Hattu Henrik Vibskov
Takki ja mekko Samuji
Laukku Céline
Kuukausi: toukokuu 2012
gracias x jtt: globe
Gracias tuli tutuksi noin vuosi sitten HKI-videon lämähdettyä verkkokalvoilleni. Herra ei vielä tuolla ensimaistiaisella onnistunut täysin vakuuttamaan minua suuruudestaan, vaikka biisi ja video kyllä varsin toimivia olivatkin. Seuraavan vuoden ajan olen kuitenkin seurannut herran uraa mielenkiinnolla ja saanut lukea, kuinka hänestä muun muassa povataan Suomen seuraavaa suurta vientitoivoa. Minusta ei selvästikään olisi kykyjenetsijäksi.. Korkeatasoinen ensinäkemä ei nimittäin jäänyt uran huipuksi, herrahan vain kirittää juoksussa.
Parisen kuukautta sitten törmäsin hänen toiseen videoonsa Night Shift, joka nosti omat odotukseni tuolloin vielä julkaisematonta levyä kohtaan mitä melkoisen korkealle. Levy julkaistiin 9.5., mutta meikäläisen levyostokset viivästyivät aina tähän päivään saakka. Mutta kauppareissulla oli itsestäänselvää, että tämä Stupidon listaykkönen lähtee mukaani. Muita ostamiani levyjä en ole kuunnellut kotiintuloni jälkeen.. Enkä ihan hetkeen taida niitä ehtiä tarkastamaankaan. En enää muista, mikä olisi ollut edellinen ostamani räppilevy, sillä siitä on aikaa. No, tuolla tiedolla ei oikein mitään tee, sillä tämä on taatusti sitä edellistä huimasti parempi!
Erityiskehut levyllä vierailevalle, huikeaääniselle Sara Sayedille sekä Cocoalle upeasta videotuotannosta.
paranee vanhetessaan
Hopen ruutupallohuivin ostin Tukholmasta syksyllä 2010. Olin sitä netistä kotona ihastellut, mutta verkkokaupasta se oli löytöhetkellä loppuunmyyty. Stokiksen liikkeessä oli vielä yksi huivi, minähän tietty kiikutin sen kiljuen kassalle.
Huivi jäi harmikseni varsin vähälle käytölle. Pidin siitä kyllä paljon, mutta se ei oikein tuntunut taipuvan päälleni. Mikään takki ei tuntunut toimivan: duffelin kanssa ne olivat hieman eri maata, toppatakin kanssa taas kaipasin pehmoisempaa, lämmittävämpää huivia. Huivilla on mittaa ja leveyttä vähintäänkin yhden naisen tarpeeksi, lisäksi sen jämäkkä villakangasmateriaali toimii ehdottomasti parhaiten ulkokäytössä.
Viime syksynä rakastuin huiviin uudelleen, kun muistin sen olemassaolon ja huomasin sen olevan kuin tehty Samujin harmaan villakangastakkini pariksi. Ja kun takistakin löytyi tovi sitten sinimusta kevätversio, suhde huiviin jatkoi kukoistustaan. Sehän on aivan täydellinen, kunhan sen antaa loistaa tarpeeksi pelkistettyä taustaa vasten! Haikein mielin taittelin sen äsken kaappiin kesäunille, mutta eiköhän rakkaus roihahda taas kelien kylmentyessä.
Että eipä se virheostos sitten lopulta ollutkaan, vaikka vuoden mietiskelin, mitä tuli hetken huumassa tehtyä. Hyvä sijoitus tulevaisuuteen, 2010-meitsi! Enää puuttuu kristallipallo: kunpa tietäisi, mitkä vähälle käytölle jääneistä tavaroista kokevat parin vuoden sisään uuden nousun ja mistä taas olisi suotavaa hankkiutua eroon heti välittömästi…