Viime perjantaina uskaltauduin ensimmäistä kertaa ikinä laittamaan oikein paukkuvan tulipunaista huulipunaa heti aamusta. Edelliset kymmenen punahuulikertaani ovat kaikki olleet iltamenoja – jotenkin sitä uskaltaa hieman enemmän hämärässä.
Perjantaihuuliperinne alkoikin juuri rakentua, kun käteeni osui viime viikosta laukun pohjalle pyörimään jäänyt puna. Itsevarmoin ottein sudin sitä huulilleni. Lopputulema on kivannäköinen mutta olo hivenen epävarma.
Kuinkahan monta kertaa ihmisen täytyy käyttää tummempaa huulipunaa, että rentoutuu olemaan sen kanssa? Olen tässä vartin sisällä vilkaissut peiliin noin viidesti tarkistaakseni löytyykö punaa huulten lisäksi otsasta, hampaista tai paidankauluksesta. Kahvikuppiin siitä taisi jäädä tahra.
Lentokentältä ostan kyllä tänään uuden punan, sellaisen viininpunaisemman. Saisi sitten myös tummempia tahroja.
