speed

Vaikka olen luvannut itselleni, että yritän pitää bloggaamiseni edes jotenkin tyyli- ja kauneusasioihin liittyvänä, on tarina tältä aamulta jaettava.

Seisoa pojotin silmät ristissä bussipysäkillä kello 7.15, kuten joka ikisenä arkiaamuna. Pysäkkini on hieman haastava – kaupunki- ja seutuliikenteen pysäkkikatokset ovat vierekkäin ja aamuruuhkan aikaan pysäkeille pysähtyy monesti useampikin bussi yhtäaikaa. Oman bussin bongatakseni seisoskelen aina mahdollisimman hyvän näköyhteyden tarjoavalla paikalla kärkkyäkseni tuon noin kerran tunnissa palvelevan ihmelinjan saapumista. Useimmiten onnistun, saan hypittyä ja huidottua auton pysähtymään ja ottamaan minutkin kyytiin, joskus olen tosin jäänyt kuskilta huomaamatta.

Tänä aamuna ei ihan natsannut. Kaksi bussia oli pysäkillä yhtäaikaa. Niiden väliin jääneestä pienestä raosta näin oman bussini ajavan tyylikkäästi pysäkin ohi talla pohjassa – kukaan ei saanut edes mahdollisuutta näyttää pysähtymismerkkiä. En tiedä, oliko kyseessä vahinko, oliko kuski täysi puusilmä vai oliko hän havainnut jatkuvan pysähtelyn haittaavan määränpään saavuttamista ennätysajassa. Lausuin hiljaa mielessäni pari kirosanaa ja kysäisin joka aamu kanssani pysäkillä päivystävältä pojalta, tapahtuiko äsken näkemäni tilanne oikeasti vai olinko vielä unenpöpperössä.

Hämmentäväksi homma muuttui, kun toisen pysäkille pysähtyneen bussin kuski huutaa minulle ja käskee hypätä kyytiin – ”ehkä me saadaan se vielä kiinni!”. Muut pysäkille jätetyt häkeltyivät ehkä vielä allekirjoittanuttakin enemmän, koska jäivät monttu auki pysäkille toljottamaan näkemäänsä mystistä ilmestystä – joukkoliikenteen uhrien suojeluspyhimystä.

Hyppäsin kiireesti etupenkille, kuski kurvasi matkaan. Kaasujalkaa varsinaisesti säästelemättä hän ajaa posotti määrätietoisesti kohti seuraavaa pysäkkiä. Roikuin hengessä mukana pidellen tolpasta kiinni ja muistelin hymyssä suin Speed-leffan linja-auton kaahailua. Takaa-ajotilanteen ympäristöystävällinen joukkoliikenneversio! ”Seuratkaa tuota… bussia!”

…No okei, ihan rajoitusten mukaan kuski ajoi, mutta tavoitimme karkulaisen. Huikkasin nopeat, ällistyneet kiitokset ja otin pari juoksuaskelta (tällä kertaa pysäkille pysähtyneeseen) takaa-ajon kohteeseemme. Mikä todennäköisyys, että tällainen joukkoliikenteen huippuhetki sattui juurikin Autottomalle päivälle? Kiitos kuski, ehdin perille, pelastit päiväni ja sain kerrankin olla se hauskin aamukahvipöydässä.

No, jotta pysyisimme edes löyhästi aihepiirissämme kiinni, aion tällä köykäisellä aasinsillalla viedä jutun takaisin tyyliasioihin:

Näillä ei juosta bussien perässä.

Minimarket Jodhpur Boot

Oh yes I did. En malta enää olla hiljaa. Paketti luvattiin saapuvaksi syyskuun loppupuolella, odotan kuin kuuta nousevaa. Niissä ei ole vetskaria takana, kuten keväällä missaamissani Minimarketeissa – mutta nämäpä saattavat olla vieläkin hienompi versio.

(kuva Minimarket)

Kommentoi

  1. :D Hauska tarina! Kirjoitelkaa ihmeessä muustakin kuin tyylistä, tälläiset ovat viihdyttävää luettavaa :) Ja voi miten ihanat kehgät! Otitko mustat vai punaiset?

  2. Hahaha, nauroin ihan ratketakseni! Osaat vaan kertoa niin hyvin :D Keep up the good work.

  3. kerrankin ihana bussikuski! mistäköhän tollasia löytyisi lisääkin…

  4. h, pitäydyin tutussa linjassani – otin mustat. Tietty :D

    Cvalda, kiitos :) Bussikuski oikeasti pelasti päivän – ei tuollaista vaan tapahdu… Sorruin jopa laittamaan kiitostekstarin Metron tekstaripalstalle, oh dear!

    iida, en tiedä, mutta jos löydät, kerro minullekin :)

  5. Uskomaton bussikuski! Ihana! Kunpa tuollaisia löytyisi enemmänkin–jopa tervehtiminen on joillekin yksilöille näemmä kovin vaikeaa. Terveisin eräs joka tervehtii joka aamu iloisesti bussikuskia ja saa useimmiten takaisin joko häpeämättömän mulkaisun tai juron yrähdyksen……..

    Minimarketin kengät kuuluvat omallekin toivelistalle, mutta opiskelijabudjetti ei taida taipua. Anyway, ihanat kengät, ja sopivat luultavimmin aika täydellisesti Acnen neulemekkoihin!

  6. Hauska tarina, lisää näitä. Omat kokemukseni pääkaupunkiseudun bussikuskeista ovat aivat toista laatua, jotta kiva kuulla positiivisiakin juttuja. Vaikka kerran kyllä ratikkakuski (nainen) ylllätti kalastajatorpan päättärillä pyytämällä 3 veen tyyttäilemään ja kokeilemaan millasta ohjaamossa on. Oltiin ihan äimänkäkenä ja poika polleana kokemuksesta.

    Täällä kehäkolmosen ulkopuolella (lue: Keski-Suomessa) ovat bussikuskit toista maata. Kuskeilta löytyy sanavalmiutta ja positiivista palveluasennetta vaikka muille jakaa.

    Ja kengät on ihanat!

  7. Voi vinde mikä tarina! Hahah! Toivottavasti kirjoitatte jatkossakin näitä arjen sattumuksia tai vastaavia – te todella osaatte kirjoittaa; seurasin tarinaa jännityksestä täristen kuin joskus alta kouluvuotiaana… moiseen ei moni pysty!

    Jäin ainoastaan miettimään, miten se toinen bussikuski tiesi, että juuri sinä olit jäänyt siitä edellisestä bussista? Vai sattuiko se kuulemaan sinun kommenttisi sille pojalle, kun hänen autonsa ovi oli auki? Oli miten oli, mieletön kuski! Kunpa hänenlaisiaan olisi enemmän… kuten Kid, myös minä tervehdin aina, aamulla, päivällä, illalla linja-autokuskia, kun nousen autoon. Yhtä lailla saan tervehdykseeni vastaukseksi useimmiten äkäisen mulkaisun tai totaalisen välinpitämättömyyden. Toki bussikuskeissa on myös poikkeuksia, joista jotkut tervehtivät. Mielenkiintoista on, että useimmat heistä ovat maahanmuuttajataustaisia…

    Minimarketin kengät, vau! Minä olin aivan valmis ostamaan vaaleanharmaat Carin Westerit, mutta en uskaltautunut edes sovittamaan niitä, koska niissä on KARVAVUORI, eikä sellaisille talvikengille ole nykytalvisin juurikaan tarvetta. Nyyh. Mutta takaraivossani tykyttävät edelleen ne Whyredin Gren High’t, jo kuukauden takaa. Pitänee ymmärtää, että ne on hankittava.

    Vai?

  8. Ei en kestä!! Tarinasi palautti uskoni hetkellisesti joukkoliikenteen kuljettajiin. Itse olen lähinnä viime vuodet ollut yhtäaikaisesti huvittunut ja surullinen siitä, että enää bussikuskit eivät edes osaa kertoa kysyjälle oman linjansa reitistä. Ennen bussikuskit olivat hyvä kohde tien kysymiselle, jos sattui etsimään esimerkiksi urheilukenttää jossain lähiössä, jossa ei koskaan ollut käynyt ennen. Nykyisin he eivät useinkaan osaa edes sanoa ajavatko Kurvin jälkeen Mäkelänkatua vaiko kohti Lahdentietä. Jos nyt edes ymmärtävät kysymystä.

  9. Kid, itsekin yllätyin puhuvasta bussikuskista :) Toisaalta, jos asettaa itsensä heidän saappaisiin… Ehkä se joka ikisen naaman tervehtiminen päivästä toiseen saattaa alkaa jossain välissä hieman tympimään. Varsinkin, kun suurin osa asiakkaistakaan ei sano kuskille mitään.

    Kenkiä odotan kuumeisesti ja joo – uskon, että niistäkin on hyvää seuraa neulemekoilleni! Ja saa luvan ollakin… Uskon viihtyväni noissa kolmessa neulemekossa koko talven, toivottavasti saan joskus laitettua jotain muutakin päälleni. Kiva, jos edes kengät välillä vaihtuvat.

    Piksi, awww – iloinen ylläri, veikkaan että muksu oli todella riemuissaan.. Itsekin saattaisin olla :D

    Vimps, voi kiitos – lupaan naputella jatkossakin arjen draamaa kaiken tyylivouhotuksen keskelle, jahka jälleen sattuu ja tapahtuu.

    Se bussikuski taisi paitsi nähdä pysäkille jääneiden häkeltyneet ilmeet ja mun ottamat kaksi epätoivoista juoksuaskelta, myös kuulla puhinani avonaisesta ovesta. Ehkä hän katsoi parhaaksi yrittää pelastaa tilanteen kun 160 cm silkkaa kiukkua alkoi muuttua kasvoiltaan jo pelottavan punakaksi…

    Itse asiassa noissa Minimarketeissa on kuulemma myös jonkinlainen vuori, ei ehkä ihan yhtä pörheä kuin niissä Westereissä.. Näin ne lauantain Kymppi-reissulla, hienot olivat Westeritkin. Veikkaan, että itse tulen tykkäämään vuorellisuudesta, eivätpähän jalat palele… Ja kuulun muutenkin siihen kastiin, joka vetää näköjään jo syyskuussa sukkisten ja kenkien väliin puuvillaiset nilkkasukat ”ihan varmuuden vuoksi”. Ja niin, kengät ovat pehmoisemmat jalassa! (Ja niin, onpahan tekosyy hommata keväällä vielä yksi pari – ”vuoreton” ;))

    Mä sanon että hommaa ne Whyredit, kuolasin niitä taas eilen kun ne esiintyivät Olivian Stella-jutussa. Nehän menevät ihan kaiken kanssa! Olet haaveillut niistä niin kauan, että nyt taitaa olla tosi kyseessä.

    Tiina, just ton takia kokemus oli ihan pakko jakaa.. Kiva, kun välillä asiat sujuvat kaikkien odotustenkin yli! Oma työmatkalla käyttämäni bussireitti on ilmeisesti melkoisen hylkiö – bussia ajaa joka kerta eri kuski, bussi on muistini mukaan tämän puolentoista vuoden aikana vetänyt ainakin neljä kertaa jostain risteyksestä ohi ja pari pysäkkiä tuntuu jäävän väliin joka päivä :D Puhumattakaan siitä, että kuskit eivät koskaan muista avata takaovea… Tai siitä, että reitillä käytettävä kalusto vaikuttaisi olevan kertaalleen Venäjälle myytyä ja sieltä takaisin ostettua. Puuh.

    Silti mielummin bussilla kuin omalla autolla! (Eikä mulla sitä paitsi ole edes ajokorttia.)

  10. Vaikka vilukissa minäkin olen, kengissä en nykyään kestä lämpöisiä vuoria – mun jalat tuppaavat hikoamaan kovin herkästi. Olenkin koko kesän (ja vielä tänäkin aamuna!) tupsutellut jalkatalkin kanssa, ja se on onneksi toiminut hyvin. Nyt mietin pää punainsena, pitäisikö talkita jalat silloinkin, kun kiskon taas sukkikset jalkaan… nimittäin sukkahousut jalassa jalat vasta hikoavatkin, argh. Tämä pitänee testata.

    Eli olen vielä perjantaina kiitänyt töissä ja kaupungilla varpaitani vilautellen, maanantainakin tarkeni hyvin. Tänään oli oli kirpeämpää keliä, joten jalkaan päätyivät umpinaiset kengät, mustat spittarit! Ne ovat tosi kivat ja vähän erinäköiset kuin ballerinat, ja käytän niitä, koska en ole vielä löytänyt niitä mieleisiäni matalia nauhakenkiä, jotka voisivat edelleen olla siniset tai harmaat. Mutta ilman sukkia mennään, koska jalassa on farkkuleggarit. Olen muuten tietoisesti vältellyt liian lämpimiä ja umpinaisia asuja ja kenkiä, koska haluan nauttia näistä viime päivien upeista keleistä. Ehdin kyllä käyttää sukkiksia, saappaita ja villahuiveja vielä kyllästymiseen asti… kohta niidenkin aika on, ja se on kivaa, koska en ole vielä pukeutunut täysin syksyisesti.

    Mutta ne Gren High’t. Olet aivan oikeassa siinä, että ne käyvät kaikenlaisten asujen kanssa ja näyttivät Stellankin jalassa hyvin maukkailta. Ne ovat klassikkoainesta, ja taidan rakastaa niitä päivä päivältä enemmän. Eikä mulla ole yksiäkään vastaantapaisia maihareita, ei edes prätkäsaappaita, joten… täytyy toimia.

    Kiitos Inke kannustuksesta!

  11. Ihana tarina ja ihana bussikuski! Näitä juttuja lisää :)

  12. Vimps, eikö tunnukin kamalalta ajatukselta laittaa ihan normaalit sukat jalkaan? Paljaat nilkat.. Pakko yrittää sinnitellä vielä tovi :D Noihin Acnen nilkkureihini oon kyllä tukkinut siis sukan estämään hölskymistä ja vähän sukkista suojaamaan, mutta siis sukka ihan normaalikäytössä… Argh. 6 kuukautta sitä sitten edessä, taas kerran.

    Nyt eletään muuten sitä kivointa aikaa, kun voi käyttää neuleita mutta ei tarvitse laittaa takkia, huivinkin voi laittaa kaulaan ilman että hiki valuu ulkosalla. Pitkitän takitonta kautta vielä tovin, sitten fiilistelen vähän syystakkeja.. Ja talvitakki käyttöön vasta kun on pakko. Paitsi että sovittelin mun A.P.C. -rakkautta tänään, ja salaa toivoin vähän kylmempiä kelejä. Unelmatilanne olisi siis kylmempää ilmaa vyötäröstä ylöspäin ja helle polvien alapuolelta maan tasalle? Ballerinat ja talvitakki? Yeees. Vaikuttaisi olevan ihan toimiva yhdistelmä, jos uskoo sokeasti katalogi- ja editorialkuvien mystistä säätöntä maailmaa :D

    Grenit. Kerrohan, kun päräytit!

    Vendaval, ai kun kiva että säkin eksyit tänne :)

  13. Ha haa, oot kyllä ihan huippu! Ja tämä blogi, ihana! Bongasin täältä unelmakenkänikin, kiiitos vinkistä!

  14. Embus, cheers, kiva jos blogi kelpaa! Mitkä unelmakengät? Nuo Minimarketit vai jotkut muut? :)

    Sivuhuomautuksena – en ole vieläkään saanut noita kenkiä. Toimitukset ”ehkä ensi viikolla”, pari vk myöhässä alun alkaenkin pitkän toimitusajan jälkeen. Jee, ehkä ensi syksyksi.

  15. […] Odottelen Minimarketin kiilakorkojani edelleen. Tilasin ne 15. syyskuuta, jolloin toimitusajaksi lupailtiin kuun loppupuolta. […]

  16. […] Puolentoista kuukauden odotus palkittiin vihdoin – sain noutaa Minimarketin kiilanilkkurini postista viikon viimeisen työpäivän kunniaksi. Okei, kengissä ei ehkä ole samaa italialaisen käsintehdyn kengän charmia kuin Acnen tekeleissä, mutta niissä on paljon muuta hyvää. Kenkä näyttää hyvinkin mieluisalta, tuntuu jalassa hyvältä… Paitsi että kymmenen sentin ja aiemmin harjoitellun seitsemän sentin koron hallitsemisen välillä on noin valovuoden ero. Toivottavasti kukaan ei todistanut puujalkakävelyäni S-Marketissa aiemmin illalla. […]