Tässäkö se on? Tie keski-ikäisten salaiseen maailmaan? Kyllä. Tai siis, ainakin jos kollegaltani kysytään.

Hänen mielestään poolopusero on synkän keski-iän tunnussymboli –  kaikki toivo on menetetty sillä sekunnilla, kun tämä astetta korkeampi kaulus tulee kiskottua pään yli mahdollista kalkkunakaulaa peittämään. En uskaltanut pyytää häneltä tarkempaa määrittelyä keski-iästä, mutta rivien välistä pystyin kuitenkin lukemaan hänen määrittelynsä tarkoittavan sitä, ettei yhtäkkiä yksinkertaisesti enää välitä oikeastaan mistään. Ei ainakaan omasta olemuksestaan, tulevaisuudesta saatika ulkonäöstä.

Jaa, kaikki nämä merkitkö elämänhalun loppumisesta on nähtävillä pelkästä poolokauluksesta? Kauheaa, kuinka paljon yksi näinkin kauniilta päällisin puolin vaikuttava neulepusero voi saada aikaiseksi.

Kollegani varoitteluista huolimatta palan halusta uhmata kohtaloani. Kuvassa omat tämän hetken suosikkini: vasemmalla S.N.S. Herningin kalastajaneule ja oikealla vuorostaan Nigel Cabournin tulkinta. Vinkkejäkin otetaan vastaan –  mikä on sinun suosikkisi? Peittyvätkö sillä keski-ikä, ensimmäiset harmaat hiukset, niskassa painava asuntolaina sekä se, että nykyään perjantai-iltaisin jäisi mieluiten kotisohvalle?