Tämä todennäköisesti on yksi monipuolisimpia, hallituimpia ja hauskimpia asuja, jonka olen elämäni aikana nähnyt. Mielestäni on aivan uskomatonta, kuinka sulavasti kaikki värit, materiaalit ja kuosit sointuvat yhteen ilman, että kokonaisuus kärsisi. Itse epäilen suuresti, että olisin pystynyt keksimään mitään vastaavaa… Omassa rajoittuneessa maailmassani raidallinen solmiokin monesti on jo liikaa.
Onneksi on The Sartorialist tällaisia huippuonnistumisia ikuistamassa.
Wohoo! Acne on laittanut nettikauppansa uusiksi – ihan vaan tiedoksi, jos joku teistä ei muka istunut koneen ääressä sormi refresh-nappulalla moista ihmettä (ja kevätuutuuksia) odottamassa. Syynä tähän tiedotteeseen ei – vastoin oletuksianne – ole pelkästään se, että tämän blogin pitäjät ovat acnepäissään.. Tuotekuvat vaan ovat vihdoin ja viimein sen kokoisia, että niistä a) saa selvää ja b) niiden perusteella ehkä uskaltaa oikeasti tilata jotain.
Tällä hetkellä saitti on juntturassa ja toimii jos on toimiakseen, mutta eiköhän tilanne korjaannu lähituntien tai -päivien aikana.
Nyt poistumme keittiön puolelle, asettelemme luottokorttimme vedellä täytettyyn pakasterasiaan ja säädämme pakastimen ”freeze”-moodiin.
Tammikuun loppupuoli: jotain tiettyä etsivän huonointa shoppailuaikaa. Kaupat ovat täynnä alekamaa, eikä siinä noin periaatteessa ole mitään valitettavaa, mutta.. Kaikki kelpo tavara taisi mennä jo tovi sitten. Nyt alennusprosentit ovat suurempia ja todennäköisyys sille, että joku ne vaatteet vielä kotiinsa veisi taitaa pienentyä koko ajan.
Summa summarum: tarvitsisin todella tavallisen mustan hameen. Kaupoissahan on aina mustia hameita? No, eipä taida olla – ainakaan niin tavallisia kuin minkä minä tarvitsisin. Tällä kertaa malli ei saisi olla kellohame, tulppaani tai muu muhkea, vekitetty ja jännittävä versio.. Nyt pitäisi löytää tavallinen kynähame, jonka materiaali olisi arjessa toimiva mutta pieneen juhlaankin taipuva, jonka pituus olisi juuri sopiva… Ja ehkä siinä voisi olla vielä joku pieni jippokin erottamassa sen kaikista maailman miljardeista muista mustista hameista.
Kevätmallistoja ja kesäisiä mustia hameita odotellessa keskityn tuijottelemaan hassuja esineitä, jotka saavat hymyn kasvoille. Kuten esimerkiksi tämä pyyhe, se on huikea. Ei ehkä mitään keräiltävää ja klassista sarjaa, mutta onhan tällaisillekin hetkensä.
Ja niin – jos se hame sattuu tulemaan jossain teitä vastaan niin kertokaa sille, että täällä on kaappi täynnä paitoja ja villatakkeja joita ei voi käyttää ilman sen työpanosta.
Art Production Fund Yoshitomo Nara Towel, $95, openingceremony.us
Ei – otsikko ei viittaa PlayStationiin tai muihin konsolipeleihin, vaan erääseen aiempaan postaukseen. Tuolloin vatvoin aivan upeita Paul Smithin ruskeita, varrellisia nyörikenkiä, jotka näin jälkiviisaana olisi pitänyt klikata kotiin ennen kuin ne myytiin loppuun. Samaisessa postauksessa mainitsin myös, kuinka tyytyväinen olen ollut omistamiini hyvin samanlaisiin mustiin kenkiin ja uhosin että, ”huvittaisi tilata lähes samanlaiset, mutta ruskeana”. Pari kuukautta myöhemmin tämä toive toteutui lukijan vinkistä. Kiitos Joonas!
Kengän malli on jo entuudestaan tuttu, nahka aivan yhtä pehmeää kuin mustassa parissa ja ruskean sävykin on juuri oikea. Yhdistäisin nämä mielelläni vaaleisiin farkkuihin, Gitman Vintagen kauluspaitaan, tummanharmaaseen pikkutakkiin ja Dries Van Notenin laukkuun. Pienenä yksityiskohtana lisäisin vielä tummanpunaisen huivin.
Kumipohjat näihin pitäisi vielä kai teettää – vai mitä mieltä te olette? Koulukuntiahan on (ainakin) kaksi: toiset väittävät pelkän nahkapohjan riittävän, toiset päällystäisivät kenkäosankin kumilla ellei se vaikuttaisi ikävästi ulkonäköön. Miten te teette?
Pahoittelumme eilisestä blogihiljaisuudesta, mutta joskus ruoka vaan on niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Suosittelemme mitä lämpimimmin Taidehallin yhteydessä toimivaa ravintola Farangia, jossa tarjoiltava ruoka edustaa kuulemma kaakkoisaasialaista tyylisuuntaa. Ruuan alkulähteillä emme ole vierailleet, joten makujen autenttisuutta emme kykene vahventamaan, mutta oli miten oli – kielen ne veivät mennessään.
On niin virkistävää saada ravintolassa ruokaa, jonka kaltaista ei tällainen intohimoinenkaan kotikokki taitaisi aikaiseksi saada. Makuyhdistelmät ovat hyvällä tavalla niin kaukana kaikesta totutusta, että molempien kasvoilla oli koko ajan tyhmän yllättynyt ja onnellinen hymy. Siis myös Inken, vaikka söikin samoja annoksia jo toista kertaa. Taas piti valita listalta sitä pehmeäkuorista taskurapua kirpeänmakeantulisenpehmeän salaatin kera, pääruuaksi mystisen mureaa karamellipossua – ei se aina kuulkaa vaihtamalla parane. Jälkkärit olivat ihan ok mutta eivät jättäneet jälkeensä suurempaa himoa tai pysyvää muistijälkeä… Ensi kerralla täytynee ottaa niiden sijaan vielä kolmas jaettava pääruoka tai useammasta lajista koostuva maistelumenu.
Josko sitä tänään sitten tekisi sitä pestopastaa…
Kuinka liikuttavia nämä keraamiset, kuulemma esikuviensa kokoiset keksirasiat ovat? Okei, en ole tähän mennessä kokenut suurta tarvetta yhden keksin sisäänsä vetävälle keksirasialle, mutta taatusti näille muuta käyttöä löytyisi. Hiuspinnit pinkkiin vohveliin, päänsärkypillerit pyöreään hillosilmäiseen keksiin… Siinäpä ne käyttötarkoitukset näille taisivatkin sitten olla. Söpöjä joka tapauksessa, tällä hetkellä tunnen pakottavaa tarvetta klikata tuo hillotäytteinen Ballerina-keksi kotiin. Om-nom-nom…
Robert Archard -keksirasiat, £20/kpl, beyondthevalleystore.com
Sisustusklassikoita mukana kannettavassa koossa – tykkään! Harmi, että nämä jalometalleista valmistetut miniatyyrituolit maksavat kuitenkin jokainen vähintään saman verran kuin esikuvansa. Noh, ajatuksen tasolla.. Kun vielä puuttuvat ne keittiön tuolitkin.
Bruxe Design Tiny Little Chairs, $180 – $2,500, bruxedesign.com
Kaunista katseltavaa. Toki enimmäkseen vaatteista johtuen, mutta arvostan myös pelkistettyä esillepanoa. Kaikki vaatteet ovat yhdisteltävissä toisiinsa tai käytettävissä erikseen. Kyllä – moiseen pyrin itsekin omilla ostoksillani, mutta keskittymiskyky ostoksilla valitettavasti välillä herpaantuu valitettavasti.. Haluan nämä kaikki. Paitsi junamieslätsän.
Jan jo esittelikin A.P.C.:n ensimmäiset maistiaiset miesten malliston puolelta ja löytyiväthän ne naistenkin ensimmäiset mallistonpalaset netistä, kun hieman etsiskeli. Poikkeuksellisen kylmä talvi on varmaan jäädyttänyt sieluni ja sydämeni, sillä vaikka kyseessä on ikilempparini A.P.C., en kilju riemusta. Tai sitten tällä viikolla ei vaan kelpaa mikään…
Yllä parhaat palaset tällä hetkellä saatavilla olevasta todistusaineistosta. Vasemmanpuoleisen asun laittaisin säiden salliessa mieluusti päälleni heti huomenna, musta mekko on oikein skarppi ja yleensä hieman pelkäämäni leopardikuosikin rauhoittuu vihreän ja beigen sävyiseksi väritettynä.
A-hem… No joo, nämäkin ovat ihan jees – taattua A.P.C.:tä, vaikkei mikään näistä koltuista saa minua laskemaan kalenteristani päiviä kesään. Tai edes kevääseen.
Mutta kuinkas sitten kävikään? Loppumallisto oli suoraan sanottuna sen verran jäätävää kamaa, että en jaksa edes nähdä photoshop-vaivaa niiden eteen saastuttaakseni blogiamme. Mystisiä huoltomiehen haalareita, maastokuviota, amerikkalaisturistiksi stailattu malli… Jos tässä on kevään tarjonta, voi tätä talvea venyttää puolestani vielä parilla kuukaudella. Pieni toivonkipinä täällä kuitenkin vielä kytee: A.P.C. on yleensä esitellyt kausimallistonsa aina ainakin kahteen erään jaettuna, ehkäpä helmet ovat vielä jemmassa.
(kuvat Highsnobette)
Filippa K parhaimmillaan: ajatonta, rauhallista, tyylikästä, puhdaslinjaista, klassista – raikasta mutta jokseenkin perinteistä. Raitapaidat näyttävät aina hyvältä, beigellä trenssillä harvoin epäonnistuu totaalisesti, ruskea laukku on hieno ja fiilis kuvissa hyvä. Aivan loistavaa!
Harmi vaan, että edelliset helmet piti tonkia tällaisen shaiban seasta. Kiitos ankeasta vihreästä hienostuneesta morsiusneitoasusta, aikuisten potkupuvuista sekä oikeanpuolimmaisesta asukokonaisuudesta, jonka suunnittelija on oletettavasti inspiroitunut Hennesin ja Gina Tricotin jokavuotisista pikkujoulumallistoista.
No joo, tuomitkaa itse – hyvien hetkien ja pohjanoteerausten lisäksi mallistossa oli luonnollisesti Filippa K:n ikuiset perustrikoot kauden väreissä (mm. pinkki, oliivi ja turkoosi, oih ja voih..) sekä niitä jakkupukuhousuja siitä kiiltäväpintaisesta materiaalista, joka kerää ainakin koirankarvaa ja toimistopölyä paremmin kuin mikään vaateharja konsanaan.
Ensisilmäyksen perusteella menisin väittämään, ettei kovin moni ensi kevään vaateostoni tule välttämättä tapahtumaan Filipan tangoilta, varsinkin kun laatu on kiukuttanut viime aikoina niin meitä kuin muita. Parhaissa paloissa on todella ainesta, ikävää kun niitä sattui tämän näytön perusteella mukaan vain muutamia.
(kuvat Filippa K)
Pinnallinen,
syvällinen,
onnellinen.
Yhteys: your@issues.fi
16th Collection A.P.C. Acne Chanel Comme des Garçons Converse Engineered Garments Fifth Avenue Shoe Repair Filippa K Gitman Vintage J. Lindeberg l.a. Eyeworks Marc by Marc Jacobs Minimarket Monki Mulberry Opening Ceremony Our Legacy r by 45rpm Whyred
