give ’em the boot

Charlie, minulla on tunnustettavaa.

Turhaannuin, kun emme ole vieläkään saaneet suhdettamme vakiinnutettua. Olet niin kovin kaukainen ja minua tämä satunnainen tapailu alkaa jo tympiä. Yhdessä vietetyt minuutit ovat olleet ihania, mutta tuntuu, että kaipaisin enemmän: pitkiä kävelyretkiä yhdessä, mukavia hetkiä harmaaseen arkeen sekä ex tempore -ravintolailtoja. Olen haikaillut perääsi jo niin pitkään, aina tuloksetta. Johtaako tämä ikinä mihinkään?

Heikkona hetkenä iskin silmäni tähän ilmoitukseen netissä. Rizzo muistutti minua parhaista puolistasi, hän oli saatavilla. Sovin tapaamisesta, ehkä hieman itseltänikin salaa.

Pian kuitenkin ymmärsin, ettet ole korvattavissa. Rizzossa oli puolensa, hän oli ehkä helpommin lähestyttävä ja vähemmän herkkänahkainen. En olisi kuitenkaan ollut valmis mihinkään vakavaan Rizzon kanssa, en ainakaan ennen kuin olen päässyt sinusta yli, Charlie. En tiedä, pääsenkö koskaan.

Charlie, oletko koskaan minun? Onnistunkohan koskaan säästämään tarpeeksi pennosia, jotta yhteinen taipaleemme voisi alkaa?

Tuskinpa. Hö.

Hope Charlie Boot, n. 350 €, Rizzo Slät Snörkänga, 169 €.
(Rizzot ovat hyvin samankaltaiset, mutta can’t beat the real thing.)

Kommentoi

  1. Inke, ihanat hiuksesi ja Alexa loistivat tänään melkein Aleksin toiseen päähän, piti tulla tänne ihan vaan niitä kehumaan (kai se olit sinä?). Niin siis että hyvältä näytti.

  2. M, voi kiitos, kylläpä piristit maanantaita! Tunnustan, että olin juuri tulossa kampaajalta otsatukan tasoituksesta – jos tukka oli hyvin, siitä kunnia kuuluu kyllä taas kampaaja-Annalle :D Hauskaa viikonjatkoa!

  3. en pysty verbalisoimaan ajatuksiani, siispä puhun hymiöillä: :————————–D

  4. Siis tää on just tätä. Pitkään mietit että pitäisi investoida joihinkin ihaniin kenkiin, mutta sitä rahaa ei vain koskaan löydy tililtä kuun päättyessä tarpeeksi. Sitten näet jotain samankaltaista esim. Rizzon tai Nilsonin valikoimissa ja tällä kertaa hinnalla joka ei kirpaisisi. Ilahtumista kestää tosin ehkä vain sekunnin kunnes tajuat että se halvempi tuote vain jotenkin näyttää, no, halvalta, eikä sen alkuperäisen ihastuksen syvin olemus ole jotenkin välittynyt tähän korvaavaan tuotteeseen vaikka malli on melkein identtinen.

  5. vesiheinikki, mä olen aivan rikki. Laskin huvikseni, mitä Charliet oikeastaan maksaisivat nykyisen Ruotsin kruunun kurssilla ja postikuluineen.. Hyi helekkari. Joulupukki? Anyone?

    ancka, no niinpä. Toisaalta, hyvä kun sentää tajuaa jättää ”sinnepäin”-korvikkeet kauppaan.. Siis jos ei rakastu aivan päätä pahkaa myös siihen korvaavaan tuotteeseen. Turhaa hassata rahojaan mihinkään sellaiseen, joka ei edes ostovaiheessa saa sydäntä sykkimään, Tuskin sitä innostuu moisesta enää kotonakaan. Mutta oi ja voi, olispa se ollut kiva saada tämä tarve tyydytettyä kohtuuhintaan. Jos en olisi nähnyt Charlie Bootseja, en olisi varmaan osannut edes pohtia olisiko Rizzon versioissa jotain vikaa… Mutta nyt kun on mihin verrata, ei korvikkeesta olisi ollut mitään iloa. Hitto kun pitääkin olla näin ronkeli!

  6. […] miten kenkiä tehdään. Ei varmaankaan ole jäänyt epäselväksi, että jumaloin, palvon ja halajan konjakinvärisiä Charlie-bootseja. Katsellaan joulukuussa uudestaan – Ranskasta saattaa olla […]