räppi pelastaa aina!

– Hetkinen!
– Mikäs päivä tänään on?
– Mitä kuuta me oikein eletään?
– Onko nyt marraskuu?
– Eiku…
– Hetkinen, nyt on helmikuu ja tuolla ulkona näyttää siltä, että elettäisiin taas marraskuuta.
– Miten tästä loputtomasta harmaudesta taas selviää?

Onneksi löytyy hoitokeino, joka suolaa kaikki vitamiinijuomat, New Age -parannukset ja muut. Mikä se on? Se on tottakai räppi. Tätä räppiä pitää tottakai nauttia iso annos, jotta sen parantava vaikutus on pitkäkestoinen. Tein sitä varten noin tunnin mittaisen räppisoittolistan Spotifyhin.

Kun Usherin ensimmäiset heleät R&B-vokaalit alkavat kuiskailla korviisi niin lupaan, että unohdat kaikki työmurheet, ikuiselta tuntuvan harmauden, kylmyyden ja tuon loputtoman sateen.

Jos jäit kaipaamaan lisää räppipelastusta, niin tarjoan sitä ystäväni DJ Anonymouksen kanssa tulevana lauantaina (13.2.) Helsingin Kuudennella Linjalla, Paska Sohva -klubin merkeissä.

Räppi Pelastaa Aina! -lista Spotifyssä >

nämä oli ne kovimmat

Tässä ne ovat, vuoden parhaimmat levyt. Tänä vuonna musiikin kuuntelussa on menty niin sanotusti syvissä vesissä. Mitä synkempi, sitä parempi on ollut musiikkilinjani tänä vuonna. Se kyllä huokuu alla olevasta listasta.

Voit kuunnella albumeja Spotifysta (paitsi Jessica Prattia ja Phil Collinsia). Linkit löydät heti numeron perästä.

1. Julia Holter – Have You In My Wilderness

julia_holter_have_you_in_my_wilderness_sea_calls_me_home_tour_dates_the_405_new_music_news

Julia Holter vain paranee vuosi vuodelta. Täydellinen sekoitus poppia, klassista ja kokeellista musiikkia. Avauduin Julian hienoudesta jo aikaisemmin tässä postauksessa, joten säästellään nyt sanoja.

2. Paperi T – Malarian Pelko

Malarian+pelko+419053-622x622

Kotimaisen räppärin Paperi T:n debyyttialbumi on 10/10.

Paras kotimainen albumi!

3. Jenny Hval – Apocalypse, Girl

jenny

Lumoavan norjalaisen Jenny Hvalin täydellinen albumi, joka vaatii kuuntelijaa keskittymään ensimmäisestä sekunnista lähtien. Kuin Fever Ray synkkien minimalististen taustojen kera!

4. Prurient – Frozen Niagara Falls

Prurient-Frozen-Niagara-Falls

Modernin noise-musiikin mestari Prurient tuplalevy ei ole mikään helppo levy kuunneltavaksi. Albumi sisältää 16 kappaletta, jotka liikkuvat niin rehellisestä noisesta kuin Ambient-maalailuun. Olen aina pitänytkin levyistä, jotka haastaa kuuntelijan jokaisella kuuntelukerralla!

Pruerient on siitä huikee herra, että hänellä kymmeniä eri artisti-alias nimiä, joiden kautta hän pistää ulos aina yllättävää ja mielenkiintoista musiikkia.

5. Cats of Transnistria – Away EP

Away-cover-600x600

En tiedä hyväksytäänkö EP-levyä virallisesti ”Vuoden albumit” -listalle mutta ihan sama, tämä on minun lista.

Cats of Transnistria on helsinkiläinen Tuomas Alatalon ja Henna Emilia Hietamäen muodostama duo. Heidän musiikki on synkkää, hidasta ja hypnoottista, josta löytyy sekä komeita shoegaze-äänimaailmoja kuin herkkää Julee Cruisen tyylistä pehmeyttä.

6. Drake – If You’re Reading This It’s Too Late

drake
Kaikki, mitä Drake tekee, on puhdasta kultaa!

7. Phil Collins – My Heart’s In My Hand, And My Hand Is Pierced, And My Hand’s In The Bag, And The Bag Is Shut, And My Heart Is Caught.

phil

Nyt ei siis puhuta tästä miehestä vaan palkitusta englantilaisesta taiteilijasta, joka tekee kokeellista videotaidetta. Herra asensi Kölnin juna-asemalle puhelinkopin ja aseman asiakkaat saivat soittaa siitä ilmaiseksi sillä ehdolla, että herra Collins saa nauhoittaa puhelut. Nauhalle tuli lukuisia puheluita, ja osan niistä herra antoi eri muusikoiden käytettäväksi: artistit saivat tehdä niillä ihan mitä vain. Muun muassa David Sylvian, Demdike StareLaetitia Sadier, Maria Minerva ovat tehneet huikeat kappaleet puheluista. Albumia ei valitettavasti löydy Spotifysta, mutta Youtubesta sentään yksittäisiä kappaleita.

8. Jessica Pratt – On Your Own Love Again

jessicapratt

Kalifornialaisen singer-songwriterin toinen albumi on yksi tämän vuoden kauneimpia levyjä Sufjan Stevensin levyn lisäksi. Jessica Prattissa yhdistyvät jotenkin täydellisesti niin Nico kuin Nick Drakekin. Jessica laulaa niin hempeästi minimalistisen kitaranäppäilyn lomassa, että vanha mieskin herkistyy.

9. Sufjan Stevens – Carrie & Lowell

sufjan
Olin jo menettänyt toivoni, että Sufjan enää tekisi jatkoa ”Seven Swans” ja ”Illinois” -folk-levyille. Sufjan hurahti noiden levyjensä jälkeen elektronisempaan musiikkiin, jonka tiimoilta herra julkaisikin The Age of Adz -albumin. Ne olivat ihan hyviä, mutta en saanut niistä samanlaista fiilistä irti kuin esimerkiksi Seven Swans -albumista.

Carrie & Lowell -albumi on nimetty Stevensin edesmenneen äidin ja isäpuolen mukaan. Sufjanin läpikäymän tuskan kyllä kuulee näissä kappaleissa.

10. Helena Hauff – Discreet Desires

helena
Helena Hauff sekoittaa täydellisesti musiikissaan niin synkkää new wavea, elektroa, krauttia kuin industrialiakin.

Täydellinen soundtrack Prurientin kanssa pimeisiin talvi-iltoihin!

Kiitokset vuodelle 2015 ja hyvää uutta vuotta 2016!

yllätys

Joulu, yksi vuoden hienoimmista juhlista on nyt jäänyt taaksemme ja on aika ottaa uusi vuosi vastaan. Musiikillisesti elimme ehkäpä parhainta vuotta ikinä. Tänä vuonna tuli niin paljon huikeita kappaleita kuin albumeitakin. Tämä ei ole vielä se ”vuoden parhaat levyt” -teksti – onhan tätä vuotta vielä muutama päivä jäljellä.

Tämä teksti keskittyy tällä kertaa kahteen legendaariseen yhtyeeseen. Toinen yhtye tulee Oxfordista ja toinen New Yorkista. Keksittekö jo, mistä yhtyeistä puhun?

Aloitetaan ensin tuosta newyorkilaisesta yhtyeestä, eli LCD Soundsystemistä. Tämä James Murphyn johtama new wave/disko/rokkiyhtye oli ehkä ensimmäisiä asioita, jotka teki minusta ja Janista sydänystäviä.  Kun yhtye päätti hajota vuonna 2011, herra Murphy vannoi, että comebackia ei tule ikinä tapahtumaan. Mutta jouluaattona tapahtuikin jouluihme! Valkoinen joulu ei tullut, kuten ei myöskään hartaasti toivomani 20 000 euron voitto Veikkauksen raaputusjoulukalenterista (…olisin tarvinnut yhden joulupukki-symbolin lisää). Sen sijaan sain sijaan täydellisen masisjoulubiisin James Murphylta: Christmas Will Break Your Heart.

so, there’s been this depressing christmas song i’d been singing to myself for the past 8 years, and every year i wouldn’t remember that i wanted to make it until december, which is just too late to actually record and release a christmas song… but this year, al doyle had a short break between hot chip tours where he could be in nyc, and pat and nancy were home, and tyler agreed to fly out from berlin for a few days, so we all recorded this together, reserved a pressing plant slot, and our friend bob weston was available to master it quickly—so that means, less than 2 weeks after we recorded it, there is actually a christmas 7″, which feels like something that could only have happened a very, very long time ago.

anyway, for the holidays we give you the previous, very long run-on sentence, and this song: “christmas will break your heart”, which is another one of those songs which had about 75 lines of lyrics, though we’ve knocked down to 8 to keep the suicide rate in check.-James Murphy / LCD Soundsystem

 

Toinen yhtye, joka yllätti joulupäivänä oli Radiohead. Ennen viimeisintä Bond-elokuvaa, Spectren julkaisua spekuloitiin hyvin vahvasti, että Radiohead olisi vastuussa tunnuskappaleesta. Asian puolesta lyötiin jopa isojen rahojen kanssa vetoa. Juuri ennen kuin elokuvan julkaisua paljastuikin, että tunnuskappaleesta on vastuussa Sam Smith. Itse petyin suuresti. Kerrankin oltaisiin valittu hieman obskuurimpi ja yllättävä tekijä, eikä mitään tunnettua popparia. Tämän julkistuksen myötä näiltä Radiohead-huhuilta katkaistiin nyt lopullisesti siivet.

Tosin vain joulupäivään asti, jolloin Radioheadin laulaja Thom Yorke laittoi Twitter-tililleen seuraavan viestin:

Last year we were asked to write a theme tune for the Bond movie Spectre.

Yes we were. It didn’t work out, but became something of our own, which we love very much.
As the year closes we thought you might like to hear it.

Merry Christmas. May the force be with you.

Spectre on ehdottomasti yhtyeen parhampia kappaleita ikinä! Tunnelmaltaan kappale liikkuu samoissa maisemissa kuin yksi kaikkien aikojen suosikkikappaleistani, Pyramid Song. Thomin minimalistinen pianon soitto, sydäntä riipaiseva laulu ja taustalla soivat minimalistisesti viulut. Ah, täydellinen kappale näinä talven synkkinä päivinä. Ilman Radioheadia en olisi tälläinen musanörtti kuin olen.

Hyvää joulun aikaa, rakkaat lukijat!