Kaksi siivottua vaatekaappia ja viisi kiertoonlaitettua vaatenyssykällistä myöhemmin olin kuulemma ansainnut palkinnon. Olen melkoinen hamsteri ja tavarankätkijä, minulle raivaaminen tässä mittakaavassa oli todellinen urotyö.

Eikä muuten itketä tai tule ikävä meiltä pois muuttaneita vaatteita, kun katselen tätä Peter Jensenin mekkoa joka haettiin eilen kotiin estämään ikävää kaikua tyhjentyneeseen vaatekaappiin. Hieman 60-lukulainen, mutta tämä ei sentään sula jos nojailen epähuomiossa lämpöpatteriin – esikuvistaan poiketen mekko on sataprosenttista villaa. Tykkään myös niin kovasti tuosta hapsuvyödetaljista, vastoin ennakkoluulojani se olikin kaiken maailman muhkuroille varsin armollinen eikä alleviivaava. Kiitos jäätelökesä 2010….

Ihanan kiltti vaate, säädylliset hihat ja pieni pyöreä kaula-aukko tasapainottavat minimittaista helmaa. Taidan kuitenkin varoa yhdistämästä tätä kovin hipahtaviin korkkareihin välttääkseni naamiaisviboja (helppoa, koska en muistaakseni omista moisia) ja valitsen kengiksi jotain matalaa – broguesit tai loaferit. Lämmikkeeksi ehdottomasti villatakki, harmaa CDG mielessäin. Ja eiköhän tuon muuten saa pieneen juhlaankin puettua… Asusteita tai varsinkaan koruja mekko ei yksinkertaisuudestaan huolimatta mielestäni kaipaa, tuntuisi jotensakin turhalta lastata helmiä kaulaan kilpailemaan tuon vyödetaljin kanssa. Muutenkin korut ja huivit ovat viime aikoina meikäläistä tökkineet – kaikki ylimääräiset härpäkkeet ja killuttimet ovat tuntuneet jotenkin niin liialta, niin turhalta. Paitsi eräs tietty pieni oranssi rannerengas, mutta se onkin sitten luku erikseen.

Mutta juu – asusteilla tai ilman, olen tästä aivan pähkinöinä. Jos luopuminen on näin palkitsevaa, taidan aloittaa uuden kaappienruoppauskierroksen saman tien. Peter Jensen näköjään kiinnostaa tänä syksynä. Jänskää, olen pitänyt hänen vaatteitaan aiemmin suurilta osin liian kikkailtuina ja kirjavina. Näin se mieli muuttuu.. Tai ne vaatteet.

Peter Jensen -mekko Beamista.