Menin tänään töiden jälkeen Stockalle tarkastamaan Samuji-tarjonnan, josta kävimmekin jo keskustelua kommenttiboksissa.
Vaatteita oli tarjolla harmillisen vähän, hinnat olivat kieltämättä korkeampia kuin mitä niiden ajattelin olevan eikä mikään sitä ihanaa ruskeaa nahkalaukkua lukuunottamatta onnistunut tällä kertaa säväyttämään meikäläistä. Ok, vikaa oli myös katsojassa – pidemmän malliset jakut eivät tähän mennessä ole sopineet lyhyelle selälleni, olkaimettomia mekkoja en käytä, trikoiset tunikamittaiset raitapaidat jo tympäisevät ja nirsknarsk. Toivottavasti koko mallisto tulee myyntiin jonnekin, haluan nähdä myös ne ihastelemani vaatteet jotka olen nähnyt lookbook-kuvissa ja näytöksessä.
Stockmannille pisteet toki siitä, että suomalaisia pienempiä merkkejä on valikoimiin otettu. Miksi minusta tuntuu kuitenkin siltä, että näin on tehty jotenkin pakon edessä, ”no, nyt on jotain kotimaistakin sitten” -hengessä”? Minnan, Ivana Helsingin, Samujin ja Tiia Vanhatapion vaatteita on kutakin hyvin suppea valikoima, jokaiselle on varattu yksi rekki ja rekit on sysätty mielestäni hieman piiloon valtaväyliltä. No, hissien edessähän ne ovat joo, mutta kyllä liukuportailla kolmoseen tullut sai hieman etsiskellä suomalaisia pienempiä merkkejä.
Miten olisi ylpeä, valoisa ja sijainniltaan keskeisempi Suomen nuoret toivot -nurkkaus? Ruotsin ”vastaavat” Acne, Whyred ja Dagmar ovat siellä D&G:n, Dieselin, See by Chloén ja Armanin vieressä, köh köh.
Kauniista ”osta kotimaista” -aikeistani huolimatta maaottelu päättyi tällä kertaa Ruotsin voittoon, kun päädyin sovituskoppiin Whyredin mekon kanssa. Jos joku olisi vuosi sitten väittänyt minun hankkivan ensi helmikuussa samettista eläinkuosia, enpä olisi uskonut. Tässä sitä nyt sitten kuitenkin ollaan tiikeriä päällä. Miau. Matsku on rayon-puuvilla -sekoitetta, ymmärtääkseni aito tiikeri olisi voinut olla hivenen epäeettinen materiaalivalinta.
Mikäpä on tuomionne tiikerille?
Kiinnostuin välittömästi sanan ”sametti” kohdalla. Peukku!
Olen yrittänyt syksystä asti löytää mustaa samettimekkoa, mutta ei tärppää, ei. Ylipäänsä yllättävän vähän niitä on ollut tarjolla siihen nähden että sametin pitäisi olla kovinkin hip materiaali, ja sitten kun matskuksi en haluaisi sitä kaikista kiiltävintä lurppasamettia. Pitääkö tässä tosiaan kaivaa unholaan jäänyt ompelukone ja tehdä itse? Tai sitten voisin hankkia samettitiikerin loimen minäkin.
Hyvä samettitiikeri! :)
Aagh, kiersin Stockan pari päivää sitten sisäänostajia kiroten. Juuri tuo nuukailu mielenkiintoisten suomalaisten suunnittelijoiden kohdalla + se, että muilta valikoimaan otetuilta kivoilta merkeiltä poimitaan ne turvallisimmat ja mitäänsanomattomimmat jutut. Ja sama laukuissa, kengissä kuin vaatteissakin… Marc, Chloe.. goes Global Sport! Poikkeuksena tietenkin sellaiset kappaleet, joista merkki näkyy kadun toiseen päähän! Räyrr ja nyyh.
Eeva, ovathan nuo raidat tuossa mekossani ns. nuoltua samettia mutta jostain hämärästä syyystä tämä ei mua haittaa :D Itsekin haluaisin saada Minimarketin lempimekkoni myös samettisena, mutta jännää kyllä, ei ole vielä tärpännyt. Joku päivä, joku päivä. Toivottavasti, ainakin. Itse en tumpelona yritä, suosittelen samettitiikerikolttua :D
Vasilisa, sinulla on pointti tuossa – aika varman päälle pelattua ja varovaista on sisäänosto. Ymmärrän toki, että tässä on niitä taloudellisiakin tavoitteita.. Mutta voi toki olla, että yleisön ns. aliarviointi ja tarjonnan pelkistäminen siihen ns. varmaan kamaan voi olla lopulta tappiollisempaa kuin varman päälle pelaaminen.
Oh well, mitään en ole koskaan sisäänostanut enkä tiedä sen hölkäsen pöläystä siitä, mikä todella myy ja mikä on kannattavaa.. Laajemman tarjonnan perään vain kitisen, kun tiedän ettei moista todennäköisemmin tavaratalon rekiltä tule löytämään. Vallan päteviä toki ne suunnittelijoidemme (mallistoja täydentämään tarkoitetut?) perusvaatteetkin ovat, mutta kun he tekevät paljon muutakin… Ja ne perusvaatteetkin mielestäni ansaitsisivat enemmän kuin yksinäisen tangon nurkassa.
Toivon ja peräänkuulutan uskallusta ostaa sisään tekijöiden todellista osaamista ja niitä todellisia taidonnäytteitä! Edelleen toivon myös kunnollista, näyttävää asettelua suomitoivoille – mikä imagonnostatus perinteikkäälle tavaratalolle, toivottavasti myös myyntiä edistävä toimenpide kotimaisille pienemmille merkeille. Pois tuo ”no näitäkin pitää nykyään kuulemma olla” -mentaliteetti, omat osaajamme kunnolla framille vaan.
Kenties kunnollisella esiinpanolla ne vaatekappaleet, jotka eivät ole silkkaa mustaa trikoota saattaisivat myydä enemmänkin…? Tuskin se taloa vielä tappaisi, jos uskaltautuisi kokeilemaan nuorten suomalaisten esittelyä suuremmalle yleisölle hivenen rohkeammin. No, kitisen tässä omiani, mutta suosittelen oppiretkeä länsinaapuriin, missä paikallisia, pienempiä merkkejä nostetaan esiin isommin ja rohkeammin ”jos me emme, kuka sitten” -mentaliteetilla. Pieni riskinotto – talolle, joka moiseen pystyy – voinee jopa kannattaa.
Pienet, hyvää jälkeä tekevät suomalaiset suunnittelijat tarvitsevat ison tavaratalon tukea – iso, hieman varman päälle pelaava ja vähän itsestäänselvyyksiin jämähtänyt tavaratalo taas tarvitsee mielenkiintoisten tekijöiden tarjontaa näyttääkseen kyntensä. Win-win, sanon minä. Stocka, käykää Tukholmassa ja katsokaa, miten paikalliset suuret tavaratalot tukevat omiaan. Jos me emme tee sitä, kuka tekee?!
Tässä kuvassa sun hiusten ”tummuus” tulee paremmin esiin. Oikein hyvä! Sopii sulle. Mekossakaan ei oo mitään vikaa.
Laik, laik, laik! Olen ihan hurahtanut tuohon Whyrediin nykyään :D
Samujia ryhdytään tietääkseni myymään myös Japanissa, mutta missäköhän siellä? Olen nimittäin Tokiossa suuremman osan maaliskuuta, ja käivisin mielelläni kurkkaamassa mitä siellä on tarjolla.
[…] myöskin häkeltynyt – miten siellä Stockalla onnistui olemaan tarjolla vain niitä (sinänsä ihan hienoja) Samuji-vaatteita, jotka eivät sattuneet kolahtamaan […]
[…] tiikerimekko (vai seepraako tuo kuosi nyt on, ota näistä sitten selvän) ansaitsi paremmankin kuvan. […]
Heidi, viiveellä kiitos! :)
Susie, sama homma – Whyred miellyttää. Pistähän kyselyä Samujille, meiliosoite nettisivuilla! (Ps. Tokiossa suurimman osan maaliskuusta – ärrinmurrin, oon kade!)
Inke, justiinsa rustasin – kerron mitä vastataan :) Älä ole kauhean kade, pelkään, että Tokio on niin kallis paikka, että siellä hengittäminenkin maksaa :/ joten konkurssi voi hyvinkin uhata! Tosin selvitin jo muutaman A.P.C:n puodin sijainnin ihan mukamas muuten vaan…
Susie, hahah – klassinen ”no siis varmuuden vuoksi”… Nautihan reissustasi, haaveena olisi joskus selviytyä itsekin sinne saakka! Kyselen sitten vinkkejä :)
Mr Samuji vastasi ihan itse :) Tai on ainakin allekirjoitus oli hänen :D
”Kiitos kivasta viestistä!
Mallistoa myy Japanissa Tokiossa Beamsin Fennica myymälä – tietysti aika suppealla sortimentillä;)
Mutta kuitenkin. Suuntaa sinne!
ja ah- ihanaa Tokion kevättä toivoo
Samu
Samuji”
Susie, no sinne sitten! Hyvä lisä ihanaan Tokion kevääseen :)