Jee jee jee, Florence and the Machine tänään Tavastialla. Harmi, että hataramuistinen Dementi-Jan buukkasi itselleen työmatkan keikan päälle, onneksi pääsen keikalle silti hyvässä seurassa.
Hitsi, kun hyvät keikat olisivat aina viikonloppuisin. Itse en koskaan saa ihan täyttä riemua irti keikoilla keskellä viikkoa.. Minulla kun on vauvan unirytmi – kymmeneltä sänkyyn, puoli seitsemältä ylös. Tieto väkisinkin typistyvistä yöunista väistämättä ahdistaa ja saa minut katselemaan kelloa kesken kaiken, vaikka keikka olisi kuinka timanttinen. Olen kylläkin enemmän kuin kiitollinen Tavastian kympiltä alkavista, aikaistetuista arkikeikoista, minun puolestani ne voisivat tosin alkaa vaikka kuudelta.
Töissäkin päivä venyi enkä ehtinyt edes nukkumaan päikkäreitä ja täydentämään univarastoa. Liukuvasta työajastakaan ei ole mitään hyötyä, kun olen mennyt sopimaan paljon puuhaa heti aamukahdeksaksi. Olen tuhoontuomittu… Mutta antakaahan luunappi, jos näette minut Tavastialla kellottamassa pitkään odottamaani keikkaa. Ja aamulla keitetään sitten tömäkät kaffit.
kiitos hyvästä seurasta! ja terveiset sille urpolle meidän takana: tavastialla saa puhua…
Hihi.. pakko kommentoida, mä olen ihan samanlainen! Kaikki aktiviteetit keskellä viikkoa on murhaa, koska pitää päästä aikaisin nukkumaan. Kaverit ovat lakanneetkin aikapäivä sitten ehdottelemasta mitään tapaamisia viikolle. ”Ai niin.. sä tarvitset ne 10tunnin yöunet, kuten 3vuotiaat lapset”. Näin se vaan menee :)
toinen unirytmiongelmainen ilmoittautuu. ongelma on jo niin paha, että yleensä saan hillittömän kiukkukohtauksen kun tavastialle pitäisi keskellä viikkoa vääntäytyä puoli tuntia ennen nukkumaanmenoaikaa. toki bändin aloittaessa sitä usein leppyy, mutta arvattavasti on rasittavaa kaikille muille jos yksi kiukuttelee.
nyt yritän ottaa ryhtiliikkeen.
stellagee, no kiitos vaan itelles! Great fun ja huikea keikka. Ja terkut kirjastotädille myös täältä :D
morgan, ei ole yöunien voittanutta! Mäkin möllöttelen yleensä arki-illat kotosalla… Että pääsen takuulla ajoissa nukkumaan. Kello on nyt kuusi – vielä muutama tunti ennen kun pääsee taas sänkyyn. Aaah :)
Liina, täytyy olla kyllä toooosi hyvä bändi, että kotoa lähtee viikolla keikalle, ainakaan mielellään :) Onneksi Florence oli typistettyjen yöunien arvoinen.