moderni martta, osa 1

No more nukka!

Aamuhässäkässä ne parhaat oivallukset näemmä syntyvät!

Puikoilla kudotun näköisellä harmaalla kašmirneuleellani on kieltämättä monia hyviä ominaisuuksia, mutta myöskin yksi hieman ikävämpi piirre. Unelmanpehmeä ja hieman haituvainen pinta tuppaa nimittäin kuroutumaan pieniksi nukkapalleroiksi hankaukselle altistuvista kohdista. Kyljet näyttävät hieman nuhjuisilta jokaisen käyttökerran jälkeen, se etumuksen kohta, jonka eteen kerin käteni puuskaan, sentään vasta muutaman.

Olen yrittänyt raaputella ongelmakohtia hellästi kašmirkammalla, mutta hieman aristellut toimenpidettä. Kampa jättää jälkeensä kasan irtonöyhtää, enkä varsinaisesti haluaisi karstata rakasta turvapaitaani ohuemmaksi jopa useampia kertoja viikossa…

Tänä aamuna harjasin takkuja tukastani pois peilin edessä, kunnes huomasin puserossanikin hienoista nukkaa ja vanuttumista vähän siellä sun täällä. Ennen kuin ehdin asiaa enempää oikein ajattelemaankaan, kuljetti käteni kantamansa jouhiharjaksisen Mason Pearson -hiusharjan liukumaan paidan nyppykohtien yli. Jälkeen jäi vain sileää. 

Mutta harjaanpas ei jäänytkään juuri mitään! Tästä uskaltaisin vetää johtopäätöksen, että hiusharjalla silittely ei vienyt neuleestani mitään pois – se vain avasi takut.

Nukkapintaisten neuleiden kanssa kamppailevat, kaivakaahan siis aitokarvaiset hiusharjat laatikoistanne! Näppituntumalla sanoisin, että vinkki toimii parhaiten hieman suurempisilmukkaisille neuleille, oli materiaali sitten villaa tai kašmiria. Tekokuituja sisältävät eivät tunnu nypyistään oikein palautuvan: muovi ei palaudu muotoonsa millään, vaan jää törröttämään törhölleen.

Harjan tuskin tarvitsee olla juuri Mason Pearson, vaikka moista mitä lämpimimmin suosittelen ihan hiusasioihinkin. Mikä tahansa luonnonjouhiharja ajanee asiansa, tällaisella suht napakalla takkujen selvittelyyn riittivät pienet ja hellät kertasipaisut. Älä paina, älä raasta – haluat availla vanuttuneita kohtia, et tehdä niitä.

Ehkä tällä suht spesifillä vinkillä ei kannata Niksi-Pirkkaan pyrkiä, mutta toivottavasti jotakuta teistä nyppii vähemmän tämän avulla. Lisää moderneja marttaneuvoja otetaan vastaan!

mason-pärsson

Mason Pearson Handy Bristle B3Monen vuoden haluaminen päättyi palkkapäivänä tehtyyn puolihuolimattomaan verkkotilaukseen. Mason Pearsonin kulttihiusharjaa on ylistetty niin hulppein sanankääntein jokaisessa mahdollisessa mediassa, että himoni sikahintaista hiusharjaa kohtaan pääsi kasvamaan sietämättömiin mittasuhteisiin. Klik.

Tuotesuositukset ovat nimittäin heikko kohtani. Rakastan lukea juttuja, joissa tyylikäs tyyppi raottaa laadukkaalle muotilehdelle peilikaappinsa ovea vinkkejään jakaen. Niistä listoista tallennan sitten mieleeni brändejä, joita ei ihan joka kempparista saakaan. Netti kun tuo kaiken niin kovin, kovin lähelle…

Eniten pidän kulttituotteen maineen saavuttaneiden juttujen kokeilemisesta. Virheostoksen riski on aika pieni, jos suosituksia tuotteelle on sadellut vuosikymmenien ajan. Tunnustan pitäväni myös siitä pienestä yhteenkuuluvuuden tunteesta, jonka noista eleganttien ranskatarten ja menestyksekkäiden amerikkalaisneitojen antamista tuotesuosituksista saa, kun huomaa läträävänsä kylppärissään ihan samoilla rasvoilla. Että jos joku sattumalta tulisi kysymään meikäläisen tuotesuosituslistaa, niin olisin aivan valmiina hommaan vaivalla hankittuine Marvis-hammastahnoineni ja Mason Pearson -hiusharjoineni.

(Menestykseen ja henkiseen kasvuun tähtäävien mielikuvaharjoitteiden sijaan olen näköjään treenannut tilanteen, jossa pääsen esittelemään luottokosmetiikkatuotteeni. Apua.)

Aika ironista, etten osaa nyt sanoa kuka ihailemistani tyylikuningattarista olisi tästä harjasta minulle sitten vinkannut… Ehkäpä se on niillä kaikilla, kyseessä kun kuulemma on hiusharjojen Rolls Royce. Mutta nyt kun kysyitte (köh), niin minäkin jakaisin mieluusti kokemukseni tästä harjojen harjasta:

”Käytän Kiehl’sin shampoota ja hoitoainetta. Kampaajalla käyn kerran kahdessa kuukaudessa, jossa hiusteni väriä pidetään yllä ohuin raidoin. Hiusten laittamisen suhteen olen melkoisen huoleton: pesun ja kevyen föönäyksen lisäksi harjaan hiuksiani Mason Pearsonin villisianjouhista tehdyllä hiusharjalla, joka hieroo päänahkaa rentouttavasti ja jättää hiuksiini hienon kiillon. Muotoilutuotteita en juuri käytä, suihkaus Elnettiä riittää.”

(Tähän väliin kuvitelkaa valokuva, jossa olen pariisilaisessa kattohuoneistossa valkoisessa puuvillaisessa kauluspaidassa. Sohvapöydällä kimppu hennon vaaleanpunaisia pioneja, muotilehtiä, Chanel 2.55 sekä jonkun aivan vieraan suvun ”perintökoru”.)

Mutta hei, näin kavereiden kesken: kallis harja, mutta vaikuttaisi olevan hintansa väärti. Laadukas ja kaunis. Hieroo päänahkaa superrentouttavasti. Aitokarvaisena sähköistää hiuksia hieman, mutta vain hetkellisesti. Tukka jää mielestäni kiiltävämmäksi. Iso peukku.

Mason Pearson -harja, esim. sempleandsemple.com