lumoissa

Julia Holter

Mietin pitkään, että mistä tai kenestä tekisin ensimmäisen juttuni issues-blogiin. Päätin tehdä sen artistista, jonka lumoissa olen ollut jo pitkään.

Julia Holter on yksi tämän hetken mielenkiintoisimpia artisteja. Tämä heleä-ääninen artisti, joka juuri julkaisi yhden tämän vuoden parhaimmista levyistä (Have You In My Wilderness), yhdistää musiikissaan niin klassista, folkia, kokeellista musiikkia kuin poppia luoden täydellisen äänimaailman. Kuvittele vaikkapa Arthur Russellin, Nick Draken ja Beach Housen musiikit yhdistettynä, niin saat pienen kuvan siitä, miltä Julia Holter kuulostaa.

Julian ääni on niin huikea, että se saa kuuntelijan täysin pauloihinsa. Ainakin minut sai. Sanokaa minun sanoneen: tämä artisti tulee hurmaamaan ihmiset ensi vuonna Flow’n Blue Tentissä.

Julia Holter tuo kauneutta ja valoa synkkiin syyspäiviin, joihin niitä ehdottomasti tarvitaan. Kuuntele Have You In My Wilderness Spotifysta – tai aloita tutustuminen vaikkapa (sopivasti levynkin ekasta) biisistä Feel you.

Jos Julia hurmasi sinutkin, niin voit nähdä hänet esiintymässä su 1.11. Tavastialla.

(Ai kuka täällä näitä vinkkejä oikein jakelee? No Mathias!)

issues.fi kuulostaa paremmalta

Hetken oli kotosalla hiljaisempaa. Ja työmatkoilla, lenkeillä, töissä. Musiikkiahan on maailma täysi, mutta mistä sitä uutta ja mieluisaa löytää, kun levykauppa Stupido sulki ovensa ja internetiin meinaa laiskahkona etsijänä hukkua?

Stupidoon oli aina helppo mennä, sieltä ei koskaan lähtenyt kotiin pettyneenä saatika tyhjin käsin. Tiskin takana oli aina joku, joka oppi vuosien varrella tuntemaan makumme – jopa paremmin kuin me itse. Suosituksia tuli aina, sellaisia joihin eivät mitkään algoritmit kykene. Hyviä, yllättäviä ja mielenkiintoisia vinkkejä tuli kaikilta kaupan tiskin takana päivystäneiltä, mutta yksi oli ylitse muiden: Mathias.

Sitten menivät kaupan ovet kiinni, levyjen ostaminen tauolle ja uuden musiikin tulva tyrehtyi. Blogissakin on ollut tältä osalta tuosta lähtien hiljaista – musavinkkejä ei ole juuri kevään 2014 jälkeen jaettu.

Mutta eihän sitä olisi tarvinnut kuin kysyä! Hetken kesti tajuta, että ne nerot tyypit eivät hävinneet minnekään, vaikkeivät enää tutusta osoitteesta löytyneetkään.

Onneksi oli Flow, sunnuntain puolelle vierähtänyt lauantai-ilta, Future Islandsin hurmokseen päättynyt keikka sekä kohtuullisesti kaljaa. Hei kuule Mathias, pitäiskö sun nyt alkaa jakaa tuota tietouttasi meidän blogin puolella? Hieman oli pyynnössä omakin lehmä ojassa, tunnustettakoon. Onneksi suostui ja oli samaa mieltä vielä seuraavanakin päivänä.

Minkäslaista musiikkia se Mathias meille aikoo sitten jatkossa vinkkailla? Jaa-a – parasta on se, että koskaan ei voi varmaksi tietää. Mathiaksen ja yhtä hyvämakuisen seuran, Villen ja Henkan, seesteisemmän linjan valintoja voi kuunnella joka toinen sunnuntai kello 18-20 Basson taajuuksilta Paska Sohva -ohjelmasta, jonka soittolistoihin pääsee muuten jälkikäteenkin käsiksi Paska Sohvan FB-sivuilta tai Soundcloudista. Sitä toista ääripäätä jakamastamme ja suht jakomielitautisesta musiikkimausta pääsee puolestaan todistamaan vaikkapa tulevana lauantaina 10.10. Kutosella twerkattavalla Paska Sohva -klubilla.

Tervetuloa seuraan, ystävä hyvä!

(Kuva: © Dorit Salutskij)

siitä puhe, mistä puute

Siitä puhe, mistä puute: ei takkia, vieläkään!

Melko lähellä tosin jo olin, yksi kappale takkeja nimittäin odottelee naapurikorttelin Valintatalossa – mutta valitettavasti vain suunnatakseen takaisin keskusvarastolle. Toissaviikonloppuna ajattelin, että on varminta tilata kiintoisa COS-takki postimyynnistä samantien, ettei vain jää ilman omaa kokoani. Harmillisesti arvioin kuitenkin hartiani egoni levyisiksi ja onnistuin tilaamaan takin kokoa liian suurena.

Reilun viikon liian suurta takkia odotelleena revin itseni liikkeelle ja piipahdin merkin kivijalkapuotiin. Siellä tarjolla oli vain liian suureksi toteamaani kokoa että hieman liian kinttanaa kokoa, mutta se oikea koko oli toki jo löytänyt parempiin hoiviin.

Että nyt sitten odottelen jälleen reilun viikon sen mahdollisesti oikean koon kuljetusta ja perillepääsyä. Pitikö Inke nyt lähteä tällä tavoin taas säätämään? Melkein tekisi jo mieli luovuttaa tältä vuodelta ja tyytyä värjöttelemään siihen saakka kun untuvatakin käyttö on jälleen sosiaalisesti hyväksyttävää. (Tänä aamuna lämpötila oli noin +6, joten paleluaikaa on jäljellä todennäköisesti enää noin viikon päivät.)

Mutta eipä hätiä mitiä, sillä onnistuin juuri löytämään mitä täydellisimmän takaportin tämän maailman (sekä tekijälle että lukijalle) puuduttavimman saagan ratkaisuksi. Vibskovin takki on joka suuntaan tahallaan niin jäätävän suuri ja totaalisen istumaton, että sen kanssa ei tarvitse mietiskellä josko sentti siellä tai toinen täällä olisi syy palella vielä viikon päivät. Kyllä – hukut siihen! Kyllä – sinne mahtuu tarpeeksi alle! Kyllä – kyytiin mahtuu myös kaveri! Ja kyllä – mahdut siihen myös ensi talvena.

Henrik Vibskov ”Floating Coat”, 560 €, aplace.com