vilpoisat varpaat

Tällä hetkellä jalkaterieni ympärillä:
– paksupohjaiset, varrelliset talvikengät (joissa sentin paksuiset huopapohjalliset, ihan vaan varmuuden vuoksi)
– villasukat
– puuvillaiset nilkkasukat
– sukkahousujen (66 den) jalkateräosiot.

Tahtoo lisää! Lumikengät, jäänastat? Kalossit? Sellaiset siniset kuminauhakiinnitteiset muovipussit, joita hammaslääkärit ja kiinteistövälittäjät jakelevat? Kenkien päälle asennettavat karvaiset lämmittimet?

Tunnustettakoon, että minä tavallaan pidän nykytilasta. Askel painaa, mutta lämpimästi ja pehmeästi. Suutari pysyköön lestissään ja Inke topatuissa talvikengissään.. Mutta jokin näissä sandaaleissa sykähdytti villaanverhoiltua sydäntäni, jopa näin tammikuussa.

Paitsi että nämä ovat ihastuttavaa, laadukasta, ravistuttavan ranskalaista Repetto-kädenjälkeä,  tykkään myös tuon värin, matalan pohjan, tukevien remmien ja nyörikiinnityksen yhdistelmästä. Nyt on saatu yhteen kenkäpariin ängettyä sopivassa suhteessa tyttömäistä kepeyttä, mukavuustekijät edellä  pukeutunutta turistitätiä (Ecco-sandaalit ja valkoiset, puuvillaiset nilkkasukat) ja juuri oikeanlaista retrofiilistä.

Tahtoo. Käyttäisin ilman nilkkasukkia, paitsi jos hiertävät ikävästi kesäkuumalla.

Repetto Nagoya Side Lace Sandal, $275, lagarconne.com

turvavaate

Olenpas ollut viime päivinä huono ja velvollisuutensa laiminlyövä bloggaaja, pahoitteluni siitä. Viikonloppu meni häitä tanssiessa (vieläkin pakottaa pohkeita), kaikki töiltä liiennyt vapaa-aika on kulunut kotia kunnostaessa. Nyt on siivottu vaatekaapit ja keittiön jokaikinen nurkka, huonekalummekin ovat hävinneet yksi kerrallaan kohta kotiin muuttavien uusien tieltä. Olen kuolemanväsynyt mutta kovin, kovin onnellinen – vanhasta krääsästä ja kummallisista kaappiin kerääntyneistä lumpuista eroon hankkiutuminen on aivan uskomattoman vapauttavaa. Raivaustöitä on suoritettu jo monena iltana ja hyvältä alkaa näyttää.. Mutta aina kun yhden nurkan saamme valmiiksi, päähän pilkahtaa vielä se yksi komero ja ne sen lipaston laatikot jotka on vielä siivottava.

Nyt alkoi vain tuntua siltä, että jotain on tullut raivattua vähän liikaakin, tosin tämä taisi tapahtua jo edellisen siivouskohtauksen yhteydessä. Missä ovat kaikki minun hupparit, kaikki turvavaatteeni? Olen ilmeisesti aikuisuuspäissäni päättänyt laittaa jokaisen kiertoon.. Tai noh, voipi olla että syynä ovat olleet ennen kaikkea sittemmin jo edesmenneiden huppareideni nuhjuuntuneet kankaat, kutistuneet pituudet ja virttyneet hihanpielet.

Yhden mielestäni ansaitsisin, eikä sitäkään välttämättä tarvitsisi hankkia pelkästään kotikäyttöä ajatellen. Minusta tuo kuvan asu on nimittäin mitä melkoisen kiva, ei liian sporttinen eikä muistuta minua liiaksi hupparivuosistanikaan. Omistaapa moinen turvapaita juuri nyt – tyhjyyttään pian hetkellisesti kaikuva lähes huonekaluton koti voisi tuntua paljon mukavammalta paikalla jos niskaa turvaisi jättimäinen huppu ja kädet voisivat piiloutua ylipitkiin hihoihin. (Ehken kuitenkaan hengailisi kotosalla moisessa ohuessa, hienostuneessa sifonkimekossa hupparini kanssa.. Noh, pitäkää yllä mielikuvaa. Totuus on jotain aivan muuta.)

Ja niin, olisihan tuollainen hieman tyylitelty versio perushupparista ihan näppärä toimittamaan takin virkaa tällaisille keleille, kun takkia ehkä saattaa tarvita jossain välissä. Veikkaan, ettei collegekangas pahastuisi laukun pohjalla pyörimisestä yhtä paljoa kuin herkkä ja pehmoinen villaneule.

Rick Owens D RK SH D W Hooded Sweatshirt, Alexander Wang Asymmetrical Lingerie Dress, Repetto Zizi Femme Lace-up Shoes, kaikki tosin jo loppuunmyyty ainakin La Garçonnesta.

(kuva La Garçonne)