moderni martta, osa 1

No more nukka!

Aamuhässäkässä ne parhaat oivallukset näemmä syntyvät!

Puikoilla kudotun näköisellä harmaalla kašmirneuleellani on kieltämättä monia hyviä ominaisuuksia, mutta myöskin yksi hieman ikävämpi piirre. Unelmanpehmeä ja hieman haituvainen pinta tuppaa nimittäin kuroutumaan pieniksi nukkapalleroiksi hankaukselle altistuvista kohdista. Kyljet näyttävät hieman nuhjuisilta jokaisen käyttökerran jälkeen, se etumuksen kohta, jonka eteen kerin käteni puuskaan, sentään vasta muutaman.

Olen yrittänyt raaputella ongelmakohtia hellästi kašmirkammalla, mutta hieman aristellut toimenpidettä. Kampa jättää jälkeensä kasan irtonöyhtää, enkä varsinaisesti haluaisi karstata rakasta turvapaitaani ohuemmaksi jopa useampia kertoja viikossa…

Tänä aamuna harjasin takkuja tukastani pois peilin edessä, kunnes huomasin puserossanikin hienoista nukkaa ja vanuttumista vähän siellä sun täällä. Ennen kuin ehdin asiaa enempää oikein ajattelemaankaan, kuljetti käteni kantamansa jouhiharjaksisen Mason Pearson -hiusharjan liukumaan paidan nyppykohtien yli. Jälkeen jäi vain sileää. 

Mutta harjaanpas ei jäänytkään juuri mitään! Tästä uskaltaisin vetää johtopäätöksen, että hiusharjalla silittely ei vienyt neuleestani mitään pois – se vain avasi takut.

Nukkapintaisten neuleiden kanssa kamppailevat, kaivakaahan siis aitokarvaiset hiusharjat laatikoistanne! Näppituntumalla sanoisin, että vinkki toimii parhaiten hieman suurempisilmukkaisille neuleille, oli materiaali sitten villaa tai kašmiria. Tekokuituja sisältävät eivät tunnu nypyistään oikein palautuvan: muovi ei palaudu muotoonsa millään, vaan jää törröttämään törhölleen.

Harjan tuskin tarvitsee olla juuri Mason Pearson, vaikka moista mitä lämpimimmin suosittelen ihan hiusasioihinkin. Mikä tahansa luonnonjouhiharja ajanee asiansa, tällaisella suht napakalla takkujen selvittelyyn riittivät pienet ja hellät kertasipaisut. Älä paina, älä raasta – haluat availla vanuttuneita kohtia, et tehdä niitä.

Ehkä tällä suht spesifillä vinkillä ei kannata Niksi-Pirkkaan pyrkiä, mutta toivottavasti jotakuta teistä nyppii vähemmän tämän avulla. Lisää moderneja marttaneuvoja otetaan vastaan!

black crane


Black Crane fall 2014

blackcrane_2

blackcrane_3
blackcrane_4
La Garçonnen rekkejä taannoin selatessani törmäsin flanellihenkisestä puuvillasta valmistettuihin kaapuihin, joiden kohdalla en ihan heti osannutkaan päättää, ovatko ne mallia

a) kulttuuritantta,
b) Intian Basaari vaiko
c) just jees, ellei niitä yhdistä mihinkään huovutettuun saatika batiikkivärjättyyn.

Koska pystyin lupaamaan itselleni etten tule ainakaan lähiaikoina sortumaan kahteen viimeksimainittuun riskitekijään, päätin kiikuttaa kassalle yhden tummansinisen, pussilakanalta linjansa lainanneen mekon. (Se on muuten tuo tuossa tokassa kuvassa vasemmalla.)

Täytyy sanoa, että se oli kuulkaas hyvä veto, sillä olemme varovaisen ensikohtaamisemme jälkeen viihtyneet yhdessä jopa useampia kertoja viikossa. Oikein hyvää uskonvahvistusta läänintaiteilija-mielleyhtymiä pelänneelle tarjosivat myöskin nämä merkin varsin tyylikkäät japanilaista minimalismia henkivät katalogikuvat. Tai taidetätiä, mutta hillityssä väriskaalassa. Pidän molemmista vaihtoehdoista.

Black Cranen vaatteita saa verkkosivujen mukaan toistaiseksi näemmä vain Jenkeistä, Japanista, Kanadasta sekä Islannista (!), mutta merkin yhden koon meininki palvelee mainiosti myös nettishoppailijaa.

(kuvat blackcrane.net)

tiistain tahtotilat

Onar / MM6 Maison Martin Margiela / Hope

– Lampaankarvainen huppu hyhmää ja viimaa vastaan (koska päähineiden tulee olla isoja ja lämpöisiä)
ONAR, 340 €, onarstudios.com

– Kaunis mutta leveysasteillemme täysin sopimaton villakangastakki (koska näillä kriteereillä todistettavasti olen villakangastakkini aiemminkin valinnut)
MM6 Maison Martin Margiela, 685 €, lagarconne.com

– 
Kiiltonahkasomisteiset köpöttelynilkkurit (koska arjessa saa olla hieman säihkettä, vaikka kyseessä olisivatkin terveyskengät)
Hope, 423 €, lagarconne.com