wolves

Puolitoista kuukautta arvoin, yritin ja jahkailin, tulipahan ainakin harkittua ja varmistuttua siitä että tämä on mielestäni hyvä juttu.

Bongasin kengät taannoin Grandpan nettikaupasta, kävin varmistelemassa muutamia kertoja päivässä että omaa kokoani on. Mietin, pitäisikö – kun ymmärsin että tietty pitäisi, olikin jo myöhäistä. Varmistuin tekemäni virheen suuruudesta silitellessäni Tukholmassa kenkiä, liian suurina tietenkin. Googlettelin, mutta mistään ei löytynyt mitään kokoa 44 pienempää.

Sitten Jan – tilanteen tarkkailuun valjastettuna – hihkaisi minulle yksi perjantai kenkiä löytyvän viimein myös Brandosilta. Onnenpäivä! Hieman liian aikaisin juhlittu sellainen, harmi vaan. Fiilis läpsähti kuin lehmän häntä, kun innolla odottamani laatikon sisältä paljastuivat muutoin tilaamani kaltaisen kengät, mutta vääränvärisinä. Inhimillisen mutta minua luonnollisesti hivenen kaivertavan pakkausvirheen johdosta sain tummanruskeat kengät. Tilaamani konjakinruskeat oltiinkin tietty myyty pakettia odotellessani jo loppuun.

Tällaisena tasaisena ja harvemmin tulistuvana hivenen kipakkana ihmisenä vannoin että koskaan en enää kyseisessä putiikissa asioi… Säilytin ilmeisesti kuitenkin option takinkääntöön, kun kävin päivittäin ihan vain varmuuden vuoksi katsastamassa josko kenkiä saapuisi varastoon lisää. Yhtenä aamuna saatavilla oli yksi pari kolmekutosia, ei muuta. Varmaan sen jonkun palauttamat, joka tilasi itselleen ne tummanruskeat jotka minä sain…

No juu, enpä jaksa vihoitella, ei kai nuo kengät jalassa oikein pystyisikään. Ovat paitsi hauskannäköiset kaikessa kutistetussa kömpelyydessään, uskoakseni myös vallan pätevät noilla keleillä jotka tuolla ulkona tällä hetkellä vallitsevat. Tuulkoot ja tuivertakoot, ei tunnu missään!

kocksgatan 17

Huh. Kuten Inke jo totesikin, olipahan loistava ja rentouttava miniloma. Paljon on kerrottavaa ja myös näytettävää, mutta haluaisin kuitenkin jatkaa siitä mihin viime viikolla jäätiin – suosituksiin. Toivottavasti te jaksatte lukea vielä muutamasta mielestämme vierailemisen arvoisesta paikasta.

Ihan yleisellä tasolla täytyy kyllä kehua kaupungin upeita liiketiloja, jotka kaikki olivat paitsi hienosti rempattuja, myös upeasti ja tunnelmallisesti sisustettuja viimeistä detaljia myöten. Viikonlopun aikana onnistuin kuitenkin löytämään muutamia päteviä lisäyksiä Tukholman jo aiemmin huikeaksi kokemaani tarjontaan. Näistä ensimmäinen on Kocksgatan 17.

Kaupan käytössä on upea liiketila, jonka seinien välistä löytyy runsaasti ruotsalaisia, brittiläisiä ja amerikkalaisia merkkejä. Tämänhetkisen suosikin Our Legacyn vaatteiden lisäksi oli ilo päästä hipelöimään The Hill-Siden huiveja ja solmioita sekä ennen kaikkea nähdä myös Wolverinen upea 1000 Mile Boot luonnossa.

Liike oli todella mieluinen yllätys, tulen taatusti pistäytymään täällä jatkossakin. Kaikki kuvat ovat Kocksgatan 17:sta, ja kyllä – liikkeen nimi paljastaa myös kaupan sijainnin. Liikkeellä on myös verkkokauppa.

Todettakoon, että Tukholmassa on ilo olla muodista ja pukeutumisesta kiinnostunut mies.

wolverine

Olen lähes satavarma, että nämä kengät tulevat jakamaan mielipiteenne vahvasti. Olen tainnut altistua erityisesti Janin kenkäkollaaseille, muutenkin innostun päivä päivältä enemmän miesten vaatteista pienennetyistä tyttöversioista.

Voi myös olla, että tässä on kyse siitä klassisesta sitä haluaa, mitä ei voi saada -ilmiöstä, mutta mielestäni on melkoisen vaikeaa löytää esimerkiksi kivoja, rentoja naisten kauluspaitoja. Mitä enemmän etsin ja en löydä, sitä palavammin sellaisia haluaisin.

Stretch-matskusta tehtyjä, imukireitä jakun alle tarkoitettuja kauluspaitasia ovat kaupat pullollaan, kauniita silkkipaitojakin löytää tällä hetkellä vaivatta. Urbaanilegendan mukaan joku jossain on joskus onnistunut myös hankkimaan suuremmitta etsinnöittä klassisia, väljälinjaisia valkoisia ohuesta puuvillasta tehtyjä paitoja ilman suurempaa salapoliisityötä tai räätälin palveluksia. Vihjepuhelimeni päivystää 24/7, jos näihin jossain törmäätte.

Minä taas haluaisin kaappiini nyt jotain ronskimpaa: napakasta, lähes peltimäisestä mutta käytön myötä ihanasti pehmenevästä puuvillakankaasta tehtyjä paitapuseroita. Ei muotolaskoksia, ei kikkailuja – ihan vain miesten paidasta kutistettuja, kapealinjaisia versioita, kiitos. Button-down -kaulukset jos paitaan vielä saisi, alkaisi täydellinen paketti olla valmis. Monta monituista miesten paitaa olen yrittänyt pukea päälleni ihan sellaisenaan. Väljyys ei niinkään haittaisi, mutta viisitoista senttiä ylimääräistä hihan mitassa haittaa hivenen arkiaskareita. Our Legacy, miten olisi pieni naistenmallisto mahtavan miesten kokoelmanne oheen? Toimikaa, muuten teen jotain epätoivoista Janin paidoille pesukoneella ja 90-asteisella vedellä.

Paidat ovat vielä haaveunta, mutta komeita miesten kenkiä saisi näköjään myös koossa 36. Sydämeni hakkaa villisti! Eivät ole välttämättä se naisellisin vaihtoehto, mutta näillä eteneminen taitaisi muhkuraisilla Helsingin talvikaduilla olla kuitenkin tyylikkäämpää kuin alamäkiluistelu katujen kumparerinteissä kymmenen sentin kiilakoroilla. Yhdistettynä duffelitakkiin, paksuihin sukkiksiin, sieviin, varresta pilkottaviin villasukkiin ja neulemekkoon voisivat mielestäni jopa toimia, mitäpä luulette? Minusta nämä ovat aivan mielettömän hienot, pohdiskelen vielä kummalle meistä.

Wolverine Apprentice Honey Boot, 1000 SEK, grandpa.se