Mehustelen vielä hieman uutta huiviani. Paitsi että pidän valtavasti tuosta kuosista, olen myös äärimmäisen kiitollinen siitä että se
a) mahtuu tappelematta ja tunkematta toppatakkini sisään niin, ettei kauluksesta pääse tuulemaan sisään
b) on niin tiukkaa tavaraa ettei siitä huivistakaan pääse tuulemaan läpi
c) on mielestäni jotenkin niin söötti että vieläkin ilahdun joka kerta sen nähdessäni.
Plus tuo kuosi onnistuu jotenkin piristämään mustaa superlämmintä möhkötakkianikin kepeydellään, ainakin kuvittelen niin. Kumma kyllä – ei vielä jurpi talvi laisinkaan, paitsi ehkä hieman tuo paikoittainen liukkaus. Haaveilen kenkiin kiinnitettävistä mummopiikeistä. Yhdet lipat jo vedettynä.
Mahottoman kaunis sää oot. Ja huivis kans. Tänään mietin, kun kaikki julistivat pihalle menemisen mahdottomaksi, että en kyllä suostu liittymään kuoroon. Pihalla on kaunista ja mulla on villahuivi. Näillä mennään.
<3
Annu, hihii, kun peittää puoli päätä hupulla ja loput huivilla :D Kiitos <3
Mutta joo, tänä talvena tuntuu ihan samalta - en suostu liittymään kuoroon. Valtaosasta poiketen tuskailin niitä hyperhelteitä, vähempikin olisi mulle riittänyt. Nautiskelen pakkasesta sitten, saatanpa kävellä töistä kotiin tänäänkin. Tällaiset -15 asteen pakkaset ovat ihan siedettävät, kun kerrostaa sukkahousuja, laittaa päälle toppatakin ja kiskoo huivia ja pipoa pään suojaksi. Olipas pirtsakka olo, kun pääsi sitten sisältä lämpöön.. Vaikkei ulkona viettänytkään kuin puolisen tuntia. Mielummin pakkanen ja lunta kuin nollakeli ja harmaata loskaa!
stellagee, <3. Nähdäänkö pian?