pyyhe kehään

Tammikuun loppupuoli: jotain tiettyä etsivän huonointa shoppailuaikaa. Kaupat ovat täynnä alekamaa, eikä siinä noin periaatteessa ole mitään valitettavaa, mutta.. Kaikki kelpo tavara taisi mennä jo tovi sitten. Nyt alennusprosentit ovat suurempia ja todennäköisyys sille, että joku ne vaatteet vielä kotiinsa veisi taitaa pienentyä koko ajan.

Summa summarum: tarvitsisin todella tavallisen mustan hameen. Kaupoissahan on aina mustia hameita? No, eipä taida olla – ainakaan niin tavallisia kuin minkä minä tarvitsisin. Tällä kertaa malli ei saisi olla kellohame, tulppaani tai muu muhkea, vekitetty ja jännittävä versio.. Nyt pitäisi löytää tavallinen kynähame, jonka materiaali olisi arjessa toimiva mutta pieneen juhlaankin taipuva, jonka pituus olisi juuri sopiva… Ja ehkä siinä voisi olla vielä joku pieni jippokin erottamassa sen kaikista maailman miljardeista muista mustista hameista.

Kevätmallistoja ja kesäisiä mustia hameita odotellessa keskityn tuijottelemaan hassuja esineitä, jotka saavat hymyn kasvoille. Kuten esimerkiksi tämä pyyhe, se on huikea. Ei ehkä mitään keräiltävää ja klassista sarjaa, mutta onhan tällaisillekin hetkensä.

Ja niin – jos se hame sattuu tulemaan jossain teitä vastaan niin kertokaa sille, että täällä on kaappi täynnä paitoja ja villatakkeja joita ei voi käyttää ilman sen työpanosta.

Art Production Fund Yoshitomo Nara Towel, $95, openingceremony.us

ps2

Ei – otsikko ei viittaa PlayStationiin tai muihin konsolipeleihin, vaan erääseen aiempaan postaukseen. Tuolloin vatvoin aivan upeita Paul Smithin ruskeita, varrellisia nyörikenkiä, jotka näin jälkiviisaana olisi pitänyt klikata kotiin ennen kuin ne myytiin loppuun. Samaisessa postauksessa mainitsin myös, kuinka tyytyväinen olen ollut omistamiini hyvin samanlaisiin mustiin kenkiin ja uhosin että, ”huvittaisi tilata lähes samanlaiset, mutta ruskeana”. Pari kuukautta myöhemmin tämä toive toteutui lukijan vinkistä. Kiitos Joonas!

Kengän malli on jo entuudestaan tuttu, nahka aivan yhtä pehmeää kuin mustassa parissa ja ruskean sävykin on juuri oikea. Yhdistäisin nämä mielelläni vaaleisiin farkkuihin, Gitman Vintagen kauluspaitaan, tummanharmaaseen pikkutakkiin ja Dries Van Notenin laukkuun. Pienenä yksityiskohtana lisäisin vielä tummanpunaisen huivin.

Kumipohjat näihin pitäisi vielä kai teettää – vai mitä mieltä te olette? Koulukuntiahan on (ainakin) kaksi: toiset väittävät pelkän nahkapohjan riittävän, toiset päällystäisivät kenkäosankin kumilla ellei se vaikuttaisi ikävästi ulkonäköön. Miten te teette?

farang

Pahoittelumme eilisestä blogihiljaisuudesta, mutta joskus ruoka vaan on niin hyvää, ettei sanotuksi saa. Suosittelemme mitä lämpimimmin Taidehallin yhteydessä toimivaa ravintola Farangia, jossa tarjoiltava ruoka edustaa kuulemma kaakkoisaasialaista tyylisuuntaa. Ruuan alkulähteillä emme ole vierailleet, joten makujen autenttisuutta emme kykene vahventamaan, mutta oli miten oli – kielen ne veivät mennessään.

On niin virkistävää saada ravintolassa ruokaa, jonka kaltaista ei tällainen intohimoinenkaan kotikokki taitaisi aikaiseksi saada. Makuyhdistelmät ovat hyvällä tavalla niin kaukana kaikesta totutusta, että molempien kasvoilla oli koko ajan tyhmän yllättynyt ja onnellinen hymy. Siis myös Inken, vaikka söikin samoja annoksia jo toista kertaa. Taas piti valita listalta sitä pehmeäkuorista taskurapua kirpeänmakeantulisenpehmeän salaatin kera, pääruuaksi mystisen mureaa karamellipossua – ei se aina kuulkaa vaihtamalla parane. Jälkkärit olivat ihan ok mutta eivät jättäneet jälkeensä suurempaa himoa tai pysyvää muistijälkeä… Ensi kerralla täytynee ottaa niiden sijaan vielä kolmas jaettava pääruoka tai useammasta lajista koostuva maistelumenu.

Josko sitä tänään sitten tekisi sitä pestopastaa…