inke / 10.02.2011

jääkiitäjä

Niin, ostin sitten mummopiikit. Äiti varmaakin hykertelee mielissään – mitäminäsanoin.

Ensisijainen tarkoitukseni on kuitenkin pitää piikit tiukasti lenkkeilykäytössä. Katkaisin luovan, muutaman kuukauden mittaiseksi venyneen juoksutaukoni tiistaina. Syitä taukoon on monia, talvi on ollut flunssainen, kelit jäiset ja ikävät.. Lisäksi olen todella hyvä keksimään niin päteviä tekosyitä, että uskon ne lopulta itsekin täysin sinisilmäisesti.

Läksinpä siis tiistaina minäkin lenkille, kun Jan oli sopinut lähtevänsä juoksemaan kaverinsa kanssa. Mikään ei revi sohvan pohjalta yhtä hyvin kuin ryhmäpaine! Sattuipa vaan niin sopivasti, että vaikka läksin matkaan vartin herrojen jälkeen, päädyimme samalle reitille ja törmäsimme toisiimme heti ensimmäisessä risteyksessä. Suunta oli sama, lähdin juoksemaan samassa rykelmässä. Hivenen kilpailuhenkisenä ihmisenä roikuin kyydissä Töölönlahden ympäri, kasvojen menettämisen pelossa en uskaltautunut ottamaan kävelyaskelia tai hidastamaan tahtiani. Kun talven mittaan kuntoilleet (no olen minäkin sentään body flow -tunneilla hieman käynyt) jatkoivat toiselle kierrokselle, katsoin parhaaksi lähteä kotia kohti.

Sitten tuli alamäki, melkein kaaduin mutta onneksi ehdin heittäytyä maahan selälleni makaamaan ennen moisen tapahtumista. Säikähdyksen varjolla sallin itselleni minuutin kävelyä, sitten hölkkäsin hissukseen kotiin peläten murtumia ja muita jäävammoja.

Selittelen tässä itselleni etteivät mummopiikit voi olla niin mummot, koska sain vinkin sieltä somesta. Kaveri postasi kuvan omista piikitetyistä lenkkareistaan Facebookiin, minäkin halusin omat. Itse asiassa ostin piikit (pyytämättä ja yllättäen) myös Janille, mutten vielä ole aivan täysin vakuuttunut josko hän niitä suostuu käyttämään. Että kiitos vaan vinkistä, Jussi!

Toivottavasti toimivat – en ole vielä testannut koska piti siivota, pestä pyykkiä, lukea lehteä ja vähän kolotti pikkurilliäkin.

Ice Runner -mummopiikit lenkkareihin, 14,95 €, clasohlson.fi

inke / 09.02.2011

09/02/11

Illalla Marimekko juhlistaa uuden liikkeensä Marikulman avajaisia, meilläkin on kunnia mennä nostamaa malja uudelle lippulaivaliikkeelle. Liekö sitten teemaan sopivaa vaiko häikäilemätöntä kosiskelua, mutta tietty laitan päälleni Marimekkoa.

Sitä paitsi mekollani on maritarina.

Olisikohan ollut kevättä 2007, kun kalenteriin oli merkitty jotkut keskivertoa tärkeämmät kinkerit ja omat synttärijuhlatkin jo häämöttivät. Olin iskenyt silmäni kauniiseen, kukikkaaseen Samu-Jussi Kosken Marimekolle suunnittelemaan mekkoon merkin verkkosivuilla ja päätin rajoitetusta opiskelijabudjetistani huolimatta sellaisen itselleni saada.

Niinpä suuntasin ystävättäreni kanssa Marimekon Espan liikkeeseen ja mekkotangolle. Oma kokoni vielä löytyi, marssin innoissani sovituskoppiin. Harmikseni – no okei, puoliksi iloissani – huomasin koon olevan minulle liian iso, kaula-aukko laskeutui sellaisille seutuville ettei mekossa ainakaan pyhäkouluun olisi asiaa. Myyjätär lupasi hakea pienemmän koon, mutta tulikin takaisin suru-uutisten kanssa: ei ole enää meillä, eikä ole muuten muuallakaan Suomessa.

No hö, tuumasin mielessäni, kunnes myyjättärellä välähti. Itse suunnittelija sattui olemaan sillä hetkellä liikkeessä tekemässä ikkunasomistuksia – hänestähän saattaisi olla apua. Siinä minä pieni Samu-Jussi -fani sitten seisoskelin ujona ja hykerrellen mekko päällä, kun suunnittelija saapui harsimaan mekon nuppineuloilla minulle sopivampaan malliin. ”Sopii sinulle oikein hyvin”, totesi Koski – mitäpä siihen vastaankaan väittämään. Liikkeen oma ompelija (mikä katoava luonnonvara!) fiksasi mekon ohjeistuksen mukaan pienemmäksi parissa päivässä ja minä sain asuni juhliin.

Ja niitä juhlia mekolle onkin sittemmin kertynyt: niiden synttäreiden lisäksi olen vastaanottanut mekossa (toistaiseksi) viimeisen koulutodistukseni, juhlinut isän 60-vuotissyntymäpäivät, tanssannut muutamat kesäkinkerit ja piristänyt monta arkista päivää hivenen paremmaksi.

Parasta lienee kuitenkin se, että aina mekon nähdessäni mieleeni palaa tuo hauska pieni Carrie Bradshaw -hetki Suomen malliin. Mielenkiinnolla aina tarkastelen Marimekon mallistot läpi, tänä keväänä odotuksia kohdistuu myös Samujin ensimmäiseen mallistoon.

Mekko Marimekko
Kengät Acne
(Tukka tummempi – ettekö tekään huomaa?!)

Marimekon Marikulma (Pohjoisesplanadi 33) avaa ovensa huomenna 10.2.

inke / 08.02.2011

hope a/w 2011

Minimarketin lisäksi myös Hope taisi jättää näytöksen väliin viimeviikkoisilla Tukholman muotiviikoilla ja päätti esitellä syysmallistonsa tyylitellyn videon muodossa. Vai oliko heillä videoesityksen lisäksi näytöskin, kuka tietää?

Mitähän tästä mikroilmiöstä pitäisi sitten päätellä? Onko laadukkaan videon tekeminen huomattavastikin halvempaa kuin näytöksen järjestäminen? Saavuttaako videolla enemmän huomiota kuin perinteisellä mallien lavalle marssittamisella? Kiinnittääkö videon katsoja kuitenkaan huomiota ns. oikeisiin asioihin eli niihin esiteltäviin vaatteisiin vai rakennellaanko tässä hypeä ja mielikuvia? Kauanko väki jaksaa innostua videoista? Jaksaako oikeastaan nytkään?

Acnen näytöskaupunki on nykyään Lontoo, moni muu mielenkiintoisista ja tunnetuimmista länsinaapurin muotimerkeistä katsoo tärkeämmäksi tehdä videon näytöksen sijaan… Ovatko Stokiksen muotiviikot pikkuhiljaa passé? Mitä seuraavaksi – Suomen malliko? Tervetuloa ”muotitapahtumaan” Tukholman Messukeskukseen?

Jos tulevaisuuden ennustamisen ja saivartelun jättää hetkeksi sikseen ja keskittyy katsomaan melkoisen onnistunutta, pohjoisilla vesillä seilaavan jäänmurtajan kannella kävellen esiteltyä syysmallistovideota, voi todeta seuraavaa:

– Videolla vilahtavat kaksi beigeä yläosaa ovat kerrassaan ihastuttavia. Sisäkäyttöön tarjolla olisi väljälinjainen, vajaahihainen jakku, ulkokäyttöön kamelinvärinen, väljä ja hieman viittamainen takki.

– Tulossa on ainakin kahdet kiinnostavat kengät. Toiset ovat kuin korolliset, sirot lapikkaat – niitä ihailen ihan oikeasti. Toiset vaikuttaisivat olevan korolliset, poronkarvaiset kengät, tuossa kuvassa vasemmalla. Ne kiinnostavat minua pohjoisen tyttönä, puhtaasti periaatteellisella tasolla.

– Hope vaikuttaa olevan myös ensi syksynä klassisen raikas, mutta silti – tai juuri siksi – tarpeeksi mielenkiintoinen.

– Tekee mieli lähteä seilaamaan pohjoisille merialueille tyylikkäästi pukeutuneena, mielenkiintoisen näköisten hahmojen seurassa. Skepp ohoj!

Hope a/w 2011 – The Cap of the North

Director: Jörgen Ringstrand
Fashion Editor Man Collection: Stefan Söderberg
Fashion Editor Woman Collection: Ann Ringstrand
Hair/Make up: Linda Sundqvist/Agent Bauer
Assistent: Pari Damani/Agent Bauer
Music: Hope Production