joulumieltä jakoon

Viikko sitten maanantaina blogin sähköpostiin oli tupsahtanut oikein poikkeuksellisen hauska ja piristävä viesti blogia lueskelevalta Lauralta. Hän oli piipahtanut Hakaniemen Fidassa, bongannut hyllystä nätit ja hyväkuntoiset viininpunaiset naisten brogues-kengät, jotka olivat kaupan kymmenen euron pilkkahintaan. Lauralle kengät olivat kuitenkin valitettavasti liian pienet. Harmi, sillä olisi niiden suonut sopivan ihmiselle, joka näkee vaivaa tehdäkseen jotain kivaa: hän laittoi minulle kuuman kenkävinkin sähköpostiin, kun muisti lukeneensa pienistä jaloistani.*

Olin jo aivan varma, että myöhästyin ja kengillä on jo uusi koti jossain: viime tiistaina oli itsenäisyyspäivä ja Fida suljettu, keskiviikosta perjantaihin notkuin töissä niin pitkään etten ehtinyt putiikkiin aukioloaikojen puitteissa. No, lauantaina olisi noin periaatteessa ehtinyt, mutta perjantaina oli työpaikan pikkujoulut (eikä siitä sitten sen enempää).

Tänään olin jo melkein kotiovella, kunnes muistin kengät, vilkaisin kelloa ja käännyin kannoillani kohti Fidaa. Huonon sisälukutaitoni johdosta etsiskelin kenkiä tovin väärästä hyllystä (niin, ”takana olevassa kenkähyllyssä”, ei ”oven vieressä olevassa”) niitä löytämättä. Ehdin jo harmistua, mutta terrierin luonteeni laittoi kiertämään koko puljun.

Löytyi toinen kenkähylly, löytyivät kengät. Hurjan nätit, vieläpä! Pohjassa luki 37 ja olin varma tappiostani: minulla on aikojen saatossa tainnut olla yksi pari kenkiä koossa 37. Myin ne juuri eteenpäin, olivat liian suuret vaikka laitoin pohjallisetkin. Sovitin kuitenkin, kun olin niiden perässä liikkeelle kerran lähtenytkin.

Joten kiitos Laura, et ainoastaan löytänyt minulle hienoja kenkiä, löysit myös ensimmäiset minulle sopivat kolmeseiskat! Löin kympin tiskiin ja nyt olen hykerrellyt kotosalla tunteroisen uusista kengistä ja Lauran kauniista eleestä johtuen.

Nyt tekee hirveästi mieli vinkata jollekulle jostakin ja laittaa hyvä kiertämään – ei se minulta ainakaan pois ole. Kaipaako joku jotain? Jollakulla jotain hukassa? Kenelle voisin laittaa tämän hyvän mielen eteenpäin?

Lauralle vielä kerran lämmin kiitos ja rutkasti joulumieltä!

*) ps. Kuluneen kuukauden ajan blogiimme on päädytty 148 kertaa hakusanoilla ”issues pikku jalat”. Pikku-Jalat Ykkönen ja Kakkonen ovat otetut huomiosta ja miettivät, vieläkö ehtisivät tekemään joululevyn ja oheismateriaalia.

Kommentoi

  1. Ihana tarina! Ihana Laura! Kamala maanantai pelastettu ja usko ihmisiin palautettu.

    Itse olen metsästänyt yli vuoden jotakin vähän tylsempää, nimittäin erästä H&M:n vanhan malliston takkia. Kyseessä tietenkin se kananmunanmuotoinen lössykkä jota varmaan joku miesmuoti-ihminen inhoaa (sehän peittää kaikki naisten muodot jne) mutta olen itse niiin ihastunut siihen. Muistan kuinka se silloin aikoinaan tuli myyntiin, vuosi taisi olla 2008 ja oli niin tyyris että päätin jättää ostamatta. Olihan se kuitenkin hei hooetämmän takki… Niinpäniin. Tässä sitä nyt ollaan haikailemassa sen saman takin perään. Pari kertaa olen ollut lähellä päästä siihen käsiksi, mutta aina joku on napannut sen nenäni edestä tai koko on ollut aivan liian suuri. Ehkä vielä jonain päivänä…
    http://i44.tinypic.com/27zglys.jpg Jos siis näkyy tuota kuvan takkia (oli myynnissä myös mustana, aivan sama kumpi väri) niin saa raportoida.

    (itseasiassa h&m:llä on nyt melko samantapaista takkia myynnissä, mutta siinä taskut ja napit ovat paljon enemmän näkyvissä josta en tykkää.)

    tulipa pitkä tarina yhdestä vaivaisesta takista… kaikenlaisia pakkomielteitä ihminen voikin kehittää ruotsalaisen ketjukaupan vaatteista. voi minua hassua

  2. Voi, minulla on pikku jalkojen lisäksi pikku hartiat, rinnanympärys ja vyötärö, joten haeskelen aina ja useasti mustia bleisereitä ja puuvillaisia (ynnä silkkisiä) paitoja koossa 32 / UK 4. Sekä tietysti täydellisiä mustia mekkoja, jotka ratkaisevat kaikki pukeutumisongelmat bad hair daysta, synttäreistä ja sukujuhlista lentokonematkustamiseen. Olen muodin moniongelmainen, kun koon lisäksi minulla on rajoitteeni budjetin (opiskelija) ja laadun (ei tekokuituja) ja tyylin (ei tylsää, ei liian räikeää) suhteen.

    Kiva, että hyvä kiertää! Hyvää joulukuuta.

    -Elina

  3. Ihana tarina ja ihana Laura!! ”Issues pikku jalat” nauratti :D

  4. Vuosien ajan olen etsinyt Tuomo Ahon loppuunmyytyä suomennosta Thomas Hobbesin Leviathanista. Käytetystä kirjasta en ole halunnut maksaa kymppiä enempää, siksi se on jäänyt hankkimatta. Nyt kuitenkin inspiroiduin tästä ja tilasin sen itselleni, vähän kalliimmalla. Budjetti ei kiitä, minä kiitän!

  5. Hyvä Laura ! Hyvä kiertoon, sitä on liikkeellä liian vähän. Ja jumalaisen kauniit kengät.

    Olen haaveillut herrainkengistä jo pitkään, mutta en ole löytänyt mieleisiä. Ja jos olen, niin ei ole ollut enää kokoja jäljellä – sitä 37. Tarjontaa on, mutta kun olen luonut itselleni liian selkeän kuvan mitä haluan, niin niitähän ei löydy. Ehkä ne vielä kävelee vastaan joskus. Emme luovuta.

  6. ninapa, voi – minäkin muistan tuon takin! Olet juuri valjastanut itsellesi toisen silmäparin etsintöihin.. Vinkkaan, jos tulee vastaan :)

    Elina, tsaijaijai! Täältä henkistä tukea ongelmien kanssa kamppailuun.. Jalat kokoa 35,5-36 tuntuvat aika pieneltä ongelmalta, useimmista kengistä kun valmistetaan sentään sitä kolmekutosta.

    Piritta, niin just – ihana Laura! Pikku-Jalkojen lisäksi mietiskelen, kuka googlaa ”jackrussellinterrieri Robertia” 40 kertaa kuukaudessa. Onhan tuo meidän Poopi kyllä koirista paras, mutta mikä tämä fanijoukko on? Ei tämä pelkällä perhepiirillä selity :D

    Salla, no nyt se on tulossa, eipähän tarvitse harmitella myöhemmin kun ei enää mistään löydy.. Vaikka nyt hieman jouduit kipurajasta tinkimäänkin. OK, ehkä se oli hintavahko käytetyksi kirjaksi, mutta jokainenhan määrittelee lopulta itse tavaroiden todellisen arvon. Yhdelle joku voi olla roskaa, toiselle se voi olla jotain kauan metsästettyä, josta olisi valmis maksamaankin.

    Riesu, hurjan nätit ne mielestäni myös ovat, Laurallakin oli hyvä maku ;) Osallistun etsintöihisi varmaan parhaiten postaamalla tänne säännöllisesti kuvia herraskaisista jalkineista – ehkäpä joskus vielä osuu kohdalle, kuka ties. Emme luovuta!

  7. […] kevään koittaneen. Aamulla kaivoin kaapista ensimmäistä kertaa jalkaani nämä broguet, jotka eräs ihana lukija minut neuvoi itselleni noutamaan. Taitavat olla kevään […]