On aina yhtä mukavaa törmätä uusiin vaatevalmistajiin, jotka tekevät vaatteita juuri omaan makuuni. Löydettyäni Casely-Hayfordin hauskat ja leppoisat tohvelit, en tiennyt minkälaisen suuremman aarteen olin löytänyt siinä samalla – ja aivan sattumalta. Huomasin, että kyseessä ei ollut pelkkä tohvelivalmistaja, vaan heillä on täysimittainen vaatemallisto, joka kaiken lisäksi on täynnä helmiä.
Merkin perustaja Joe Casely-Hayford oli itselleni täysin vieras nimi, vaikka hänelle onkin kertynyt melkoinen määrä ansioita vaatealalta. Uransa alussa hän toimi U2:sen ja The Clashin stylistina. Hän on ensimmäinen vaatesuunnittelija, joka on päässyt suunnitelemaan malliston yhteistyössä Topshopin kanssa jo vuonna 1993. Vuosina 2005-2008 hän toimi perinteikkään brittiläisen Gieves & Hawkesin luovana johtajana ja kaiken tämän ohessa hän on kirjoittanut säännöllisesti muun muassa lehtiin The Fade, i-D, Arena Homme Plus ja The Independent. Pitkästä hienosta urasta muodin parista hänet on palkittu brittiläisellä kunniamaininnalla, OBE:llä (Officer of the Order of the British Empire).
Kuinka olisinkaan voinut olla tietoinen tämän herran olemassaolosta?
Casely-Hayfordin menneisyys Gieves & Hawkesin luovana johtajana ja myös The Clashin stylistina näkyy omasta mielestäni vahvasti hänen vaatesuunnittelussaan. Tässä on loistava esimerkki siitä, kuinka yhdistetään onnistuneesti katumuotia ja perinteistä brittiläistä räätälöintiä. Vasemman kuvan tuplanapitettu lyhyt musta pikkutakki on aivan jumalainen. Juuri sellainen, jollaista olen tainnut etsiä jo pitkään, enemmän tai vähemmän tietoisesti. Lyhyet lahkeet, pelkistetyt vaatteet, mustaa ja valkoista – täydellisyyttä ja loistokkuutta.
Tweediä, Shetland-villaa, käsin kudottua. Vaatteet eivät varmastikaan ole halvimmasta päästä. Mutta kyllä vasemman kuvan pikkutakin dropped hem tuo perinteiseen vaatteeseen uuden piristävän ja tuoreen piirteen. Keskimmäisen kuvan puku on malliston perinteisemmästä päästä, mutta kyllä tällainen itsellenikin kelpaisi koska vaan. Oikeammaisen kuvan villaneule on käsin kudottu ja villa öljyllä käsiteltyä, jotta se kestäisi myös Englannin (harvoja) sateisia päiviä.
Seuraavalla Lontoon vierailulla on siis aivan pakko käydä Dover Street Marketissa, joka hassusti kyllä toimii merkin Euroopan ainoana jälleenmyyjänä. Japanissa asuvia hemmotellaan sitten oikein huolella, sillä Nipponissa näitä vaatteita myydään peräti kahdessatoista eri liikkeessä. Kateeksi käy.
(kuvat Casely-Hayford)
Itse obsessiivisena brittiläisen tyylilehdistön seuraajana muistan Joe Casely-Hayfordin stailauksia 90-luvulta, nimenomaan sellaista mod-ahtavaa tai toisaalta football casualia (ennen chavismin läpilyöntiä). Valitettavasti omat kokoelmani Arenaa ja The Facea ovat aikapäivää sitten joutuneet väärille teille, mut suosittelen hamstraamaan niitä käsiin jo noidenkin kuvien ja tyylianalyysien takia, jos tiellesi osuu.
Moi,
Kommentoin nyt täysin asian vierestä, mutta olisi ihan loistavaa jos teidän blogiin saisi sellaisen hakutoiminnon, että voisi hakea useampaan aihekategoriaan putoavaa postausta. Esimerkiksi jos vaikka haluaisin nähdä kaikki kirjoitukset joissa on miesten kenkiä, niin voisin hakea ne joissa on ”han” ja ”kengät”. Koska en ole edes unissani ymmärrä nettisivuja tai koodausta, niin en tiedä miten tämä käytännössä onnistuisi, mutta kivaa se olisi!
Ja kiitos vielä loistoblogista teille molemmille!
sugar kane, vaikka itse en ole lukenut kyseisiä lehtiä kovinkaan ahkerasti, niin olen ymmärtänyt että ovat menneet huonompaan suuntaan viime vuosina. Mod- ja perinteinen skinhead-tyyli on aina ollut lähellä sydäntä, casual-muoti ei taas niinkään. Pidän kuitenkin silmät auki jos näitä vanhoja lehtiä tulee vastaan :)
senni, kiitos loistavasta vinkistä ja kauniista palautteesta, katsotaan jos saisimme rakkaan webmasterimme vastaamaan haasteeseen.
Jan, The Facehan kuopattiin ajat sitten, ja Arenan nykytilasta en tiiä mittään, mutta 90-luvun numeroissa jaetun kaltaista muot- tai tyyliitietoutta on vaikea muualta tavoittaa. Väittäisin, että noiden lehtien vaikutus on ilmeinen nykyisessä skandinaavisessa ja brittisuunnittelussa.
Niin ja se 80-luvulta lähtenyt foot ball casual on ihan eri juttu kuin nykypäiväiset versionsa, muistan ikuisesti stone island -villapaitoja hehkuttaneen ”one-up-manship”-jutun Facesta— Avaa uutta kulmaa noihin työläispoikien upeisiin brittistaileihin.