileää. 

Mutta harjaanpas ei jäänytkään juuri mitään! Tästä uskaltaisin vetää johtopäätöksen, että hiusharjalla silittely ei vienyt neuleestani mitään pois – se vain avasi takut.

Nukkapintaisten neuleiden kanssa kamppailevat, kaivakaahan siis aitokarvaiset hiusharjat laatikoistanne! Näppituntumalla sanoisin, että vinkki toimii parhaiten hieman suurempisilmukkaisille neuleille, oli materiaali sitten villaa tai kašmiria. Tekokuituja sisältävät eivät tunnu nypyistään oikein palautuvan: muovi ei palaudu muotoonsa millään, vaan jää törröttämään törhölleen.

Harjan tuskin tarvitsee olla juuri Mason Pearson, vaikka moista mitä lämpimimmin suosittelen ihan hiusasioihinkin. Mikä tahansa luonnonjouhiharja ajanee asiansa, tällaisella suht napakalla takkujen selvittelyyn riittivät pienet ja hellät kertasipaisut. Älä paina, älä raasta – haluat availla vanuttuneita kohtia, et tehdä niitä.

Ehkä tällä suht spesifillä vinkillä ei kannata Niksi-Pirkkaan pyrkiä, mutta toivottavasti jotakuta teistä nyppii vähemmän tämän avulla. Lisää moderneja marttaneuvoja otetaan vastaan!

black crane

3.11.2014, Klo 20:31 | Kirjoittanut

Black Crane fall 2014
blackcrane_2
blackcrane_3
blackcrane_4
La Garçonnen rekkejä taannoin selatessani törmäsin flanellihenkisestä puuvillasta valmistettuihin kaapuihin, joiden kohdalla en ihan heti osannutkaan päättää, ovatko ne mallia

a) kulttuuritantta,
b) Intian Basaari vaiko
c) just jees, ellei niitä yhdistä mihinkään huovutettuun saatika batiikkivärjättyyn.

Koska pystyin lupaamaan itselleni etten tule ainakaan lähiaikoina sortumaan kahteen viimeksimainittuun riskitekijään, päätin kiikuttaa kassalle yhden tummansinisen, pussilakanalta linjansa lainanneen mekon. (Se on muuten tuo tuossa tokassa kuvassa vasemmalla.)

Täytyy sanoa, että se oli kuulkaas hyvä veto, sillä olemme varovaisen ensikohtaamisemme jälkeen viihtyneet yhdessä jopa useampia kertoja viikossa. Oikein hyvää uskonvahvistusta läänintaiteilija-mielleyhtymiä pelänneelle tarjosivat myöskin nämä merkin varsin tyylikkäät japanilaista minimalismia henkivät katalogikuvat. Tai taidetätiä, mutta hillityssä väriskaalassa. Pidän molemmista vaihtoehdoista.

Black Cranen vaatteita saa verkkosivujen mukaan toistaiseksi näemmä vain Jenkeistä, Japanista, Kanadasta sekä Islannista (!), mutta merkin yhden koon meininki palvelee mainiosti myös nettishoppailijaa.

(kuvat blackcrane.net)

tiistain tahtotilat

28.10.2014, Klo 20:56 | Kirjoittanut

Onar / MM6 Maison Martin Margiela / Hope

– Lampaankarvainen huppu hyhmää ja viimaa vastaan (koska päähineiden tulee olla isoja ja lämpöisiä)
ONAR, 340 €, onarstudios.com

– Kaunis mutta leveysasteillemme täysin sopimaton villakangastakki (koska näillä kriteereillä todistettavasti olen villakangastakkini aiemminkin valinnut)
MM6 Maison Martin Margiela, 685 €, lagarconne.com

– 
Kiiltonahkasomisteiset köpöttelynilkkurit (koska arjessa saa olla hieman säihkettä, vaikka kyseessä olisivatkin terveyskengät)
Hope, 423 €, lagarconne.com

glossier

16.10.2014, Klo 21:00 | Kirjoittanut

www.glossier.com

Ainahan nämä meikkihommat ovat saaneet minut innostumaan, mutta näiden kohdalla meinaa jo happikin loppua. Lempparikauneusblogini (ja todennäköisesti myös sinun…) Into the Glossin luoja Emily Weiss pykäsi kasaan oman kosmetiikkasarjansa, jonka näkeminen sai kaikki kylppärin kaapissa majailevat kosmetiikkapurtiloni vaikuttamaan niin nähdyiltä.

Ensimmäiseen Glossier-satsiin tehtiin kasvosuihketta, kosteusvoidetta, tönkömpää salvaa sekä kevyttä meikkivoidetta. Ai niin, sekä ihan helkkaristi brändäystä, kaunista kuvaa sekä nättejä pakkauksia.

Kosmetiikka + tarina + jokseenkin ajan hermolla oleva graafinen ilme + hippunen hauskanpitoa = hetimulletännekaikkinyt.

Mutta komeista kuorista huolimatta uskon tuotteidenkin olevan varsin pätevää tavaraa: onhan niiden takana tyyppi, jonka suosituksesta olen oikeastaan nuo kaikki aiemmatkin lempparini ostanut.

Näitä silmäkarkkeja ei Jenkkilän rajojen ulkopuolelle vielä toimiteta, mutta jos olet sattumoisin matkaamassa New Yorkiin ennen marraskuun alkua, voit käydä hakemassa itsellesi sekä allekirjoittaneelle pussukalliset Glossieria merkin pop up -liikkeestä (123 Lafayette St.). Pliis.

Kuvat glossier.com + instagram.com/glossier

marvel gusto

13.10.2014, Klo 21:01 | Kirjoittanut

Toiseksi viimeisenä New York -päivänä se roikkui Steven Alanin ikkunassa. Niitä oli kuulemma edellispäivänä saapunut puotiin seitsemäntoista: viisitoista ennakkotilattuina.

Noin puoltatoista minuuttia myöhemmin minä roikuin ikkunassa kynsin hampain saaliiseni takertuneena. Hnnnnnggh. 

Mansur Gavriel Bucket Bag, black/gold

Kuukautta myöhemmin tajuan, että
a) Janin syntymäpäivä on huomenna,
b) minun palkkapäiväni on ylihuomenna ja
c) Marvel Guston*) kylkeen saattaa hyvinkin palaa reikiä siihen kohdistuvien vihaisten katseiden voimasta.

Kalenteri, saatana. Ensi kerralla ostan viimeisillä rahoillani sellaisen.

Mansur Gavriel Bucket Bag, mansurgavriel.com

*) = Muille Mansur Gavriel, Janille “Marvel Gusto”. Toivottavasti ihmisen on henkisesti hankalampaa myydä eBayssä selkäni takana jotain, jolle on jo ehtinyt antaa lempinimen.

eläinten päivänä tapahtunutta

4.10.2014, Klo 16:41 | Kirjoittanut

Dr. Martens "Pascal", 159 €, beamhill.fi

Jaah, mitkäs nämä ovat? Näyttävät herkullisilta, mutta muistelen, että tämänkaltaiset välipalat ovat aiemmin saaneet isäntäväen huutamaan ja murjottamaan.

Nike Air Max 1, 145 €, beamhill.fi

Ja toiset! Tajuatteko, dorkat, montako Ikean leluhiirtä näiden hinnalla olisi saanut tuotua meikän teloitettavaksi?

Beamhilliin oli tullut varsin messeviä kenkiä. Kaupan tarjonta on todistettavasti parempi kuin koko Manhattanin yhteensä: ihan vaan perus-mustia naisten Air Maxeja etsittiin sieltä oikein toden teolla, mutta tuloksetta. Glitteriä, kiiltonahkatehosteita ja pinkkejä korostusvärejä sen sijaan olisi kyllä löytynyt…

Ja Dr. Martensit! Pehmeänahkaisina versioina eivät ole yhtä rajut kuin ne ihan alkuperäiset, mutta kyllä näilläkin seinää potkii näiden sisäänajon luulisi olevan rutkasti kivuttomampaa touhua.

Dr. Martens “Pascal”, 159 €, Nike Air Max 1, 145 €, beamhill.fi

(Eikä syytä huoleen: Kaapo sai kyllä upouuden Ikean leluhiiren eläinten päivän – ja lauantain – kunniaksi. Kuviin asti ei sen raukkaparan elämänkaari valitettavasti yltänyt, tälläkään kertaa.)

yks vielä

29.9.2014, Klo 21:31 | Kirjoittanut

Ilmari Tapiovaara - Crinolette (1962), Artek

Johan sitä ihan pienen hetken jo tuntuikin siltä, että huonekaluhommat alkaisivat olla mallillaan ja kotikin kohta kondiksessa. Sen tiedän, että tämä sopisi meille aivan täydellisesti, mutta vielä pitäisi keksiä, että mitähän nurkkaa tämä tällainen sitten oikein mahtaisi tulla somistamaan.

Samapa toisaalta se. Siitä tulisi minun lempinurkka.

Artek “Crinolette” (Ilmari Tapiovaara, 1962), 1 490 €, finnishdesignshop.fi

la garçonne nyc

25.9.2014, Klo 21:41 | Kirjoittanut

La Garçonne NYC

Kymmenentuhannen kalorin ruokakuviamme Instagramin puolella nähneet sen saattoivatkin jo päätellä: häämatkallamme suuntasimme Manhattanin paratiisisaarelle. Tuttu paikka tarjosi yhä vain uutta ja ihanaa nähtävää sekä tehtävää, joten viimeiseksi jäi tuskin vielä tämäkään retki.

Uudeksi kohteeksi to-do -listallemme päivittyi reilut kolme kuukautta sitten ovensa avannut puoti, joka olikin minulle jo vanha tuttu, lemppari jopa. Nettikauppasuosikeistani suosikein La Garçonne päätti nimittäin laajentaa toimintaansa kivijalkaan ja avasi ensimmäisen oman liikkeensä Tribecaan!

La Garçonne NYC

Omaan makuuni kerrassaan täydellisen tarjonnan verkkokauppa oli kuratoinut valikoimastaan napakan ja pelkistetyn otannan supertyylikkääseen, galleriamaiseen liiketilaansa. Siis kuinkas muutenkaan. Nettipuolen villeimmät viritykset oltiin jätetty tämän kokonaisuuden ulkopuolelle, rekit oltiin täytetty simppeleillä, ylellisillä mutta kekseliäillä luomuksilla. Ja sekös minulle passaa – viimeaikoina olen enimmäkseen viettänyt musta-harmaa-valkeaa kautta tai yhdistellyt reippaasti tummansinistä tummansiniseen.

Mutta olipahan kuulkaas IHANAA päästä viimein kasvotusten sellaisen puodin kanssa, jonka valikoimaa on kytännyt netistä vähintäänkin viikoittain ja jo vuosien ajan. Siis ne niiden lookbookit… Ah! Vaikka himotuksia ja ihastuksia yhteisen yksipuolisen historiamme varrelle on mahtunut takuulla satoja, tilauksia olen liikkeestä tehnyt vain yhden. Euro- ja skandimerkkejä suosivan jenkkipuodin ongelmana kun ovat tukevat tullimaksut ja tuplaverot, niin minkäs teet.

La Garçonne NYC

Mutta paikan päällähän tilanne oli tietysti täysin eri… Paitsi että ai niin, eihän minulla siellä tietystikään ollut varaa kaikkeen, toisin kuin mielikuvissani täällä kotona haikaillessani.

Taktisesti palkkapäivän aamuun sijoittamamme vierailu Mekkaan sai kuitenkin kauniin ja arvoisensa lopun kassalta: löysin liikkeestä heidän oman merkkinsä La Garçonne Modernen hiirenharmaan ja höyhenenkevyen kašmirneuleen, jonka tulette näkemään ylläni aina ensi vuoden ensimmäiseen hellepäivään saakka.

Visiitin arvoinen kauppa niin netissä kuin paikan päälläkin, ettenkö sanoisi!

La Garçonne, 465 Greenwich Street, New York / lagarconne.com